Hän löysi suuremman ilon lähteen

Sydäntä lämmittävä kertomus Trinidadista

”OPETTAJA luopuu virastaan tullakseen lähetystyöntekijäksi.” Vuonna 1955 nämä sanat olivat paikallisen päivälehtemme The Trinidad Guardian erään kirjoituksen otsikkona. Kuka oli tämä opettaja? Mikä sai hänet tekemään sellaisen ratkaisun? Kokiko hän jonkin menetyksen ottaessaan tällaisen askeleen? Onko hän edelleen lähetystyöntekijä?

Sylvia syntyi Keski-Trinidadissa rauhallisessa maalaiskylässä, jonka nimi on Flanagin Town. Pienessä kylässä oli vain vähän lukutaitoisia, ja sen ainoassa koulussa toimivat katoliset opettajat ja sitä johti pappi, joka kävi alueella kerran viikossa. Sylvia sai koulutuksensa siellä, ja sitten hän alkoi opettaa nuorempiaan samassa koulussa. 1940-luvulla hän alkoi saada hengellistä opetusta eräältä vanhahkolta pariskunnalta; molemmat olivat Jehovan todistajia. Uskonnollisen ennakkoluulon kahlitsemat kyläläiset halveksivat tätä miestä ja hänen vaimoaan, mutta he julistivat rohkeasti Raamatun sanomaa kaikille kyläläisille. Eräs toinen pariskunta liittyi heidän mukaansa, ja tämä pieni ryhmä käytti kannettavia gramofoneja esittääkseen levytettyjä raamatullisia saarnoja, minkä jälkeen ryhmän jäsenet tarjosivat sanomaa selittävää kirjallisuutta.

ILOITSEMINEN ALKAA

Sylvian isoäiti kuunteli levytettyjä saarnoja ja hankki kirjallisuutta ja pani sen sitten syrjään lukematta sitä koskaan. Mutta Sylvia luki julkaisut. Niinpä hän 17-vuotiaana etsi käsiinsä todistajat ja pommitti heitä kysymyksillä. Pian Sylvia alkoi käydä raamatuntutkistelukokouksissa neljän kylässään asuvan todistajan kanssa. Viisistään he istuivat keskustelemassa Raamatusta öljylampun valossa, koska sähköä ei ollut.

Seuraavaksi Sylvia kertoi isoäidilleen ja eräille opettajille oppimastaan. Pian kylässä levitettiin tietoa, että Sylvia oli käynyt salaa Jehovan todistajien kokouksissa. Miten aktiivinen katolilainen voi tehdä siten? Eikö hän kuulunut ”Marian lapsikuoroon”? Eikö hän ollut toisten oppilaitten opettajana katolisessa koulussa? Mitä ”Isä” sanoisi? Mitä hän tekisi? Pappi erotti Sylvian ja ilmoitti hänelle kirjeitse, että hänen työnsä opettajana koulussa oli päättynyt, koska hän oli jatkuvasti käynyt väärän uskonnon jumalanpalveluksissa, niin kuin hän asian arvioi.

Tämä ei vähentänyt Sylvian iloa. Jonkin aikaa myöhemmin hänet kastettiin vertauskuvaksi antautumisestaan Jehova Jumalalle. Vuonna 1949 hän ryhtyi opiskelemaan valtiollisessa opettajainvalmistuslaitoksessa ja valmistui siitä vuonna 1950. Seuraavat viisi vuotta hän toimi opettajana valtion kouluissa, mutta vuonna 1955 hän luopui maallisesta opettajan tehtävästään omistaakseen kaiken aikansa Raamatun ”hyvän uutisen” kertomiseen toisille. (Matt. 24:14) Miksi Sylvia luopui asemastaan? Miksi hän ei välittänyt vakituisen palkan saamisesta, vaan ryhtyi saarnaamaan koko ajallaan ”tienraivaajana” ilman toimeentulon taetta?

MIKSI RYHTYÄ TIENRAIVAAJAKSI?

Jos kysyt asiaa Sylvialta, niin hän esittää useita kiinnostavia syitä. Ensiksikin, vaikka Sylvian äiti vastusti todistajia, hän salli Sylvian nuorena viettää jokaisen lomansa tätinsä luona, joka oli todistaja. Hän käytti silloin suuren osan ajastaan Raamatun sanoman kertomiseen toisille. Sylvia nautti näistä lomista erittäin paljon ja palasi kotiin hengellisesti vahvistuneena ja entistä vakuuttuneempana siitä, miten tarpeellista oli kertoa loistoisaa ”hyvää uutista” mahdollisimman monille. Lisäksi hän oppi ymmärtämään, että Valtakunnan pitäisi olla kristityllä ensi sijalla tärkeysjärjestyksessä. (Matt. 6:33) Ottaen omat olosuhteensa huomioon Sylvia näki, että hänelle oli tärkeämpää julistaa Raamatun totuutta kuin käydä kokopäivätyössä toimeentulon hankkimiseksi.

