Kun talonpoika nauttii Jumalan sanasta

”HALUAISIN, että nämä sanat käännettäisiin kaikille kielille, jotta skotlantilaisten ja irlantilaisten lisäksi myös turkkilaiset ja saraseenit voisivat lukea niitä – – Kunpa jokainen talonpoika laulaisi niiden sanoja auran jäljessä kulkiessaan ja jokainen kankuri hyräilisi niitä kangaspuittensa ääressä ja matkamies lyhentäisi taivaltaan niitä ajatellessaan.”

Näin kirjoitti hollantilainen oppinut Desiderius Erasmus eli Erasmus Rotterdamilainen 1500-luvun alkupuolella. Hänen harras halunsa ja toiveensa oli, että ”sanat” ts. Raamattu käännettäisiin laajalti, jotta ”talonpoikakin” voisi lukea Jumalan sanaa ja nauttia siitä.

Sen jälkeen Raamattua on käännetty monille kielille, ja nykyään sitä voidaan lukea 97 prosentilla maapallon väestön käyttämistä kielistä. Raamatusta on aivan aiheellisesti tullut maailman menekkiteos. Sen vaikutuksesta kaikenlaiset ihmiset ovat toimineet vapauden ja totuuden puolesta. Tällaista toimintaa ilmeni varsinkin 1500-luvulla, jolloin Euroopassa tapahtui uskonpuhdistus. Jotkut tuon ajan näkyvistä henkilöistä olivat rohkeita ja suorasukaisia, kuten Martti Luther, kun taas toiset, esimerkiksi Erasmus, käyttivät hienovaraisempia keinoja pyrkiessään saamaan aikaan muutoksia. Sen tähden sanotaankin, että Luther avasi uskonpuhdistukseen johtavan oven sen jälkeen, kun Erasmus oli avannut lukon tiirikalla.

Erasmusta pidettiin huomattavana oppineena. Eräs tietosanakirja sanoo hänen luonteestaan: ”Hänellä oli – – harvinainen ilmaisukyky; hän oli vertaansa vailla voimakkaissa ja liikkeellepanevissa esityksissä, purevassa ironiassa ja piilosarkasmissa.” (Catholic Encyclopedia) Niinpä kun Erasmus vieraili Englannin lordikanslerin sir Thomas Moren luona, More oli niin ihastunut hänen keskustelutaitoonsa jo ennen kuin Erasmus ehti esitellä itseään, että hän totesi yhtäkkiä: ”Te olette joko Erasmus tai paholainen.”

Tyypillistä Erasmuksen luonteelle oli vastaus, jonka hän antoi Saksin vaaliruhtinaalle Fredrikille, kun häneltä kysyttiin, mitä hän ajatteli Martti Lutherista. Erasmus sanoi: ”Luther on tehnyt kaksi vakavaa virhettä: hän on rohjennut kajota paavin tiaraan ja munkkien vatsaan.”

Miten Raamattu sitten vaikutti Erasmukseen, ja mitä hän puolestaan teki sen tutkimisen edistämiseksi ja sen saamiseksi tavallisten ihmisten, esimerkiksi ”talonpojan” käsiin? Tarkastelkaamme ensin Erasmuksen nuoruusvuosia.

Nuoruusvuodet

Erasmus syntyi Rotterdamissa Alankomaissa vuonna 1466. Hän oli erään hollantilaisen papin avioton lapsi, ja hän oli hyvin onneton nuoruusvuosinaan. Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan noin 17-vuotias, ja pian sen jälkeen kuoli hänen isänsä. Vaikka hän halusikin mennä yliopistoon, hän taipui lopulta holhoojiensa painostukseen ja meni Steynin augustinolaisluostariin. Siellä hän opiskeli latinaa, klassista kirjallisuutta ja kirkkoisien opetuksia. Hän alkoi kuitenkin pian inhota sellaista elämäntyyliä. Niinpä hän 26-vuotiaana käytti hyväkseen tilaisuutta lähteä luostarista, ja hänestä tuli Cambrain piispan Henrik Bergeniläisen sihteeri Ranskaan. Pian sen jälkeen hän saattoi jatkaa opintojaan Pariisin yliopistossa. Hän sairasteli kuitenkin usein ja kärsi koko elämänsä ajan huonosta terveydestä.

