Pitäisikö sinun lähettää lapsesi sisäoppilaitokseen?
KUVITTELEPA asuvasi jossakin pikkukaupungissa kehitysmaassa. Sinulla on useita lapsia, jotka ovat ala-asteella, mutta 12-vuotiaina he siirtyvät yläasteelle. Paikkakuntasi yläasteilla on liikaa oppilaita, puutteelliset välineet ja epäpätevä tai riittämätön opettajakunta. Lakot sulkevat koulut joskus viikoiksi tai kuukausiksi kerrallaan.
Joku antaa sinulle korean esitteen, jossa kuvaillaan kaupungin sisäoppilaitosta. Näet kuvissa iloisia, siististi pukeutuneita oppilaita, jotka opiskelevat hyvin varustetuissa luokkahuoneissa, laboratorioissa ja kirjastoissa. Oppilaat näppäilevät tietokoneita ja rentoutuvat puhtaissa, kauniissa asuinhuoneissa. Teksti kertoo, että koulu pyrkii muun muassa auttamaan oppilaita saavuttamaan ”kykyihinsä nähden mahdollisimman korkean koulutuksen tason”. Lisäksi siinä sanotaan: ”Kaikkien oppilaiden odotetaan noudattavan samanlaisia käyttäytymisnormeja kuin tavallisessa perheessä, jossa painotetaan ystävällisyyttä, kohteliaisuutta, vanhempien ja iäkkäiden kunnioittamista, yhteistoiminnallisuutta, suvaitsevaisuutta, huomaavaisuutta, rehellisyyttä ja rehtiyttä.”
Esitteessä lainataan hymyilevää nuorta miestä, joka sanoo: ”Vanhempani antoivat minulle elämäni tilaisuuden, kun pääsin parhaaseen kouluun.” Joku tyttö sanoo: ”Koulunkäynti on haastavaa ja jännittävää. Täällä oppiminen käy luonnostaan.” Lähettäisitkö sinä poikasi tai tyttäresi tällaiseen sisäoppilaitokseen?
Koulutus ja hengellisyys
Kaikki huolehtivaiset vanhemmat haluavat antaa lapsilleen hyvän alun elämässä, ja siinä perusteellinen, tasapainoinen koulutus on tärkeää. Maallinen koulutus avaa usein ovia edessä olevaan työelämään ja auttaa nuoria kasvamaan aikuisiksi, jotka kykenevät pitämään huolta itsestään ja tulevista perheistään.
Ehkä kysyt, että jos sisäoppilaitos kerran tarjoaa hyvän koulutuksen ja moraalista opastusta, niin miksei sitä voisi käyttää hyödyksi. Miettiessään vastausta tuohon kysymykseen kristittyjen vanhempien tulisi harkita rukouksen hengessä erittäin tärkeää seikkaa: lastensa hengellistä hyvinvointia. Jeesus Kristus kysyi: ”Todellakin, mitä hyödyttää ihmistä voittaa koko maailma ja menettää sielunsa?” (Markus 8:36.) Tämä ei tietenkään hyödyttäisi millään tavalla. Ennen kuin kristityt vanhemmat päättävät lähettää lapsensa sisäoppilaitokseen, heidän tulisi siksi ottaa huomioon, miten tämä voisi vaikuttaa heidän lastensa mahdollisuuksiin saada ikuinen elämä.
Toisten oppilaiden vaikutus
Joissakin sisäoppilaitoksissa opetus voi olla erittäin korkeatasoista. Mutta entä noiden koulujen oppilaiden tai jopa joidenkin henkilökuntaan kuuluvien moraalinormit? Apostoli Paavali kirjoitti siitä, millaisia ihmisiä olisi paljon näinä ”viimeisinä päivinä”: ”Viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois.” (2. Timoteukselle 3:1–5.)
Tämä moraalinen ja hengellinen rappio on maailmanlaajuista, minkä vuoksi Jehovan todistajien on haasteellista elää Raamatun periaatteiden mukaisesti. Ne jotka käyvät koulua kotoa käsin, huomaavat, että jopa rajallinen aika maailmallisten koulutovereiden seurassa voi vaikuttaa voimakkaan kielteisesti heidän hengellisyyteensä. Tuon vaikutuksen vastustaminen voi merkitä melkoista kamppailua todistajien lapsille silloinkin, kun he saavat päivittäin tukea, neuvoja ja rohkaisua vanhemmiltaan.
