Miten uskonto voi lievittää painetta?
SORTO, nälkä, moraalimittapuiden luhistuminen, huumeitten väärinkäyttö, ydinsodan uhka – tällaisiin asioihin joidenkin pappien poliittinen aktivismi kohdistuu. Kaikki kristityt ovat epäilemättä huolissaan tällaisista asioista. Mutta voidaanko politiikkaan sekaantumalla lievittää maailmassa esiintyvää painetta?
Uskonnolliset johtajat sekaantuvat politiikkaan, koska he haluavat määrätä ”moraalisen hengen” tai varoittaa, kun hallitukset lähtevät ”väärälle tielle”. Mutta entä kun he itse lähtevät väärälle tielle? Esimerkiksi muuan serbialainen pappi pommitti hiljattain kansallismielisyyden vuoksi erään Yhdysvalloissa toimivan jugoslavialaisen konsulin kotia. Tällainen terroriteko on varmasti väärä, erityisesti kun sen takana on pappi! Olivatpa papin vaikuttimet mitkä hyvänsä, hän väittää edustavansa Jumalaa. Mutta Jumalan sana varoittaa selvästi kaikkia, jotka uskovat Häneen: ”Älkää itse kostako, . . . sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.’” (Roomalaisille 12:19) Tämän papin teon kaltaiset teot heikentävät sitä moraalista ohjausta, jota jotkin uskonnot yrittävät antaa.
Lisäksi jopa katolisessa kirkossa monilla on vakavia epäilyksiä niiden pappien ja nunnien suhteen, jotka sekaantuvat vallankumouksiin. Eräs kolumbialainen jesuiitta sanoi: ”Aseellisessa kapinassa kärsisivät juuri köyhät eivätkä papit tai piispat. Miten me voimme kannattaa tällaista tilannetta?” Paavi itse on yrittänyt rajoittaa jossakin tilanteessa ilmennyttä poliittista aktivismia, ja hän on sanonut, että papin tai nunnan velvollisuus on huolehtia lauman hengellisistä tarpeista, pikemmin kuin järjestää sitä kapinaa varten.
Kirkkojen Maailmanneuvoston vallankumousryhmille antamat avustukset ovat myös aiheuttaneet kiistaa, erityisesti kun ilmeni, että jotkut lahjoituksia saaneista ryhmistä olivat vainonneet lähetyssaarnaajia! Pelastusarmeija erosi tämän vuoksi neuvostosta.
Protestanttisiakin painostusryhmiä on arvosteltu Yhdysvalloissa. Erään aikakauslehden toimittaja huomautti: ”Kristillisen oikeiston toiminnassa on Jeesuksesta jäljellä vain hänen nimensä.” Ilmeisesti toimittajasta tuntui, että sekaantuessaan politiikkaan sellaiset ihmiset toimivat enemmän häikäilemättömien poliitikkojen kuin pappien tavoin. Tämä muistuttaa meitä raamatunkirjoittaja Jaakobin kehotuksesta, että tosi kristityn pitäisi suojella itseään ”maailman tahroilta”. – Jaakob 1:27.
Uskonnollinen aktivismi herättää näin ollen ajattelevien ihmisten mielessä kiperiä kysymyksiä. Mutta entä jos uskonnolliset johtajat tyytyvät antamaan hallituksen ohjelmia koskevia ”hienovaraisia” neuvoja? Tämäkin aiheuttaa ongelmia, koska nämä johtajat antavat ristiriitaisia neuvoja. Se ei millään tavalla lievitä painetta.
Yhdysvalloissa esimerkiksi jotkut uskonnonharjoittajat suosivat aseidenriisuntaa. Jotkut haluavat kuitenkin nähdä maassaan ”voimakkaimman armeijan, mitä on ollut maailman luomisesta lähtien”. Moraalinen enemmistö työskentelee ”Amerikan pelastamisen” hyväksi, mihin sisältyy myös maan kapitalistinen järjestelmä. Mutta eräs Kirkkojen Maailmanneuvoston virkailija kirjoitti: ”Tarvitaan maailmanvallankumousta, jotta ihmiskunta vapautuisi siitä tuhosta, haaskauksesta, riistosta ja sorrosta, minkä kapitalistinen järjestelmä on saanut aikaan.” Hän jatkoi ylistäen Kuuban versiota tästä ”maailmanvallankumouksesta”.
Uskonnolliset johtajat esittävät toisistaan poikkeavia mielipiteitä jopa sukupuolimoraalia koskevista asioista. Miten ulkopuolinen voi siis tietää, mitä ”moraalia” koskevaa mittapuuta pitäisi noudattaa ja mikä on se ”väärä tie”, jota pitäisi välttää? Riippuuko ”oikea” tai ”väärä” siitä maasta, jossa henkilö on syntynyt, siitä poliittisesta puolueesta, johon hän kuuluu, hänen ihonväristään tai hänen taloudellisesta asemastaan? Vai onko Jumala asettanut mittapuun, joka soveltuu kaikkiin ihmisiin kaikkialla?
