Miten he saivat voimaa, joka ylittää tavanomaisen
KUOLEMANTAPAUS on perheelle tuskallinen kokemus. Kun kyseessä on lapsi, kokemus on vieläkin tuskallisempi. Mutta entä, jos menetettyäsi lapsesi tällä tavoin ennenaikaisesti sinua syytettäisiin rikollisesta laiminlyönnistä? Entä jos ihmiset alkaisivat kutsua sinua murhaajaksi, työnantajasi päättäisi erottaa sinut ja naapurisi kääntyisivät sinua vastaan? Millaisia tunteita se sinussa herättäisi? Mitä tekisit? Aivan varmasti silloin tarvittaisiin voimaa, joka ylittää tavanomaisen.
Yllättävä kriisi
Tämä kokemus kertoo Dennis ja Bernadette Cyrennestä, jotka ovat kotoisin Ontarion pohjoisosassa sijaitsevasta pienestä kanadalaisesta kaivoskaupungista. Kaikki alkoi, kun heidän 12-vuotias tyttärensä Sara sairastui äkkiä harvinaiseen verisairauteen. Paikallisessa sairaalassa lääkäri suositteli verensiirtoa. Kunnioituksesta verta koskevaa Jumalan lakia kohtaan ja sen lääketieteellisen tiedon perusteella, jota he olivat vuosien mittaan saaneet, he päättivät kieltäytyä sellaisesta hoidosta. – 1. Mooseksen kirja 9:4; Apostolien teot 15:28, 29.
He toivoivat löytävänsä jonkin vaihtoehtoisen hoitomuodon ja kiidättivät Saran 400 kilometrin päähän Thunder Bayhin – todetakseen vain lääkäreiden suhtautuvan siellä heihin samalla tavalla. He veivät Saran pois sairaalasta ja jatkoivat etsimistä. Kahdeksan tuntia myöhemmin Saran kamppailu elämästä päättyi. Mutta hänen vanhemmilleen tämä oli vasta alku.
Kasvava paine
Cyrennejä syytettiin heti piittaamattomuudesta, koska he olivat ottaneet tyttärensä pois sairaalasta, ja rikollisesta laiminlyönnistä, joka johti tytön kuolemaan. Heidän oli palattava kotiin odottamaan oikeudenkäyntiä.
Kotikaupungin pienessä yhteisössä uutinen Saran kuolemasta ja vanhempia vastaan esitetyistä syytteistä levisi nopeasti. Lehdet julkaisivat kuvia ja kirjoituksia, ja ne ’kauheudet’, joita Cyrennet olivat tehneet, tulivat kaupungin puheenaiheeksi. Heidän elämänsä kävi hyvin tukalaksi.
Kahden viikon kuluessa jotkut kaupungin naiset laativat anomuksen, jossa Bernadetten työnantajaa kehotettiin erottamaan hänet tai muuten hänen myymäläänsä alettaisiin boikotoida. Niinpä Bernadette menetti työpaikkansa. Menivätpä he minne tahansa, he kohtasivat ihmisiä, jotka puhuivat heistä pahaa, nimittivät heitä murhaajiksi ja sanoivat, etteivät he halua nähdä heitä ja että heidät pitäisi ajaa pois kaupungista.
Miltä sinusta olisi tuntunut Cyrenneiden asemassa? Kun kaikki näyttävät olevan sinua vastaan, niin kenen puoleen kääntyisit saadaksesi apua? ”Ei ollut aina helppoa kulkea kadulla pää pystyssä”, Bernadette sanoi. ”Mutta me teimme niin, koska tiesimme tehneemme oikein ja Jehovan olevan meidän puolellamme.” Miksi hän sanoi niin? Mikä sai heidät ajattelemaan siten?
Voiman lähde
Heidän Raamatusta oppimansa asiat palautuivat heidän mieleensä ja auttoivat heitä tekemään päätöksiä alusta lähtien. Dennis mainitsi myöhemmin, että ollessaan sairaalassa hänen mieleensä tulivat yhä uudelleen Jaakobin 2:24:n sanat. Siinä sanotaan: ”Te näette, että ihminen julistetaan vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” Tämä auttoi häntä ymmärtämään, että vaikka hän tiesi, mitä Raamattu jostakin asiasta sanoo, niin vasta sen noudattamisella on merkitystä. Niinpä hän ei tuntenut mielessään lainkaan epävarmuutta sen suhteen, mitä hänen tulisi tehdä.
