Onko mahdollista rakentaa uskoa Luojaan?

”POHTIESSANI mahdollista Luojan olemassaoloa minua suututti ajatus siitä, että jollakulla voisi olla valta estää ihmisten kärsimykset mutta hän ei haluaisi käyttää sitä!” Näin sanoi eräs entinen ateisti, joka menetti sukulaisiaan natsien vainoissa. Tämä mies ei varmastikaan ollut ainoa, jolla on tällaisia tunteita.

Kun ihmiset kokevat julmuutta, heidän on useinkin vaikea uskoa Jumalaan, ja he saattavat lohduttautua sillä ajatuksella, että Jumalaa ei ole olemassa. Mitkä ovat tärkeimpiä syitä siihen, että jotkut eivät usko häneen? Menestyisikö ihmiskunta paremmin ilman Jumalaa ja uskontoa, kuten jotkut ajattelevat? Voiko ateisti rakentaa uskoa rakastavaan Luojaan?

Uskonnon epäonnistuminen

Ironista kyllä, yksi suurimpia syitä ateismiin on uskonto. Historioitsija Alister McGrath selittää: ”Ateismin vetovoima perustuu järjestyneen uskonnon ylilyöntien ja epäonnistumisten synnyttämään vastenmielisyyteen.” Uskonnon ajatellaan usein aiheuttavan sotia ja väkivaltaa. Ateisti ja filosofi Michel Onfray kysyykin, miten on mahdollista, että sama uskonnollinen kirja voi saada liikkeelle kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ”tavoittelevat hurskautta”, ja toisia jotka ”harjoittavat epäinhimillistä julmuutta”, terrorismia.

Monille on jäänyt uskonnosta katkeria muistoja. Kun nuori ruotsalainen Bertil oli sotapalveluksessa, hän kuuli sotilaspapin puolustavan väkivallan käyttöä Jeesuksen varoituksella ”kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat”. Pappi selitti, että jonkun piti käyttää tuota miekkaa ja että niin tekevä sotilas oli varmasti Jumalan palvelija! (Matteus 26:52.)a

Bernadetten isä tapettiin Ranskassa toisen maailmansodan aikana. Lisäksi hänestä oli järkyttävää kuulla papin sanovan hänen kolmivuotiaan serkkunsa hautajaisissa: ”Jumala on kutsunut tämän lapsen enkeliksi.” Bernadette sai myöhemmin vammaisen lapsen, mutta kirkko ei silloinkaan lohduttanut häntä millään tavoin.

Ciarán-niminen mies kasvoi väkivaltaisessa ympäristössä Pohjois-Irlannissa, ja hän tunsi vastenmielisyyttä helvetintulioppia kohtaan. Hän julisti usein vihaavansa Jumalaa, jonka syytä tällainen pahuus oli, ja käski Jumalaa iskemään häntä, jos kerran oli olemassa. Tällaisia julmia kirkon opetuksia inhoavat muutkin kuin Ciarán. Todellisuudessa kirkon opetukset ovat saattaneet osaltaan raivata tietä evoluutioteorialle. Alister McGrathin mukaan juuri se, että Darwin ”vihasi erityisen voimakkaasti” helvetintulioppia – ei hänen uskonsa evoluutioon – sai hänet epäilemään Jumalan olemassaoloa. McGrath mainitsee lisäksi Darwinin ”syvän surun tyttärensä kuoleman johdosta”.

Joidenkuiden mielestä uskonnon harjoittaminen merkitsee samaa kuin mielettömyys ja fanaattisuus. Irinaa tympäisivät sisällöttömät uskonnolliset saarnat ja yksitoikkoiset litaniat. Hän muistelee: ”Minusta vaikutti siltä, että uskonnolliset ihmiset eivät lainkaan ajatelleet.” Louis, joka oli kyllästynyt uskonnollisten fanaatikkojen harjoittamiin raakuuksiin, suhtautui asiaan radikaalimmin: ”Minusta uskonto oli vuosien ajan näyttänyt ikävystyttävältä, mutta nyt se paljasti hirvittävän puolensa. Aloin aggressiivisesti vastustaa kaikenlaista uskontoa.”