Vuonna 1499 hän otti vastaan kutsun vierailla Englannissa. Hän tapasi siellä Thomas Moren, John Coletin ja muita lontoolaisia teologeja, jotka vahvistivat hänen päätöstään syventyä Raamatun tutkimiseen. Voidakseen paremmin ymmärtää Raamatun sanoman hän ryhtyi opiskelemaan innokkaasti kreikkaa, kunnes hän pystyi opettamaan sitä toisille.

Näihin aikoihin hän kirjoitti tutkielman, jonka nimi oli Enchridion militis christiani (Kristityn soturin käsikirja) ja jossa hän opasti nuorta kristittyä tutkimaan Raamattua. Hän sanoi: ”Et voi uskoa mitään varmemmin kuin sen, mitä luet näistä kirjoituksista.”

Koska Erasmuksen oli rahanpuutteen vuoksi vaikea tulla taloudellisesti toimeen ja koska hän halusi paeta ruttoa, hän muutti Louvainiin Belgiaan vuonna 1504. Käydessään Parcin luostarissa hän löysi sen kirjastosta italialaisen oppineen Lorenzo Vallan Uutta testamenttia selittävän Annotationes-teoksen käsikirjoituksen. Tämä latinalaisen Vulgatan Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten tekstistä tehtyjen huomautusten kokoelma herätti hänen kiinnostuksensa tekstikritiikkiin, joka sisältää Raamatun aiempien käännösten ja käsikirjoitusten vertailua alkuperäisen lukutavan selville saamiseksi. Erasmus päätti työskennellä Raamatun alkuperäisen tekstin ennallistamisen hyväksi.

Erasmus kävi sen jälkeen Italiassa ja lähti sitten uudelleen Englantiin. Ylittäessään Alppeja hän ajatteli jälleen tapaamistaan Thomas Moren kanssa, ja hänen nimensä merkityksen (kreikkalainen sana moros tarkoittaa ’narria’) pohtiminen sai hänet kirjoittamaan satiirin, jonka nimeksi hän antoi Tyhmyyden ylistys. Tyhmyys esitetään kirjassa personoituna; se tunkeutuu kaikille elämänaloille, mutta kaikkein selvimmät todisteet tyhmyydestä havaitaan teologien ja papiston keskuudessa. Hän paljasti siten kirkon väärinkäytökset, jotka olivat yksi syy uskonpuhdistukseen, joka alkoi jo nostaa päätään. Paaveista ja kardinaaleista hän kirjoitti: ”Jospa [he] syventyisivät ajattelemaan, että he ovat itse asiassa apostolien sijaisia ja että heiltä niin muodoin vaaditaan samaa kuin apostoleilta.” Mutta sen sijaan heistä on, hän huomautti, ”kansan opettaminen liian rasittavaa, Pyhän Kirjan selittäminen alkeiskoulumaista, rukoileminen ajan hukkaa”. Ei ihme, että Erasmuksella sanottiin olevan ”harvinainen ilmaisukyky”!

Ensimmäisen kreikkalaisen tekstin julkaiseminen

Opettaessaan jonkin aikaa kreikkaa Cambridgen yliopistossa Englannissa Erasmus jatkoi työtään Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten korjausten parissa. Muuan ystävä, Martin Dorpius, yritti vakuuttaa hänelle, ettei latinalainen käännös tarvinnut korjauksia kreikasta. Dorpius kysyi, oliko todennäköistä, ”että koko katolinen kirkko olisi ollut väärässä niin monta vuosisataa; sehän on aina käyttänyt tätä käännöstä ja hyväksynyt sen”. Thomas More oli samaa mieltä Erasmuksen kanssa vastatessaan näihin arvosteluihin, ja hän korosti sitä, miten tärkeää oli saada täsmällinen raamatunteksti alkukielillä.