Millaisessa tilanteessa ovat sitten ne lapset, jotka lähetetään pois kotoa sisäoppilaitoksiin? He jäävät oman onnensa nojaan, kun he eivät enää saa säännöllisesti hengellistä tukea rakastavilta vanhemmiltaan. Koska he elävät luokkatoveriensa kanssa 24 tuntia vuorokaudessa, paine mennä joukon mukana vaikuttaa voimakkaammin heidän nuoreen mieleensä ja sydämeensä kuin se todennäköisesti vaikuttaa niihin koululaisiin, jotka asuvat kotona. Eräs oppilas sanoi: ”Sisäoppilaitoksessa ollaan moraalisessa vaarassa aamusta iltaan.”
Paavali kirjoitti: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttilaisille 15:33.) Kristityt vanhemmat eivät saisi erehtyä luulemaan, etteivät heidän lapsensa kärsi hengellistä vahinkoa, jos he ovat jatkuvasti niiden seurassa, jotka eivät palvele Jumalaa. Jumalisille lapsille voi ajan myötä käydä niin, että he eivät enää välitä kristillisistä arvoista ja he lakkaavat tyystin arvostamasta hengellisiä asioita. Joskus vanhemmat eivät huomaa tätä ennen kuin lapset ovat lähteneet sisäoppilaitoksesta. Silloin on monesti liian myöhäistä korjata tilannetta.
Clement on tyypillinen esimerkki. Tämä poika kertoo: ”Ennen kuin lähdin sisäoppilaitokseen, rakastin totuutta ja kävin kenttäpalveluksessa veljien kanssa. Pidin varsinkin raamatullisesta perhetutkistelustamme ja seurakunnan kirjantutkistelusta. Mutta kun 14-vuotiaana menin sisäoppilaitokseen, jätin totuuden kokonaan. Niiden viiden vuoden aikana, jotka olin sisäoppilaitoksessa, en käynyt kokouksissa kertaakaan. Huono seura johdatti minut käyttämään huumeita, tupakoimaan ja juomaan rankasti.”
Opettajien vaikutus
Jokaisessa koulussa voi olla moraalisesti turmeltuneita opettajia, jotka käyttävät väärin arvovaltaansa. Jotkut ovat julmia ja kovia, toiset käyttävät oppilaitaan seksuaalisesti hyväkseen. Sisäoppilaitoksissa tällaisten opettajien toimet jäävät todennäköisemmin paljastumatta.
Useimmat opettajat pyrkivät kuitenkin vilpittömästi valmentamaan lapsia niin, että näistä tulisi yhteiskunnan tuotteliaita jäseniä, että he sopeutuisivat ympärillään olevaan maailmaan. Mutta tässäkin piilee ongelma todistajien lasten kannalta. Maailman arvot eivät aina sovi yhteen kristillisten periaatteiden kanssa. Opettajat kannustavat oppilaita sopeutumaan tähän maailmaan, kun taas Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa eivät olisi ”osa maailmasta” (Johannes 17:16).
Mitä jos syntyy ongelmia, kun lapset noudattavat Raamatun periaatteita? Jos lapset käyvät paikallista koulua ja asuvat kotona, he voivat keskustella näistä asioista vanhempiensa kanssa. Vanhemmat puolestaan voivat opastaa lapsiaan ja mahdollisesti puhua opettajalle. Siksi ongelmat ja väärinkäsitykset tulevat yleensä nopeasti selvitetyiksi.
Sisäoppilaitoksissa tilanne on toinen. Siellä oppilaat ovat jatkuvasti opettajiensa valvonnassa. Jos lapset asettuvat kristillisten periaatteiden kannalle, heidän täytyy tehdä se ilman vanhempiensa päivittäistä tukea. Toisinaan lapset onnistuvat pysymään uskollisina Jumalalle tällaisissa oloissa. Mutta useammin he eivät onnistu. Lapsi on taipuvainen alistumaan opettajan tahtoon.