Parempi menestys ilman Jumalaa?

Ei ihme, että uskonto on monien mielestä esteenä ihmiskunnan edistykselle ja rauhalle. Jotkut ovat jopa pohtineet, menestyisikö ihmiskunta paremmin ilman Jumalaa ja uskontoa. Mutta jos uskonnollinen ajattelu kokonaan hylättäisiin, seuraisiko siitä uusia ongelmia?

1700-luvulla elänyt filosofi Voltaire arvosteli purevasti aikansa turmeltuneen kirkon väärinkäytöksiä. Hänestä korkeimman olennon olemassaolo oli silti ratkaisevan tärkeää moraalikäsityksemme kannalta. Myöhemmin saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche esitti tunnetun väitteensä siitä, että Jumala on kuollut, mutta pelkäsi ateismista seuraavaa moraalista tyhjiötä ja sen aiheuttamaa mahdollista vahinkoa. Olivatko nämä pelot aiheellisia?

Kirjailija Keith Ward huomauttaa, että ihmiskunnan astuessa nykyaikaan raakuus ei suinkaan vähentynyt vaan ”saavutti mittasuhteet, joita ei koskaan ennen olisi osattu kuvitellakaan”. Ihmisten kokeilut ateismin saralla eivät ole myöskään tuoneet vapautusta sellaisista heikkouksista kuin moraalisesta rappiosta ja suvaitsemattomuudesta. Nämä seikat ovat saaneet monet ajattelevat ihmiset – jopa jotkut ateistit – tunnustamaan, että Jumalaan uskomisella on moraalista arvoa.

Keith Ward valottaa sitä, millainen hyvä vaikutus Jumalaan uskomisella on: ”Usko saa aikaan pakottavan moraalisen tarpeen, velvollisuuden huolehtia Jumalan luomasta maailmasta.” Lukuisat viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että uskonnollisten ihmisten joukossa esiintyy tavallista enemmän epäitsekkyyttä. Epäitsekkyys taas yleensä tuottaa tyydytystä. Nämä havainnot korostavat seuraavan Jeesuksen esittämän periaatteen arvoa: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Erääseen sosiaalityöntekijänä toimivaan entiseen ateistiin teki vaikutuksen se, miten Raamattu kykenee vaikuttamaan ihmisten elämään. Hän sanoi: ”Koska olin monia vuosia yrittänyt heikohkolla menestyksellä auttaa ihmisiä pääsemään eroon heitä itseään ja muita vahingoittavasta käytöksestä, minusta oli hätkähdyttävää huomata, miten dramaattisia muutokset parempaan saattoivat olla. Havaitsin myös, että nämä muutokset olivat pysyviä.”

Jotkut ateistit kuitenkin huomauttavat, että usko Jumalaan on synnyttänyt enemmän verilöylyjä ja konflikteja kuin hyvyyttä ja epäitsekkyyttä. He ehkä tunnustavat, että joihinkuihin usko vaikuttaa myönteisesti, mutta pysyvät itse vankasti epäilevällä kannalla. Minkä vuoksi?

Muita syitä epäuskoon

Monille on opetettu evoluutiota kiistattomana tosiasiana. Esimerkiksi Anila kävi koulua ateistisessa Albaniassa. ”Koulussa opetettiin, että on lapsellista ja takapajuista uskoa Jumalaan”, hän kertoo. ”Sain jatkuvasti tietää ihmeellisiä asioita kasveista ja muista elollisista, mutta luin sen kaiken evoluution ansioksi, sillä näin näytti siltä, että mukauduimme tieteelliseen ajattelutapaan.” Nykyään hän myöntää, että ”esitetyt todisteet oli hyväksyttävä sokeasti”.