Baselissa Sveitsissä painaja Johann Froben kehotti Erasmusta kiirehtimään teoksensa loppuun saattamista. Hän oli kuullut, että Toledossa Espanjassa toimiva kardinaali Ximenes oli työskennellyt kreikkalaisen ja latinalaisen Uuden testamentin parissa vuonna 1514, mutta oli viivyttänyt teoksen julkaisemista, kunnes koko Raamattu olisi valmis. Se pääsi lopulta julkisuuteen ns. Komplutensisena polyglottiraamattuna vuonna 1522. Erasmuksen laitos julkaistiin vuonna 1516, jolloin ”Uuden testamentin” teksti ilmestyi ensimmäisen kerran alkukreikaksi.

Se oli saatettu loppuun kovalla kiireellä ja sisälsi sen vuoksi monia virheitä.a Erasmus tajusi tämän paremmin kuin kukaan muu, ja hän korjasi myöhemmissä painoksissa mahdollisimman monia noista virheistä. Sekä Luther että William Tyndale käyttivät näitä laitoksia kääntäessään Raamattua saksaksi ja englanniksi. Tämä oli Erasmuksen toivomus, ja hän kirjoittikin tämän kreikkalaisen tekstin laitoksen esipuheeseen: ”Haluaisin, että nämä sanat käännettäisiin kaikille kielille. – – Kunpa jokainen talonpoika laulaisi niiden sanoja auran jäljessä kulkiessaan.” Niin epätäydellinen kuin Erasmuksen teksti olikin, se aloitti tärkeän tekstikritiikin harjoittamisen, joka on johtanut tarkkoihin raamatunkäännöksiin meidän aikanamme.

Kaikki eivät kuitenkaan ottaneet tätä julkaisua avosylin vastaan. Jotkin Erasmuksen huomautuksista arvostelivat suuresti papistoa. Esimerkiksi voidaan ottaa Matteuksen 16:18:n teksti, jossa sanotaan: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.” (Kirkkoraamattu) Erasmus ilmaisee olevansa hämmästynyt siitä, että nämä sanat sovelletaan yksinomaan paaviin, ja hän hylkää täysin käsityksen Pietarin johtoasemasta. Tämä oli rohkea lausunto teoksessa, joka oli omistettu paaville. Ei ole ihme, että monet Erasmuksen kirjoituksista kiellettiin jopa yliopistoissa.

Erasmus oli kiinnostunut Jumalan sanan ymmärtämisestä, ja tämä käy hyvin ilmi teoksesta, jonka hän kirjoitti vuonna 1519 ja jonka nimi oli Ratio verae theologiae (lyhennetty muoto Ratio). Siinä esitetään hänen Raamatun tutkimismenetelmänsä, ja Raamatun tulkitsemista varten laadittuja sääntöjä. Niiden mukaan lainausta ei pitäisi koskaan irrottaa tekstiyhteydestään eikä kirjoittajan ajattelutavasta. Hän ymmärsi Raamatun olevan yhtenäinen kokonaisuus. Hän totesi sen vuoksi, että Raamatun selitys on löydettävissä sen sisäpuolelta, eikä sitä voida ujuttaa sen sivujen ulkopuolelta. – Vrt. 1. Mooseksen kirja 40:8.

Erasmus ja Luther

Vuonna 1518 Erasmus kirjoitti Colloquia-tutkielman, joka jälleen kerran hyökkäsi kirkon ja luostareitten turmeltuneisuutta vastaan. Vuotta aiemmin Martti Luther oli rohkeasti naulannut 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen protestiksi aneiden myymistä vastaan, ja tapauksesta oli tullut skandaali monissa maissa. Jonkin aikaa näytti siltä, että Erasmus ja Luther liittyisivät yhteen saadakseen aikaan tarvittavat uudistukset. Heidän käsityksensä siitä, miten ne saavutettaisiin, poikkesivat kuitenkin suuresti toisistaan. Pian Luther alkoi paheksua Erasmusta, koska tämä oli maltillinen ja halusi työskennellä rauhallisesti kirkon sisältä käsin. Voitaisiin sanoa, että Erasmus ajatteli ja kirjoitti, kun taas Luther toimi.

