Musiikki oli elämäni
Kertonut Gordon Grant
PERHEEMME olohuoneessa oli vanha piano. Yritin soittaa sitä heti kun olin kyllin suuri päästäkseni kapuamaan pianotuolille. Kun olin ehkä neljän tai viiden vuoden ikäinen, isoäitini alkoi viedä minua konsertteihin, joista nautin suuresti. Ja täytettyäni kuusi vuotta vanhempani alkoivat antaa minulle pianotunteja.
Ihastuin pianonsoittoon heti ja edistyin nopeasti. Kohta annoinkin konsertteja sekä kotona että koulussa. Aluksi opiskelin klassista musiikkia, mutta tullessani teini-ikään aloin kiinnostua jazzista. Pidin ensin vain dixielandjazzista, mutta myöhemmin kiinnostuin myös nykyaikaisemmista tyyleistä. Tuohon aikaan, 1950-luvun puolivälissä, rock’ n’ roll alkoi saada suurta suosiota ikäisteni nuorten keskuudessa. Mutta minusta se oli jankuttavaa ja turhan yksinkertaista. Mielestäni sanat olivat typeriä ja esiintyjät amatööritasoisia. Niinpä kiinnostuin yhä enemmän jazzista. Jotkut ystävistänikin soittivat mielellään jazzia, ja pian esiinnyimme yhdessä koulun juhlissa. Vietimme useita iltapäiviä soitellen jazzia vanhempieni kotona.
Kaikkina kouluvuosinani musiikki oli ollut nautinnollinen ajanviete, mutten ollut koskaan vakavasti harkinnut tekeväni siitä elämänuraa. Sen sijaan vuonna 1958 menin Keski-Oklahomassa sijaitsevaan yliopistoon opiskelemaan pääaineenani matematiikka. Opin pian tuntemaan koulun muusikot. He soittivat koulun tansseissa ja lisäksi työkseen Oklahoma Cityn alueella. He pyysivät minua liittymään joukkoonsa, ja pian soitinkin säännöllisesti joka viikonloppu. Ennen pitkää saimme työtä paikallisista yökerhoista.
Metodistinen kasvatukseni ei suojellut minua. Tämän johdosta moraalinen vakaumukseni murentui kohta yliopistoon mentyäni, ja aloin viettää samanlaista yöelämää kuin muusikkoystäväni.
Tovereiden painostus ja huumeet
Aloin pitää kovasti alkoholista ja join itseni usein humalaan opiskeluvuosinani. Jonkin aikaa vastustin kiusausta käyttää huumeita, mutta ennen pitkää jazzmuusikkoystäväni painostivat minua kokeilemaan marihuanaa. Huomasin pitäväni siitä kovasti, ja siitä lähtien käytin sitä noin kymmenen vuoden ajan. Otin amfetamiineja silloin tällöin piristeeksi mutten koskaan varsinaisesti alkanut käyttää niitä tai muitakaan voimakkaita huumeita. Käytin kuitenkin säännöllisesti, päivittäin marihuanaa. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki muutkin tuntemani Oklahoma Cityn yöklubien muusikot käyttivät sitä. Jotkut heistä jopa kasvattivat sitä itse.
Kun pääsin yliopistosta vuonna 1963, lähdin kiertueelle dallasilaisen ryhmän kanssa, jonka kaikki jäsenet käyttivät runsaasti marihuanaa. Myöhemmin soitin torontolaisen ryhmän kanssa yökerhoissa. Soitimme monissa Yhdysvaltojen länsiosan kaupungeissa. Huomasin, että huumausaineita käytettiin kaikkialla muuallakin aivan yhtä paljon kuin Oklahoma Cityssä. Yökerhojen muusikoitten keskuudessa huumausaineitten käyttö on lähes yleismaailmallista.
Vuonna 1968 palasin takaisin Oklahoma Cityyn. Sillä välin jotkut ystävistäni olivat asettuneet asumaan Los Angelesiin ja pyysivät minua muuttamaan sinne. Koska tuo kaupunki tarjosi muusikolle paljon paremmat työmahdollisuudet, päätin muuttaa. Alun perin aioin työskennellä vain vapaana muusikkona, mutta ystäväni olivat perustaneet rockyhtyeen ja yrittivät tehdä siitä popmusiikin alalla suuren ja kuuluisan.
1960-luvun lopun rockmusiikki oli muuttunut paljon hienostuneemmaksi ja kiinnosti minua paljon enemmän kuin aikaisempi rock’ n’ roll. Lisäksi minuun vetosi mahdollisuus sekä työskennellä äänitysstudioissa että ansaita paljon rahaa.
Musiikki ja spiritismi
Hippiaikakauden loppupuolella jokainen oli kiinnostunut idän uskonnoista ja astrologiasta sekä muista okkulttisista tavoista. Kuten tavallista, huumeita oli kaikkialla. Musiikki tietenkin ilmensi hyvin paljon tällaista ajattelu- ja elämäntapaa.
Meidän yhtyeemme ei tehnyt tässä poikkeusta. Me olimme hyvin kiinnostuneita astrologiasta. Kerran menimme erään spiritistin luo kuullaksemme, millaista tulevaisuutta hän ennustaisi ryhmällemme ja kullekin sen jäsenelle. Etsimme apua I chingistä (itämaisesta ennustuskirjasta). Ystäväpiiriimme kuului guruja ja noitia. Kummallista kyllä en ajatellut meidän olevan kovin syvällä spiritismissä ainakaan kun vertasin meitä toisiin ympärillämme oleviin. Puolileikillämme annoimme yhtyeellemme nimen ”Mefisto” (paholainen Faust-tarinassa). Levyalbumimme kannessa oli meistä jokaisesta oudonnäköinen, vääristynyt kuva.
