Uskonnollinen ulkokultaisuus

FLORIDASSA ilmestyvä ”Palm Beach Post-Times” julkaisi eräältä nuorukaiselta saamansa kirjeen, jossa sanottiin:

”Vihaan kirkkoon menemistä, koska näen siellä ihmisiä, joiden tiedän olevan juoppoja, juoruilijoita, valehtelijoita ja pettureita . . . En kunnioita vähääkään ulkokultailijoita, ja kirkkomme on täynnä heitä.” – 27. 5. 1979.

Uskonnollinen ulkokultaisuus ei ole harvinaista. Eikä se ole uuttakaan. Silloinkin, kun Jumala oli tekemisissä israelilaisten kanssa kansana, ulkokultaisuus oli joskus yleistä. Jumala ilmaisi suhtautumisensa siihen profeetta Aamoksena kautta, ja Hän suhtautuu samoin uskonnollisen ulkokultaisuuden eri muotoihin nykyään.

Jumala sanoi Aamoksen kautta: ”Kuulkaa tämä, te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun maan nöyristä, sanoen: ’Milloin loppuu uusikuu, että saamme myydä viljaa, ja milloin sapatti, että saamme avata jyväaitan, pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa’alla, että saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä?’” – Aam. 8:4–6.

Nämä israelilaiset siis viettivät tunnollisesti uudenkuun juhlaa ja viikkosapattia pidättymällä kaikesta liiketoiminnasta. Mutta he eivät jaksaneet odottaa näiden lepopäivien päättymistä ryhtyäkseen taas laittomiin toimintoihinsa. He saattoivat alhaiset ja kurjat epärehellisesti perikatoon. He tekivät siten nöyristä ”lopun”. Nämä jumalattomat miehet pettivät tunteettomasti köyhiä käyttämällä vääriä punnuksia ja mittoja. Köyhistä tuli siten täysin varattomia ja heidän oli pakko myydä itsensä orjuuteen, ja nämä itsekkäät miehet ostivat heidät. Köyhä mies ei pystynyt ehkä maksamaan edes sandaaliparia, ja sen tähden hänen velkojansa saattoi myydä hänet orjuuteen. Ei ainoastaan myytävän viljan määrässä petetty, vaan myös sen laadussa. Myytiin pelkkiä ”akanoita”.

Uskottomien israelilaisten menettelyt eivät jääneet Jehova Jumalalta huomaamatta. Hän inhosi heidän uskonnollista ulkokultaisuuttaan. Profeettansa kautta hän sääti: ”Herra on vannonut hänen kauttansa, joka on Jaakobin kunnia [ts. itsensä kautta, koska hän ei voinut vannoa kenenkään suuremman kautta; vrt. Hepr. 6:13]: Totisesti, minä en ikinä unhota yhtäkään heidän tekoansa. Eikö senkaltaisesta maa jo vapise ja kaikki sen asukkaat murehdi? Eikö se nouse kaikkinensa niinkuin Niili, kuohu ja alene niinkuin Egyptin virta?” – Aam. 8:7, 8.

Nämä sanat osoittivat selvästi, että Korkein ei unohtaisi niitä häpeällisiä tekoja, jotka puhuivat uskottomia israelilaisia vastaan. Hänen tuomionsa painavuudesta maa vapisisi ja maan asukkaat murehtisivat. Siten maa nousisi ja alenisi niin kuin Niili, kun se tulvii yli äyräidensä ja kun sen vedet sitten laskevat.

Jehova Jumalan suhtautuminen uskonnolliseen ulkokultaisuuteen ei ole muuttunut. Hänen hyväksymiään palvelijoita ovat vain ne, joiden teot ovat täysin sopusoinnussa hänen Sanansa kanssa. (Jaak. 1:25–27) Sen tähden meidän pitäisi varmistautua siitä, että vietämme todella Jumalan näkökannalta oikealaatuista elämää.

[Alaviitteet]