Joillekuille esteenä voi olla katkeroituminen. Jehovan todistajat törmäävät usein tällaiseen asenteeseen kertoessaan ovelta ovelle Raamatun tarjoamasta toivosta. Tässä työssä eräs nuori todistaja osui aiemmin mainitun Bertilin ovelle. Bertil muistaa ajatelleensa, että poika parka oli tullut väärään paikkaan kiihkoilemaan. Bertil sanoo: ”Pyysin hänet sisään ja aloin purkaa kiukkuani Jumalaa, Raamattua ja uskontoa kohtaan.”

Skotlannissa asuvaa Gusia vaivasi epäoikeudenmukaisuus. Keskustellessaan Jehovan todistajien kanssa hän oli aluksi erittäin väittelynhaluinen ja vaativa. Hän esitti samantyyppisiä kysymyksiä kuin heprealainen profeetta Habakuk, joka sanoi Jumalalle: ”Minkä vuoksi sinä annat minun nähdä sitä, mikä on vahingollista, ja katselet jatkuvasti pelkkää vaivaa?” (Habakuk 1:3.)

Ihmisiä on pitkän aikaa vaivannut myös se, että Jumala näyttää suhtautuvan pahuuteen välinpitämättömästi (Psalmit 73:2, 3). Ranskalainen kirjailija Simone de Beauvoir sanoi kerran: ”Minun oli helpompi ajatella maailmaa vailla luojaa kuin luojaa, jonka harteilla olisivat maailman kaikki ristiriidat.”

Merkitseekö kuitenkaan se, että monet uskonnot eivät kykene selittämään tällaisia ristiriitoja, että mitään selitystä ei ole olemassa? Gus kertoi löytäneensä lopulta ”tyydyttävän selityksen sille, miksi kaikkivoivan Luojan täytyy sallia ihmisten kärsimyksiä jonkin aikaa”. Hän sanoi, että se oli hänelle ”tärkeä askel”.b

Joillakuilla itseään ateistiksi kutsuvilla voi todellisuudessa olla evoluutiota koskevia epäilyksiä. Heillä saattaa olla hengellisiä tarpeita, ja he voivat jopa rukoilla. Katsotaanpa, mikä on saanut jotkut ateistit ja agnostikot ajattelemaan asiaa tarkemmin ja lopulta rakentamaan läheisen suhteen Luojaansa.

Mikä auttoi heitä rakentamaan uskoa Luojaan?

Bertilin luokse tullut nuori mies vetosi terveeseen järkeen ja näytti hänelle, miten suuresti tosi kristillisyys eroaa niiden harjoittamasta uskonnosta, jotka ovat kristittyjä vain nimellisesti. Bertil selittää, mikä Luojan olemassaoloa tukevien todisteiden lisäksi teki häneen vaikutuksen: ”Ihailin sitä, miten kärsivällisesti hän suhtautui itsepäisyyteeni. – – Hän pysyi hyvin tyynenä, toi aina kirjallisuutta ja oli hyvin valmistautunut.”c

Svetlanaan olivat vaikuttaneet evoluutio ja kommunismi, ja hän oli varma, että vain elinkelpoisimmat yksilöt selviytyvät. Tämä ankara elämänkatsomus kuitenkin vaivasi häntä. Hämmennystä lisäsi se, mitä hän sai tietää opiskellessaan lääketiedettä: ”Ateistisilla oppitunneilla opimme, että elinkelpoisimmat jäävät eloon. Lääketieteen kursseilla meille taas opetettiin, että meidän pitäisi auttaa heikkoja.” Svetlanaa ihmetytti myös se, että vaikka ihmisten ajateltiin olevan apinoita pitemmälle kehittyneitä, he kärsivät tunne-elämän ongelmista, joita apinoilla ei ole. Selitys näihin ristiriitoihin tuli odottamattomalta taholta: ”Isoäitini selitti minulle Raamatun avulla, että kielteiset tunteet johtuvat epätäydellisyydestämme.” Svetlanasta oli hienoa saada Raamatusta vastaus esimerkiksi siihen, miksi rehelliset ihmiset joutuvat kärsimään.