Uskonnon sekaantuminen politiikkaan on aiheuttanut monella tavalla hämmennystä sen sijaan, että se olisi tuonut maailman asioihin ”jumalisuutta”. Merkitseekö tämä sitä, ettei uskonnolla ole mitään osaa asiassa? Eikö se lainkaan lievitä maailmassa esiintyvää painetta?
Paras tapa auttaa
Itse asiassa tosi uskonnolla voi olla valtava vaikutus. Jotta käsittäisimme, miten se vaikuttaa, meidän täytyy kuitenkin ymmärtää joitakin perusasioita.
Ensinnäkin, jotta uskonnolla olisi jotakin arvoa, sen täytyy esittää Jumalan eikä ihmisten ajatuksia. Miten se voi esittää niitä? Raamattu sanoo: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17) Jos saarnaaja esittää oman mielipiteensä, niin vaikka hän pitäisi Raamattua kädessään, tuolla mielipiteellä ei ole enempää arvoa kuin kenenkään muunkaan mielipiteellä. Mutta jos hän sanoo jotakin, mikä on todella Raamatussa, se edustaa Jumalan ajatuksia.
Toiseksi Jeesus sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Johannes 18:36} Raamattuun perustuva tosi uskonto on siksi puolueeton maailman politiikkaan nähden. Se ei suosi eikä vastusta mitään kansaa, rotua, poliittista järjestelmää eikä talousjärjestelmää. Kristityt kannattavat Jumalan valtakuntaa eivätkä jotakin tämän maailman ”valtakuntaa”. Kristityn ei pitäisi ottaa kantaa tämän maailman poliittisissa kiistoissa enempää kuin Jeesuskaan otti kantaa aikansa juutalaisten ja roomalaisten välisissä katkerissa kiistoissa. – Markus 12:17.
Samoin kuin kristityt tekevät nykyään, Jeesus antoi mahdollisuuksiensa mukaan aineellista apua sairaille ja tarpeessa oleville. Mutta hän ei sekaantunut politiikkaan. Hänen päätyönsä oli ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaaminen. (Matteus 9:35) Tämän saman ”hyvän uutisen” saarnaaminen on paras tapa, jolla kristitty voi auttaa lähimmäistään maailmassa nykyisin vallitsevissa vaikeissa olosuhteissa.
Miksi on parempi toimia näin kuin osallistua politiikkaan? Koska, kuten kaikkien realististen ihmisten täytyy tunnustaa, ihmiskunnan ongelmia ei koskaan ratkaista täysin poliittisen toiminnan avulla, vaikka jotkut poliitikot ponnistelevatkin ahkerasti ja vilpittömästi. Köyhyyden, sairauden, turmeluksen ja kaikkien muiden epäkohtiemme poistamiseksi tarvitaan yli-inhimillistä valtaa ja voima. Ja Raamattu selittää, että tämän saa aikaan ainoastaan Jumala valtakuntansa eli taivaallisen hallituksensa välityksellä, jonka kuningas on Jeesus Kristus. – Jeremia 10:23; Daniel 2:44.
Siksi Jeesuksen seuraajilleen antama tehtävä ei ollut yrittää vaikuttaa maailman politiikkoihin vaan tehdä opetuslapsia, mitä tehtävää he nykyään suorittavat saarnaamalla ”tätä valtakunnan hyvää uutista” koko asutussa maassa. (Matteus 24:14) Heidän on määrä ilmoittaa ihmiskunnalle, miksi tuo valtakunta poistaa paineen ja miten me tiedämme sen olevan nyt hyvin lähellä. Heidän työnsä on kertoa toisille niistä siunauksista, jotka virtaavat tuosta valtakunnasta sekä nyt että tulevaisuudessa, ja heidän on määrä auttaa ihmisiä tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi, mikä tekee heille mahdolliseksi nauttia näistä siunauksista. – Matteus 28:19, 20; 1. Timoteukselle 4:8; Ilmestys 21:3, 4.
Tämä sanoma on erittäin arvokas niille, jotka hyväksyvät sen. Se vastaa heidän vaikeimpiin kysymyksiinsä, poistaa heidän epäilyksensä, auttaa heitä selviytymään siitä paineesta, joka nyt vaivaa heitä, ja osoittaa heille siten, miten he voivat saada ”Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen”. – Filippiläisille 4:6, 7.
Riittääkö tämä?
Joistakuista näyttää tuntuvan siltä, ettei tämä riitä. Eräässä maailmallisuuden ja moraalittomuuden valtaamassa länsimaassa toimiva poliittisesti aktiivinen pappi sanoi: ”Kristittyjen täytyy suhtautua asioihin kovapintaisten aktivistien tavoin . . . muuten menetämme pelin.” Mutta kärsiikö kristillisyys häviön, elleivät kristityiksi tunnustautuvat tule poliittisesti aktiivisiksi?