Erimielisyydet puhkesivat lopulta vuonna 1524, kun Erasmus kirjoitti tutkielman De libero arbitrio (Vapaa ratkaisuvalta). Luther hylkäsi käsityksen ihmisen tahdonvapaudesta, mutta Erasmuksen mielestä Jumala olisi siinä tapauksessa ollut epäoikeudenmukainen, koska se olisi merkinnyt sitä, että ihminen ei voisi toimia tavalla, joka johtaisi hänen pelastumiseensa.

Uskonpuhdistuksen edetessä Euroopassa monien sen johtajien oli olosuhteitten vuoksi pakko erota katolisesta kirkosta. Vaikkeivät he olleet nähneet etukäteen toimintansa seurauksia, he jatkoivat kulkuaan valitsemallaan tiellä, joka useissa tapauksissa johti kuolemaan. Erasmus kuitenkin vetäytyi syrjään riidoista. Hän kieltäytyi jopa ottamasta vastaan kardinaalin hattua ja myönsi eräässä tilaisuudessa, että jos hänet pantaisiin kokeeseen, hän saattaisi langeta Pietarin tavoin. (Matteus 26:69–75) Hän yritti pysyä keskitiellä. Sen vuoksi Rooma piti hänen kirjoituksiaan kerettiläisinä ja liitti ne kiellettyjen kirjojen luetteloon, kun taas monet uskonpuhdistuksen kannattajat leimasivat hänet henkilöksi, joka oli valmis sovittelemaan pelastaakseen itsensä. Koska Erasmus oli arka arvostelulle ja halusi innokkaasti saada kiitosta osakseen, hän oli usein liian varovainen peläten seurauksia, joihin välirikko Rooman kanssa johtaisi.

Erasmuksen suhdetta uskonpuhdistukseen on kuvattu seuraavasti: ”Hän oli uskonpuhdistaja, kunnes uskonpuhdistuksesta tuli pelottavaa todellisuutta; hän oli paavinvallan suojissa toimiva pilailija, kunnes tuo turva alkoi pettää; hän oli Raamatun levittäjä, kunnes ihmiset ryhtyivät tutkimaan ja soveltamaan sitä; hän väheksyi pelkkiä uskonnollisia muodollisuuksia, kunnes oli tullut aika arvioida niiden todellinen arvo; lyhyesti sanottuna hän oli oppinut, nerokas, hyväntahtoinen, rakastettava, ujo, epävarma mies, joka kantoi vastuun, mutta jätti toisille kunnian ihmismielen pelastamisesta tuhatvuotisesta orjuudesta. Hänen ja Lutherin urien välinen ero laajeni sen vuoksi jatkuvasti, kunnes he lopulta kulkivat vastakkaisiin suuntiin ja ottivat yhteen keskinäisen vihamielisyyden vallitessa.” – Edinburgh Review, LXVIII, 302.

Uskonpuhdistajat eivät päässeet keskenään yksimielisyyteen oppi- ja menettelytapakysymyksistä, joten 1500-luvulla tehdyt muutokset eivät onnistuneet täysin hävittämään kaikkia niitä keskeisiä perinteitä, jotka olivat kätkeneet Jumalan sanan totuuden vuosisatojen ajan. Se edistys, jota tapahtui Raamatun saamisessa tavallisen kansan käsiin, on kuitenkin jatkunut tuosta ajasta nykyaikaan asti. Noiden taistelujen johdosta, joihin Erasmuskin osallistui, on syntynyt luotettavia ja täsmällisiä raamatunkäännöksiä.

Sen vuoksi ”talonpoika” voi nykyään ottaa Raamatun, tai ainakin osan siitä, melkein millä tahansa kielellä ja nauttia saadessaan tietää Jumalan suurenmoisesta, ihmiskuntaa koskevasta tarkoituksesta. Raamattu kannustaa meitä lämpimästi tuon tiedon hankkimiseen. Psalmissa 1:2, 3 sanotaan vanhurskaasta ihmisestä, että hän ”rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.” Älkäämme koskaan antako yhdenkään päivän kulua nauttimatta Jumalan sanasta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 10]

Erasmus, uskonpuhdistaja, kunnes uskonpuhdistuksesta tuli pelottavaa todellisuutta