Rajoitettu liikkumavapaus
Toisin kuin yliopistot, joissa opiskelijat saavat tavallisesti tulla ja mennä mielensä mukaan, sisäoppilaitokset rajoittavat lasten liikkumista. Monissa niistä oppilaat eivät saa poistua koulun alueelta muulloin kuin sunnuntaisin, joissakin kouluissa eivät silloinkaan. 11-vuotias sisäoppilaitoksen oppilas Eru sanoo: ”Vastuussa oleva kouluhenkilökunta ei koskaan päästä meitä kokouksiin, saati sitten kenttäpalvelukseen. Koulussa järjestetään uskonnollisia tilaisuuksia vain katolilaisille ja muslimeille. Kaikkien on valittava jompikumpi niistä tai sitten kohdattava sekä opettajien että oppilaiden voimakas vihamielisyys. Oppilaiden on lisäksi pakko laulaa kansallislaulua ja kirkollisia lauluja.”
Kun vanhemmat ilmoittavat lapsensa tällaiseen kouluun, niin mitä he viestittävät sillä jälkeläisilleen? Viesti voisi hyvinkin olla se, että maallinen koulutus on tärkeämpää kuin kokoontuminen palvomaan ja opetuslasten tekeminen – jopa tärkeämpää kuin nuhteettomuus Jumalan edessä (Matteus 24:14; 28:19, 20; 2. Korinttilaisille 6:14–18; Heprealaisille 10:24, 25).
Joissakin sisäoppilaitoksissa todistajien lapset onnistuvat tutkimaan Raamattua yhdessä, mutta tämäkin on usein vaikeaa. 16-vuotias Blessing-niminen tyttö sanoo omasta sisäoppilaitoksestaan: ”Niin sanotut kristityt kokoontuvat joka päivä rukoilemaan. Me todistajat yritämme anoa heiltä, että me saisimme pitää oman tutkistelumme, mutta viimeisen luokan oppilaat sanovat meille, että meidän järjestöämme ei ole tunnustettu. Sitten he yrittävät pakottaa meidät rukoilemaan kanssaan. Jos emme suostu siihen, he rankaisevat meitä. Tilanne vain pahenee, jos menemme puhumaan opettajille. He nimittävät meitä vaikka miksi ja käskevät koulun vanhimpia oppilaita rankaisemaan meitä.”
Miten olla erilainen
Kun sisäoppilaitoksissa tiedetään yleisesti, ketkä ovat Jehovan todistajia, siitä voi olla näille hyötyä. He voivat saada vapautuksen pakollisista vääristä uskonnollisista menoista, jotka ovat vastoin todistajien vakaumusta. Muut oppilaat eivät ehkä yritä vetää heitä mukaan epäterveeseen toimintaan ja keskusteluun. Saattaa aueta tilaisuuksia todistaa toisille oppilaille ja opettajille. Lisäksi niitä, jotka elävät kristillisten periaatteiden mukaan, ei todennäköisesti epäillä törkeästä väärinteosta, ja joskus he voittavat opettajien ja koulutoverien kunnioituksen.
Asiat eivät kuitenkaan aina kulje tätä rataa. Erilaisuus tekee nuoresta usein niin oppilaiden kuin opettajienkin kiusanteon ja pilkan kohteen. Yinka, 15-vuotias poika joka on sisäoppilaitoksessa, sanoo: ”Jos sinut tiedetään koulussa Jehovan todistajaksi, sinusta tulee maalitaulu. He tietävät, mitä ajattelemme hengellisistä ja moraalisista asioista, ja virittävät meille siksi ansoja saadakseen meidät lankeamaan niihin.”
Vanhempien vastuu
Yhdelläkään opettajalla tai oppilaitoksella ei ole syytä yrittää ottaa vastuulleen lasten muovaamista Jehovan vihkiytyneiksi palvelijoiksi. Se ei ole heidän tehtävänsä eikä velvollisuutensa. Jumalan sana käskee vanhempia itseään huolehtimaan lastensa hengellisistä tarpeista. Paavali kirjoitti: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.) Miten vanhemmat voivat noudattaa tätä Jumalan antamaa neuvoa, jos heidän lapsensa ovat poissa jossakin sisäoppilaitoksessa, jossa saa vierailla ehkä vain kerran, kaksi kuussa?
Olosuhteet vaihtelevat suuresti, mutta kristityt vanhemmat pyrkivät toimimaan sopusoinnussa seuraavien henkeytettyjen sanojen kanssa: ”Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:8.)
Onko vaihtoehtoja?
