Syvempää näkemystä uutisiin

Kahden isännän palvelemista

”Kenttäpapit ovat Jumalan ja armeijan taholta kahden tulen välissä”, totesi muuan siviilityöntekijä Yhdysvaltain armeijan kenttäpappijoukkojen 207. vuosijuhlassa The New York Times -lehden mukaan. Ongelma on luonnollisesti se, kumman puolelle asettua. Tai kuten eräs armeijan kenttäpappi sanoi: ”Me olemme sellaisessa tilanteessa, että meillä on kaksi ammattia ja meidän on muistutettava itseämme siitä, että meidän täytyy huolehtia niistä molemmista.”

Lehtikirjoituksen mukaan Vietnamissa oli kenttäpappeja, jotka ”kannattivat sotaa, ja ainakin yksi, joka ylitti rauhanmiehen ja taistelijan välisen rajan”. Eräs kenttäpappi, joka osallistui taisteluun, sanoi yksityisesti: ”En ole vannonut Jumalalle, etten koskaan ampuisi ketään.” Sitten hän lisäsi: ”Vain siten saatoin pysyä joukkojeni mukana. Teen ratkaisuja ja rukoilen Jumalalta, että ne olisivat oikeita.”

Eräs toinen Vietnamissa palvellut kenttäpappi sanoi: ”En ole koskaan havainnut, että kenttäpappijoukot uskaltaisivat puhua suunsa puhtaaksi. Meidän pitäisi kysellä itseltämme: ’Uskaltaudummeko halukkaasti kertomaan Yhdysvaltain hallitukselle ja sotavoimille, että kenttäpappijoukkojen tehtävien pitäisi olla eettisiä ja papillisia?’” Monet heistä epäilevät vakavasti, voivatko he elää tunnuksensa Pro Deo et patria (Jumalan ja isänmaan puolesta) mukaisesti.

Kenttäpapit ovat siis saattaneet itsensä tilaan, jossa he ovat, kuten eräs kenttäpappi mainitsi, ”lampaita susien vaatteissa”. Heidän edessään oleva ongelma saattaa myös muistuttaa joitakuita Raamatun lukijoita Jeesuksen Kristuksen sanoista: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän on joko vihaava toista ja rakastava toista tai liittyvä toiseen ja halveksiva toista.” – Matteus 6:24.

Ihme vai petos?

Kun muuan pappi avasi eräänä aamuna Espanjassa Granadassa Jumalan pyhän Johanneksen basilikan ovet, hän huomasi Kyynelten neitsyttä esittävän patsaan kasvoissa neljä verenpunaista kyynelriviä ja tahraisen nenäliinan sen kädessä. Uutinen levisi nopeasti, ja 130 000 kaupungin harrasta katolilaista kerääntyi kirkkoon ja tukki kaupungin liikenteen.

Viikon kestäneen kuohunnan jälkeen patsas vietiin Madridiin tieteellistä tutkimusta varten. Mikä oli tulos? Seurasi lähes täydellinen hiljaisuus, lukuun ottamatta erästä lyhyttä, Granadan arkkipiispan antamaa lausuntoa: ”Mitään yliluonnolliseen viittaavaa ei löydetty.”

Kirkon viranomaiset joutuivat nyt ongelman eteen. Pitäisikö kirkon palauttaa patsas puhtaaksi pyyhittynä silläkin uhalla, että lauma joutuisi pois tolaltaan? Vai pitäisikö sen olla välittämättä tieteellisistä tutkimustuloksista ja antaa tarun elää? Ilmeisesti arveltiin olevan parasta vain todeta, ettei asiaan liittynyt mitään yliluonnollista.

Se ei kuitenkaan näytä merkinneen monille granadalaisille yhtään mitään. Olipa kyseessä ihme tai ei, he tulevat yhä patsaan tyhjän näyttelykaapin luo esittääkseen siinä rukouksensa ja tuodakseen paikalle kukkansa. Mutta tukeeko Jumalan sana tällaista sokeaa kunnioitusta? Ei tue, vaan Raamattu neuvoo: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta.” – 1. Korinttolaisille 10:14.

Raamattua kirjoitetaan uudelleen

Detroitissa Michiganissa toimiva unitaaripappi Rudolph Gelsey on kirjoittanut joitakin Raamatun tunnettuja kertomuksia uudelleen. Gelseyn uuden kirjan Imagine a New Bible (Kuvittele Raamattu toisenlaiseksi) mukaan Kain ei tappanut Aabelia, Aadam ja Eeva saivat jäädä Eedeniin, ja Daavid ja Goljat antoivat lopuksi kättä toisilleen.

Miksi nämä muutokset on tehty? ”Eikö uskonnon tarkoitus ole saada ihmiset ajattelemaan myönteisesti ja suhtautumaan elämään halukkaina ratkaisemaan ongelmia?” kysyy Gelsey. Hän on esimerkiksi sitä mieltä, että kertomus Kainista ja Aabelista opettaa ”pitämään sisarusten välistä mustasukkaisuutta ihailtavana ja ratkaisemaan ongelmat väkivalloin”, ja hän haluaa ”tarjota toisenlaisia malleja ja taruja” kirjoittamalla tuollaiset kertomukset uudelleen. Perustellessaan toimintaansa Gelsey toteaa: ”Jos Raamattu kirjoitettaisiin nykyaikana, niin on varsin todennäköistä, että kirjoittajat esittäisivät asiat toisin.”

Jos Raamattu tosiaankin olisi sellaisten ihmisten kirjoittama kirja, jotka halusivat esittää omia näkemyksiään, niin se ei olisi sitä, mitä se on. Voimme kuitenkin olla iloisia siitä, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”. Näin kirjoitti apostoli Paavali, ja hän varoitti sen jälkeen: ”On oleva ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta – – ja he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin.” – 2. Timoteukselle 3:16; 4:3, 4.