Kun nyt ajattelen jälkeenpäin tuota aikaa, minun on varsin helppo havaita, miten voimakas vaikutus huumausaineilla ja spiritismillä on musiikkiin. Ei ole lainkaan yllättävää, että nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, suosittu musiikki on demonismin, Saatanan palvonnan ja moraalittomuuden kyllästämää. Tajuan myös, mihin oma elämäni oli menossa, ja voin vain kuvitella, mihin olisin voinut päätyä, jollei jotakin erikoista olisi tapahtunut keväällä 1969.
Uusi elämänkatsomus
Monet astrologit ennustivat, että vuoden 1969 huhtikuussa Yhdysvaltain länsirannikolla sattuu suuri maanjäristys. Onneksi useimmat yhtyeemme jäsenet olivat juuri tuohon aikaan poissa kaupungista. Ajattelimme, että nyt olisi hyvä tilaisuus mennä taas käymään Oklahomassa. Maanjäristystä ei tosin koskaan tullut, mutta sen perusteella, mitä näimme ympärillämme, meistä silti tuntui siltä, että jokin suuri mullistus olisi lähellä. Suunnittelimme ansaitsevamme ensin paljon rahaa ja muuttavamme sitten vuorille, ennen kuin kaikki häviäisi savuna ilmaan.
Kohta palattuani Oklahomasta kaksi Jehovan todistajaa kävi ovellani. He näyttivät minulle Raamatusta, että me todella elämme viimeisiä päiviä ja että tämän järjestelmän loppu on lähellä. (Matteus 24:3–42) Luulen heidän yllättyneen sen johdosta, miten nopeasti hyväksyin ajatuksen siitä, että tämä maailmanjärjestys on tuomittu. Se että Jumala muuttaisi koko maan paratiisiksi, jossa ihminen voisi elää ikuisesti, kuulosti erittäin hyvältä. Kristikunnasta saamieni kokemusten perusteella olin kuitenkin menettänyt uskoni Raamattuun ja epäilin kaikkea, mitä väitettiin kristilliseksi. Mutta koska olin utelias ja koska todistajat totisesti tunsivat hyvin Raamattunsa, hyväksyin säännöllisen raamatuntutkistelun.
Ensiksi katselin asiaa itsekkäästä näkökulmasta. Tajusin, millaiset mittapuut Raamattu asetti niille, jotka halusivat olla tosi kristittyjä. (Matteus 16:24; Johannes 4:23; Jaakob 4:4) Sitten ajattelin musiikkia, joka oli tähän asti hallinnut elämääni. Vaikka Raamattu ei kielläkään elannon hankkimista musiikin avulla, saatoin silti havaita, miten vaikeata minun olisi omassa asemassani jatkaa sellaista uraa. Tiesin mitä vihkiytyminen merkitsi, sillä olin ollut vihkiytynyt musiikille monia vuosia. Tiesin myös Jeesuksen sanojen totuudenmukaisuuden: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja.” – Matteus 6:24.
Muutan tärkeysjärjestystä
Ennen pitkää vakuutuin siitä, että Raamattu todella on Jumalan sana. Lisäksi rakkauteni Jehovaa kohtaan ja haluni palvella häntä alkoivat kasvaa. Halusin elää hänen lupaamassaan uudessa järjestelmässä. (Tiitus 1:2) Aina tähän asti koko elämäni oli pyörinyt musiikin ympärillä, mutta nyt sen täytyisi jäädä taka-alalle.
Helmikuussa 1971 minut kastettiin, ja saman vuoden syyskuussa aloin palvella koko ajallani tienraivaajana Hollywoodissa, Kaliforniassa. Kaksi entistä ”Mefiston” jäsentä ja kaksi muuta läheistä toveriamme tulivat myös Jehovan todistajiksi. Työskentelin yhä muusikkona, mutta minun piti olla erityisen varovainen sen suhteen, ettei vastaanottamaani työhön liittynyt mitään sellaista, minkä tiesin oppimani perusteella olevan Jumalan tuomitsemaa. Aloin myös toimia siivoojana ja autonkuljettajana voidakseni jatkaa kokoajanpalvelustani.
Vuonna 1973 minut kutsuttiin palvelemaan Jehovan todistajien päätoimistoon Brooklyniin New Yorkiin. Siellä olen ollut siitä lähtien. Vaikka työkseni soittamisesta onkin jo kulunut joitakin vuosia, soitan yhä toisten kanssa mieleistäni musiikkia sekä kristillisissä kokouksissa että muissa tilaisuuksissa ollessani yhdessä toisten todistajien kanssa. Tunnen joitakuita todistajia, jotka hankkivat edelleen elantonsa musiikilla ja ovat onnistuneet osassaan sekä muusikkoina että kristittyinä palvelijoina. Mutta he ovat pystyneet siihen vain pitämällä musiikin sille kuuluvalla paikalla. He rakastavat ennen kaikkea Jehovaa ja hänen palvelemistaan. Lisäksi he ovat hyvin huolellisesti varjelleet itsensä ei-kristillisten muusikkotovereittensa ajattelu- ja elämäntavoilta. – 1. Korinttolaisille 15:33.
Nyt odotan innokkaasti aikaa, jolloin musiikkia voidaan soittaa ja siitä voidaan nauttia ilman tämän turmeltuneen ja moraalittoman maailman vaikutusta. Silloin Jumalan vanhurskaat periaatteet täyttävät maan ja kaikki musiikki on rakentavaa ja tuottaa Jehovalle ylistystä. – Jesaja 11:9; 54:13; Psalmit 135:3.
[Kuva s. 24]
Viisitoista vuotta sitten
[Kuva s. 25]
. . . ja nykyään