Joistakuista köyhissä maissa toimivista lähetyssaarnaajista tuntuu myös siltä, ettei ”hyvän uutisen” saarnaaminen riitä. He uskovat ihmisten tarvitsevan apua nyt. Siksi he osallistuvat vallankumousyrityksiin. Kaikki yritykset kaataa vakiintuneita hallituksia ovat kuitenkin varmasti seuraavan Raamatun neuvon vastaisia: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille.” (Roomalaisille 13:1) Se on myös juuri sen käytöksen vastaista, jota ilmaisivat Jeesus ja hänen lähimmät seuraajansa, jotka eivät olleet ”osa maailmasta”. (Johannes 17:16) Se vain lisää painetta.
Jeesus lupasi tosi seuraajilleen: ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:20) Ensimmäisten vuosisatojen aikana Jeesuksen kuoleman jälkeen kristityiksi tunnustautuvat uskoivat tuohon lupaukseen. He pysyivät erossa politiikasta. Ja vaikka kristinuskoa vainottiin ja se joutui epäilysten kohteeksi, se säilyi.
Jeesus on nykyäänkin seuraajiensa kanssa. Hän voi vieläkin säilyttää tosi kristillisyyden niin ettei kristittyjen tarvitse sekaantua politiikkaan. Ja hän toteuttaa Jumalan tarkoituksen muuttaa maa paratiisiksi, joka on täynnä onnellisia ihmisiä, jotka eivät kärsi paineesta, siitä tosiasiasta huolimatta, että hyvin monista ihmisistä tuntuu nykyään, että juuri heidän täytyy muuttaa maailma. – Daniel 2:44; Ilmestys 21:4.
Mutta riittääkö ”hyvä uutinen” maailman köyhille ihmisille? Eräs Jehovan todistaja, joka oli useita vuosia lähetystyössä Kaukoidässä, sanoi:
”Näkemämme köyhyys tosin teki meidät usein surullisiksi, mutta mitä apua olisi ollut siitä, että olisimme kannustaneet köyhiä ihmisiä kapinoimaan? Kuka olisi voinut taata, että seuraava hallitus olisi toiminut yhtään paremmin?
”Siksi me kiinnitimme huomion hallitukseen, jonka tiesimme toimivan paremmin, nimittäin Jumalan valtakuntaan. Ja kun nuo köyhät ihmiset ottivat vastaan hyvän uutisen tästä valtakunnasta, he tunsivat saavansa uudenlaisen suhteen Jumalaan. Heistä tuntui, että hän todella välitti heistä, ja he kokivat, miten hän auttoi heitä heidän elämänsä kriisivaiheissa. Tämä antoi heille omanarvontuntoa ja luottamuksen tulevaisuuteen.”
Eräs toinen Jehovan todistaja, joka saarnasi monen vuoden ajan ”valtakunnan hyvää uutista” Keski-Amerikassa, oli samaa mieltä. Hän lisäsi: ”Köyhät ihmiset, jotka ottivat vastaan ’hyvän uutisen’, hylkäsivät aikaisemmat taikauskonsa ja paheensa, kuten tupakoimisen, uhkapelin, juoppouden ja betel-pähkinän pureksimisen, ja heidän aineelliset olosuhteensa usein paranivat, koska he käyttivät varojaan paremmin. Ja kun he panivat hengelliset asiat ensi sijalle elämässään, heidän aineellinen köyhyytensä ei ollut heille enää niin suuri taakka. He eivät enää kadehtineet varakkaita, koska he ymmärsivät omistavansa jotakin sellaista, mitä monilla varakkailla ei ollut.”
On luonnollista olla huolissaan jumalattomuuden leviämisestä, yleisestä sorrosta ja nälästä ja muista tämän asiainjärjestelmän epäkohdista. Näiden ongelmien jatkuminen on osoitus siitä, että ihmiskunta tarvitsee kipeästi Jumalan valtakuntaa. Tämä on ainoa toivo, mikä kenelläkään voi olla onnellisesta tulevaisuudesta, ja ainoastaan Raamattuun perustuva kristillinen tosi uskonto auttaa ihmisiä todella uskomaan siihen. Näin se auttaa parhaalla tavalla lievittämään nykyistä painetta.
[Huomioteksti s. 6]
Jotkut uskonnonharjoittajat haluavat nähdä maassaan ”voimakkaimman armeijan, mitä on ollut maailman luomisesta lähtien”
[Huomioteksti s. 9]
”Me kiinnitimme huomion hallitukseen, jonka tiesimme toimivan paremmin, nimittäin Jumalan valtakuntaan” – ERÄS LÄHETYSTYÖNTEKIJÄ
[Kuva s. 7]
Jeesus opetti seuraajiaan tekemään opetuslapsia eikä olemaan poliittisesti aktiivisia
[Kuva s. 8]
Raamatun sanoma auttaa ihmisiä selviytymään elämänsä kriisivaiheista