Mitä vanhemmat voivat tehdä, jos heillä näyttää olevan vain kaksi vaihtoehtoa: sisäoppilaitos tai huonosti varustettu paikallinen koulu? Jotkut tällaisessa tilanteessa olevat vanhemmat hankkivat yksityisopettajia täydentämään koulutusta, jota heidän lapsensa saavat paikallisessa koulussa. Toiset vanhemmat varaavat aikaa opettaakseen lapsiaan itse.
Toisinaan vanhemmat välttävät ongelmat tekemällä suunnitelmia hyvissä ajoin ennen kuin lapset tulevat siihen ikään, että he siirtyvät yläasteelle. Jos sinulla on pieniä lapsia tai suunnittelet lasten hankkimista, voisit ottaa selvää siitä, onko asuinseudullasi kunnollista yläastetta. Ellei ole, voitte ehkä muuttaa lähemmäksi sellaista.
Kuten vanhemmat hyvin tietävät, tarvitaan taitoa, kärsivällisyyttä ja paljon aikaa, jotta lapseen juurtuisi rakkaus Jehovaan. Jos se on vaikeaa silloin, kun lapsi asuu kotona, niin miten paljon vaikeampaa se on silloin, kun lapsi asuu kaukana! Koska kyseessä on hänen ikuinen elämänsä, vanhempien on harkittava vakavasti ja rukouksen hengessä, onko hänen luovuttamisensa sisäoppilaitokseen riskin arvoista. Olisi hyvin lyhytnäköistä uhrata lapsen hengelliset edut niiden hyötyjen vuoksi, joita sisäoppilaitoksessa saatava koulutus antaisi! Se olisi samaa kuin jos ryntäisi palavaan taloon pelastamaan jotain helyä – ja sitten kuitenkin jäisi liekkien vangiksi.
Jumalan sanassa sanotaan: ”Terävänäköinen on se, joka on nähnyt onnettomuuden ja sitten kätkeytyy, mutta kokemattomat ovat kulkeneet edelleen, ja heidän on kärsittävä rangaistus.” (Sananlaskut 22:3.) On parempi ehkäistä paha tilanne kuin korjata se myöhemmin. Olisi viisasta ajatella tätä, jos mietit, pitäisikö sinun lähettää lapsesi sisäoppilaitokseen.
[Tekstiruutu s. 28]
Nuorten Jehovan todistajien ajatuksia sisäoppilaitoksista
”Sisäoppilaitoksessa todistajien lapset joutuvat eroon hengellisestä seurasta. Se on hyvin vihamielinen ympäristö, jossa paineet väärintekoon ovat suuret.” (Rotimi, joka oli sisäoppilaitoksessa 11-vuotiaasta 14-vuotiaaksi asti.)
”Etenkin kristillisissä kokouksissa käyminen oli vaikeaa. Pääsin niihin vain sunnuntaisin, ja silloinkin minun oli livahdettava tieheni, kun oppilaat asettuivat jonoon mennäkseen kirkkoon. En ollut koskaan onnellinen, sillä kotona olin tottunut käymään kaikissa seurakunnan kokouksissa ja lähdin kenttäpalvelukseen lauantaisin ja sunnuntaisin. Koulu ei ollut rakentava kokemus. Jäin paljosta paitsi.” (Esther, jolle opettajat antoivat keppiä tavan takaa, koska hän ei osallistunut koulun jumalanpalveluksiin.)
”Sisäoppilaitoksessa ei ollut helppo todistaa toisille oppilaille. Ei ole helppoa olla erilainen. Halusin mennä muiden mukana. Olisin ehkä ollut rohkeampi, jos olisin voinut käydä kokouksissa ja kenttäpalveluksessa. Mutta se onnistui vain lomilla, joita ei ollut kuin kolmesti vuodessa. Jos lamppuun ei lisätä öljyä, valo himmenee. Tällainen oli tilanne koulussa.” (Lara, joka oli sisäoppilaitoksessa 11-vuotiaasta 16-vuotiaaksi asti.)
”Nyt kun en enää ole sisäoppilaitoksessa, olen onnellinen siitä, että pääsen kaikkiin kokouksiin ja kenttäpalvelukseen ja saan tarkastella päivän tekstin muun perheen kanssa. Vaikka koulusta oli jotain etua, mikään ei ole tärkeämpää kuin suhteeni Jehovaan.” (Naomi, joka sai isänsä vakuuttumaan siitä, että hänet oli otettava pois sisäoppilaitoksesta.)