Hänen vaimonsa Bernadette epäilemättä tunsi samoin, sillä kuultuaan miehensä päätöksen hän vastasi epäröimättä: ”Pysy vain päätöksessäsi. Olen kanssasi samaa mieltä.” Tämä varmasti rohkaisi ja rauhoitti häntä suuresti.
Samaan aikaan Thunder Bayn kristittyjen rakkaus, rukoukset ja heidän tukensa saivat heidät tuntemaan, ”etteivät he olleet koskaan yksin”, vaikka he olivatkin kaukana kotoaan. ”Veljet olivat niin rakkaudellisia meitä kohtaan”, kertoi Dennis. ”He tarjoutuivat auttamaan taloudellisesti ja hengellisesti, ja saatoimme tuntea, kuinka heidän rukouksensa vaikuttivat hyväksemme.”
Eräs heitä auttaneista oli paikallisen Jehovan todistajain seurakunnan vanhin Peter Cramb. Hän oli mukana, kun Cyrennet saapuivat sairaalaan, ja hän pysyi heidän kanssaan koko koettelemuksen ajan. Vaikka hän tiesi hyvin voivansa joutua siksi oikeuteen, hän pysyi heidän rinnallaan. Myöhemmin kävi niin, että myös häntä syytettiin rikollisesta toiminnasta.
Peter ja Cyrennet tunsivat monenlaisia paineita ja huolia, koska he odottivat joutuvansa oikeuteen. Vaikka he tiesivät Jeesuksen luvanneen opetuslapsilleen, että heille annettaisiin, mitä puhua, eikä heidän tulisi siksi olla siitä huolissaan, Cyrennet totesivat, ettei se merkinnyt vain odottamista toimettomana. (Markus 13:11) Päinvastoin, yli vuoden ajan he tutkivat yhä uudelleen kaiken, mikä koski heidän päätöstään. Raamatun kirjoitusten antama lohdutus, esimerkiksi sellaiset kohdat kuin Heprealaiskirjeen 13:6 ja Psalmit 84:11, vahvisti heidän uskoaan tuona aikana.
Antoisia kokemuksia
Vaikka monet paikkakuntalaisista suhtautuivat kielteisesti, jotkin näennäisesti ikävät kokemukset osoittautuivatkin rohkaiseviksi ja antoisiksi. Bernadette kertoi esimerkiksi eräästä naisesta, joka työskenteli paikallisessa ravintolassa. ”Hän oli ottanut tavakseen esiintyä kaupassa hyvin kovaäänisesti, hän nimitteli minua murhaajaksi ja sanoi, että olen kelvoton ja ettei kukaan pidä minusta”, muistelee Bernadette. ”Hän ei totisesti säästellyt sanojaan.” Suunnilleen noihin aikoihin tämän naisen 18-vuotias poika pidätettiin ja tuomittiin vankeuteen, koska hän oli räjäyttänyt erään poliisin auton.
Eräänä päivänä Bernadette ja matkavalvojan vaimo Helen tulivat tämän naisen ovelle ovelta-ovelle-työssään. ”Jos onnistun tapaamaan tämän naisen, niin selviän kyllä”, ajatteli Bernadette. Niinpä he koputtivat ovelle.
”Ei kiitos, en ole kiinnostunut”, vastasi nainen vaivautuneesti heti, kun hän näki keitä vieraat olivat. Hän oli sulkemaisillaan oven.
Bernadette oli kuitenkin päättänyt olla jättämättä asiaa siihen ja vastasi tahdikkaasti: ”Rouva M—, olen ajatellut teitä paljon, ja minusta on todella ikävää, että teillä on ollut vaikeuksia.”
”Niinkö?” nainen vastasi hämmästyneenä. ”Voi, tulkaa nyt kuitenkin sisään.”
Seuraavat kaksikymmentä minuuttia nainen purki heille sydäntään eikä voinut lakata puhumasta pojastaan. Tajuten tilanteen Helen keskeytti ja sanoi tyynesti: ”Rouva M—, teillä on silti poikanne, mutta Bernadettellä ei enää ole tytärtään.”