Skandinaviassa asuva Leif uskoi vankasti evoluutioon ja piti Raamattua satukirjana. Kerran muuan ystävä kuitenkin kyseenalaisti hänen näkemyksensä sanomalla: ”Tiedätkö, että toistat vain muiden ajatuksia etkä tiedä mitään Raamatusta?” Leif selittää, miten nämä sanat vaikuttivat häneen: ”Tajusin, etten ollut koskaan asettanut evoluutiota kyseenalaiseksi vaan olin niellyt sen sellaisenaan. – – Uskon, että muun muassa tieto Raamatun profetioista ja niiden täyttymisestä voi saada ateistin ajattelemaan asioita.” (Jesaja 42:5, 9.)

Aiemmin mainittu Ciarán oli pettynyt oltuaan vuosia mukana politiikassa. Elämää pohdiskellessaan hän tuli ajatelleeksi, että vain voimakas ja rakastava Jumala voisi ratkaista maapallon ongelmat ja näyttää ratkaisun hänen henkilökohtaisiin vaikeuksiinsa. Hän toivoi hartaasti voivansa löytää tällaisen Jumalan. Äärimmäisen ahdistuneena hän rukoili: ”Jos olet olemassa ja kuulet minua, osoita se minulle jotenkin ja näytä, miten voisin voittaa vaikeuteni ja miten kaikki ihmiset voisivat vapautua tuskistaan.” Muutaman päivän kuluttua oveen koputti eräs Jehovan todistaja. Hän selitti, millaiset pahat voimat Raamatun mukaan vaikuttavat ihmishallitusten taustalla (Efesolaisille 6:12). Tämä selitys vahvisti Ciaránin omat havainnot ja herätti hänen uteliaisuutensa. Kun hän tutki Raamattua tarkemmin, hänessä alkoi vahvistua luja usko rakastavaan Luojaan.

Ihmiskunnan Luoja ja sinä

Uskonnollinen ulkokultaisuus, evoluution kaltaiset ateistiset opetukset ja vallalla oleva pahuus ovat saaneet monet epäilemään Luojan olemassaoloa tai kokonaan kiistämään sen. Jos kuitenkin annat Raamatulle tilaisuuden, voit saada siitä tyydyttävät vastaukset kysymyksiisi. Se paljastaa myös, että Jumalan ajatukset ovat ”rauhan eivätkä onnettomuuden ajatuksia” ja että hän niiden välityksellä antaa ”tulevaisuuden ja toivon” (Jeremia 29:11). Bernadette, jonka lapsi oli syntynyt vammaisena ja joka epäili Luojan olemassaoloa, sai tuosta toivosta suurta lohtua kohtaamiinsa kärsimyksiin.

Raamatun selitys siitä, miksi Jumala sallii kärsimyksiä, on koskettanut monien entisten ateistien mieltä ja sydäntä. Kun varaat aikaa löytääksesi Raamatusta vastaukset tällaisiin tärkeisiin kysymyksiin, sinäkin voit vakuuttua siitä, että on olemassa Jumala, joka ”ei ole kaukana meistä kenestäkään” (Apostolien teot 17:27).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 13]

Kysymyksiä joihin evoluutio ei vastaa

• Miten elämää voi tulla jostain elottomasta? (PSALMIT 36:9)

• Miksi eläimet ja kasvit lisääntyvät vain lajiensa mukaan? (1. MOOSEKSEN KIRJA 1:11, 21, 24–28)

• Jos ihmiset polveutuvat apinoista, miksi yhtäkään niitä pitemmälle kehittynyttä apinaihmistä ei ole jäänyt jäljelle? (PSALMIT 8:5, 6)

• Miten epäitsekkyys voidaan selittää sen teorian valossa, että vain elinkelpoisimmat yksilöt selviytyvät? (ROOMALAISILLE 2:14, 15)

• Onko ihmiskunnalla todellista tulevaisuudentoivoa? (PSALMIT 37:29)

[Kuvat s. 12, 13]

Miten rakastava Jumala voisi luoda maailman, jossa lapset kärsivät?

Uskonnollinen ulkokultaisuus on saanut monet kääntämään selkänsä Jumalalle.