Vielä nykyäänkin Sylvia voi puhua kahden tienraivaajan, Constance Millsin ja Maude De Freitasin, häneen tekemästä syvästä vaikutuksesta. Hän muistaa selvästi heidän iloitsemisensa Jehovassa, heidän suuren intonsa kokoajanpalveluksen puolesta ja heidän erinomaisen kykynsä puhua Valtakunnasta ja saada se tuntumaan hänestä niin todelliselta. Sylvia ihaili myös vanhaa veljeä William Jordania ja muistaa elävästi keskustelut, joita hän kävi hänen kanssaan lounasaikana, ja sen, kuinka paljon ne auttoivat häntä kiinnittämään mielensä Jehovan palvelukseen. Niinpä hän luopui opettamisesta tullakseen tienraivaajaksi. Mitä hän oli menettänyt? ”Tienraivaajaksi tuleminen merkitsi mukavan kodin ja urani hylkäämistä. Minun täytyi luopua vakuutuskirjastani ja autonostamishaaveesta”, hän sanoi. ”Mutta ymmärsin, että kaikki, mitä minulla oli, oli omistettu Jehovalle, ja se ratkaisi asian.”

Sylvia kertoo, että tienraivaajaksi tuleminen oli yksi hänen tekemistään monista suurista ratkaisuista. Toinen ratkaisu koski avioliittoa. Hän on naimaton eikä hän tunne kärsivänsä siitä. Vaikkei hän johdakaan mitään kampanjaa naimattomuuden puolesta, hän on päättänyt pysyä naimattomana. ”Se ei johdu siitä, etteivät veljet olisi kosineet. ’Tarjouksia’ on kyllä tehty”, hän sanoo. ”Mutta olen tehnyt päätökseni, ja elämäni on onnellista ja täyteläistä. En tunne olevani mitään vailla. Minulla on joka tapauksessa niin paljon toimintaa, etten ehdi murehtia sellaista asiaa.” – Matt. 19:10–12.

SIUNAUKSET LISÄÄVÄT ILOA

Eräänlainen salattu siunaus oli Sylvian määrääminen takaisin Trinidadiin erikoistienraivaajaksi, kun hän oli käynyt lähetyskoulu Gileadin vuonna 1959. Hän oli odottanut innokkaasti palvelemista ulkomailla ja hän sanoo suoraan: ”Olin jossain määrin pettynyt, kun kuulin, että minut lähetettäisiin takaisin Trinidadiin samaan tuttuun ympäristöön.” Mutta osoittautuiko se siunaukseksi hänelle?

Sylvia kertoo siitä, miten Jehova on käyttänyt häntä: ”Hän on käyttänyt minua auttamaan kuuden, neljän, kolmen ja joskus yhden tai kahden henkilön ryhmiä. Minulla on ollut etu auttaa neljää lihallista veljeä ja sisarta ja heidän aviopuolisoitaan. Sydämelle tekee hyvää nähdä ja kuulla heidän ilmaisevan ajatuksiaan Jehovasta ja hänen valtakunnastaan.” Sellaista kastetilaisuutta ei juuri ole, jossa ei joku Sylvian oppilaista olisi vesikasteelle haluavien joukossa.

Matkan varrella on ollut vaikeuksiakin. Yhtenä vuonna Sylvian koti paloi maan tasalle, ja hän ja hänen toverinsa menettivät kaiken! Mutta toiset todistajat antoivat heille asunnon ja vaatteita, kunnes he kykenivät tulemaan toimeen omillaan. – Mark. 10:29, 30.

Vuonna 1968 Sylvian täytyi päättää, aikoiko hän pysyä kokoajanpalveluksessa. Hän kertoo siitä: ”Jouduin verikysymyksen eteen, koska minulle täytyi suorittaa suuri vatsaleikkaus. Leikkaus onnistui. Verta ei käytetty, mutta olin sen jälkeen hyvin heikossa tilassa ja masentunut. Minun täytyi päättää, jatkaisinko kokoajanpalvelusta vai en. Jotkut todistajatoverit olivat sitä mieltä, että minun olisi pitänyt luopua kokoajanpalveluksesta, koska olin niin heikko. Mutta Jehova kuuli rukoukseni ja nosti minut jälleen pystyyn. Hän antoi minulle uutta voimaa ja kolmen kuukauden kuluttua olin jälleen kentällä etsimässä hänen ’lampaitaan’. (Jes. 40:28–31) Minusta tuntuu, että kykenen nyt tekemään enemmän kuin ennen leikkausta, kiitos Jehovan.”

Sylvialla on miellyttävä persoonallisuus. Kun tapaat hänet kadulla, näet solakan, tyttömäisen vartalon, järkevästi ja aistikkaasti pukeutuneen naisen, jonka miellyttävillä kasvoilla on viehättävä hymy. On niin itsestään selvää, että ihmiset hyväksyvät hänen tarjouksensa, kun hän esittää raamatullista kirjallisuutta. Hänen puhuessaan hänen elämänintonsa tarttuu kuulijoihin. Hän sanoo, että Jehova on hänen onnellisuutensa lähde: ”Kun on saanut kokea hänen rakkautensa ja hellän huolenpitonsa vuosien mittaan ja työskennellä hänen kanssaan, on se ollut mitä antoisin ja sykähdyttävin kokemus. Kiitän nöyrästi Jehovaa.” Totisesti ’nöyrät riemuitsevat Jehovassa’. – Jes. 29:19.