Viisas näkemys koulutuksesta
RAAMATTU neuvoo vanhempia kasvattamaan lapsiaan ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”. (Efesolaisille 6:4) Tällainen valmennus on paljon arvokkaampaa kuin maallinen koulutus.
Eräs nigerialainen isä on samaa mieltä tästä. Hän sanoo: ”Keskustelin säännöllisesti hengellisistä asioista, muun muassa päivän tekstistä, lasteni kanssa. Halusin auttaa heitä rakastamaan Jehovaa ja noudattamaan hänen neuvojaan. Halusin myös antaa heille vahvan uskon.
”Tiesin, että he joutuivat koulussa alttiiksi epäkristillisille vaikutuksille. Siksi en pannut heitä sisäoppilaitokseen. Halusin heidän tulevan kotiin joka päivä, niin että saatoin jatkaa heidän valmentamistaan Raamatun mukaan. Muistan tyttäreni kertoneen minulle eräänä päivänä koulun jälkeen, että muuan varakas mies oli kutsunut hänet käymään luonaan. Menin tapaamaan miestä, ja huomasin hänellä olevan moraalittomia aikomuksia tyttäreni suhteen. Olin iloinen siitä, ettei hän ollut sisäoppilaitoksessa, sillä silloin en olisi pystynyt ohjaamaan häntä.
”Panin myös tienraivauksen [kokoajansaarnaamisen] päämääräksi lapsille, ja kolme heistä aloitti tienraivauksen heti lopetettuaan koulun. Kun Michael oli koulussa, hän kertoi haluavansa tulla farmaseutiksi, niin kuin minäkin olin. Kerroin hänelle, että hän tavoitteli hyvää ammattia mutta että jos hän menisi yliopistoon, hän olisi vaarassa joutua maailmallisen järjestelmän pauloihin. Olin nimittäin huomannut, että monissa akateemisen loppututkinnon suorittaneissa oli kehittynyt epämiellyttäviä piirteitä. Joistakuista oli tullut ylpeitä ja he olivat lakanneet arvostamasta Jumalaa ja hänen palvelemistaan.
”Michael ilmeisesti ajatteli näitä seikkoja vakavasti, sillä muutaman vuoden kuluttua hän luopui tilaisuudesta mennä yliopistoon ja aloitti sen sijaan tienraivauksen. Hän ja hänen vaimonsa, Eunice, joka myös aloitti tienraivauksen heti koulun lopetettuaan, palvelevat nyt Beetelissä [Vartiotorni-seuran haaratoimistossa] Lagosissa.”
Myös nuori Christian oppi totuuden vanhemmiltaan, ja hän sai voimakkaita vaikutteita äitinsä vanhemmilta, jotka olivat tienraivaajia. Lopetettuaan oppikoulun hän oli itse tienraivaajana useiden kuukausien ajan ja kertoi haluavansa tehdä siitä elämänuransa.
Hänen isänsä mielestä hänen oli kuitenkin tärkeää hankkia yliopistokoulutus taatakseen turvallisen tulevaisuuden. Siksi hän vaati Christiania menemään viideksi vuodeksi yliopistoon.
Mitä Christian teki? Hänen omatuntonsa sai hänet tottelemaan isäänsä, kuten Raamattu käskee. (Efesolaisille 6:1) Hän pyrki kuitenkin varjelemaan hengellisyyttään yliopistossa ollessaan. Kun hän huomasi, etteivät hänen opintonsa vieneet liikaa aikaa, niin hän jopa ryhtyi tienraivaajaksi.
Aluksi hänen isänsä vastusti tätä, mutta lopulta hän taipui. Christian ilmaisi tunteensa, kun hän sanoi isälleen: ”Arvostan syvästi kaikkea, minkä olet tehnyt puolestani, ja haluan totella sinua. Sen vuoksi suostuin menemään yliopistoon, ja aion täyttää tuon lupauksen. Olen kuitenkin myös vihkiytynyt Jehovalle, ja siksi minun täytyy panna hänen etunsa ensi sijalle. Mielestäni tienraivaus on parhaita tapoja, joilla sen voi toteuttaa.” – Matteus 6:33; Saarnaaja 12:1.
Molemmissa edellä mainituista tapauksista nuoret saivat siunauksia. Miten kristittyjen sitten pitäisi yleensä suhtautua koulutukseen? Lue seuraava kirjoituksemme.