Niin keskustelu kääntyi siihen, mitä Raamattu sanoo kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja miten tämä tieto auttoi Bernadetteä kestämään kaikki vaikeudet ja vastoinkäymiset. Tämä sekä se epäitsekäs rakkaus, jota naista kohtaan osoitettiin siitä huolimatta, mitä hän oli tehnyt, muuttivat hänen asenteensa täysin.
Myöhemmin, Cyrenneiden oikeudenkäynnin aikaan, tämä nainen tuli oikeussaliin. Samassa paikassa oli tuomittu myös hänen poikansa. Vain hän ja hänen miehensä olivat olleet silloin läsnä. Mutta tällä kertaa sali oli tungokseen asti täynnä; läsnä oli 260 ihmistä, jotka kaikki olivat huolissaan Cyrenneistä. Tämä oli naiselle valtava todistus. Itse asiassa hän oli niin liikuttunut, että hän syleili Bernadetteä.
Dennis kertoi, kuinka Jehova antoi rohkaisua yllättävillä tavoilla. Oikeudenkäyntiä edeltävinä kuukausina hän ajatteli usein sitä, mitä tapahtuisi hänen työpaikalleen ja kaivosyhtiön kautta ostamalleen talolle, jos hän joutuisi vankilaan. Kun hän puhui tästä johtajalleen, tämä sanoi vain: ”Sinulla Dennis ei ole mitään syytä huoleen. On turha edes puhua sellaista. Eivät sellaiset ihmiset kuin sinä joudu vankilaan.”
Eräs hänen nuoremmista työtovereistaan sanoi hänelle, että on täytynyt olla hyvin koettelevaa, kun ihmiset ovat olleet niin epäystävällisiä. ”Jotkut ovat jopa sanoneet, että he ampuisivat sinut, jos heillä olisi siihen tilaisuus”, hän lisäsi. Lyhyen selityksen jälkeen Dennis ehdotti, että tämä työtoveri lukisi kotiin päästyään Jesajan 50:7:n ja 9:n. Tästä seurasi, että tämä nuori mies ja hänen perheensä ryhtyivät tutkimaan säännöllisesti Raamattua ja alkoivat käydä kristillisissä kokouksissa paikallisessa valtakunnansalissa.
Vaikka Peter Cramb oli ollut Jehovan todistaja jo noin 25 vuotta, hänestä tuntui, että tämä kokemus oli osoittanut hänelle, mitä Jehovaan luottaminen merkitsee. Se antoi todellista merkitystä psalmistan sanoille: ”Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle. Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.” – Psalmit 120:1, 2.
Tuomio
Kolme kuukautta oikeudenkäynnin jälkeen Thunder Bayn piirituomioistuin teki päätöksen. Kaikki kolme syytettyä vapautettiin rikossyytteistä. Vaikkei tuomari ollutkaan yhtä mieltä heidän Raamattuun pohjautuvasta verta koskevasta asenteestaan, hän tunnusti, että heidän päätöksensä ”ei ollut hetken mielijohteesta tehty eikä perusteeton, vaan se pohjautui aitoon vakaumukseen”.
Tuomari totesi myös, ettei joidenkuiden kaupunkilaisten halveksiva asenne ollut aiheellinen. Hän mainitsi mielipiteenään: ”Bernadette Cyrenne – – vaikuttaa minusta vilpittömältä, rakastavalta ja hellältä äidiltä, joka elää moitteetonta ja sivistynyttä perhe-elämää. Cyrenneiden perhe-elämä on todella sellaista, että mikä tahansa kristitty perhe voisi hyvin jäljitellä sitä.”
Tämä kokemus on lujittanut Cyrenneiden ja Peterin vakaumusta, että Jehova ”ei kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat”. (Psalmit 84:12) He ovat saaneet henkilökohtaisesti kokea Jumalan rakkauden, voiman ja viisauden ilmenevän sen toivon ja lohdutuksen kautta, jota he ovat saaneet hänen Sanastaan Raamatusta ja kristittyjen veljiensä kestävästä tuesta. Kaikki tämä enemmän kuin mikään muu oli heidän tavanomaisen ylittävän voimansa lähde. – 2. Korinttolaisille 4:7.