Torju luopumus, pidä kiinni totuudesta!
”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. Joka pysyy tässä opetuksessa, sillä on sekä Isä että Poika.” – 2. JOHANNES 9.
1, 2. a) Miten Saatana on toisinaan yrittänyt sammuttaa totuuden valon Jehovan kansan keskuudesta? b) Miksi Jehovan todistajien on erittäin tärkeää torjua luopumus?
JEHOVA JUMALA on hengellisen totuuden Lähde. Siksi psalmista rukoili sopivasti häneltä: ”Lähetä valkeutesi ja totuutesi.” (Psalmit 43:3) Totuus on siis Jehovan palvojien tunnusmerkki. – Johannes 8:31, 32; 17:17.
2 Yrittäessään sammuttaa totuuden valon Jehovan kansan keskuudesta Saatana Panettelija on toisinaan pyrkinyt turmelemaan kristillistä seurakuntaa luopio-opetusten avulla. (2. Korinttolaisille 4:1–6; Juudas 3, 4) Mutta hänen yrityksensä eivät ole onnistuneet, koska Jehovan uskolliset todistajat torjuvat luopumuksen ja pitävät kiinni hengellisestä totuudesta. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta voisimme säilyttää läheisen suhteen Jehova Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, sillä Jumala henkeytti kristityn apostoli Johanneksen kirjoittamaan: ”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. Joka pysyy tässä opetuksessa, sillä on sekä Isä että Poika.” – 2. Johannes 9.
3. Mihin kysymyksiin saamme vastauksen tarkastellessamme Johanneksen toista ja kolmatta kirjettä?
3 Mutta mitä Jehovan todistajien pitäisi tehdä luopumuksen vastustamiseksi? Ja miten he voivat edistää kristillisyyden etuja ”työtovereina totuudessa”? (3. Johannes 8) Saadaksemme vastaukset näihin kysymyksiin tarkastelemme apostoli Johanneksen toista ja kolmatta henkeytettyä kirjettä, jotka kirjoitettiin Vähän-Aasian Efesoksessa tai sen läheisyydessä noin vuonna 98.
Totuus ja rakkaus välttämättömiä
4, 5. a) Miksi apostoli Johannes saattoi sopivasti sanoa itseään ”vanhimmaksi”? b) Keitä olivat ”valittu rouva” ja hänen ”lapsensa”?
4 Johannes aloitti toisen kirjeensä seuraavasti:
”Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsilleen, joita minä totisesti rakastan, enkä vain minä, vaan kaikki nekin, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden, sen totuuden vuoksi, joka pysyy meissä, ja se on oleva kanssamme ikuisesti.” – 2. Johannes 1, 2.
5 Ensimmäisen vuosisadan lopulla apostoli Johannes oli tosiaan ”vanhin”, sillä hän oli noin 100-vuotias ja myös hengellisen kasvun johdosta hyvin kypsä vanhin. (Vrt. Galatalaisille 2:9.) Kun hän osoitti kirjeensä ”valitulle rouvalle”, hän on saattanut tarkoittaa sillä jotakin seurakuntaa jollakin mainitsemattomalla paikkakunnalla, ja tällaista sanontaa on mahdollisesti käytetty vainoojien hämmentämiseksi. Siinä tapauksessa hänen ”lapsensa” olivat hengellisiä lapsia, tuon seurakunnan jäseniä ja hengestä siinneitä kristittyjä, jotka Jumala oli ’valinnut’ taivaalliseen kutsumukseen. (Roomalaisille 8:16, 17; Filippiläisille 3:12–14) Toisaalta Kyria (”rouvaksi” käännetty kreikkalainen sana) on saattanut olla jonkun kristityn naisen nimi.
6. a) Mitä ”totuutta” Johannes tarkoitti? b) Miten ”totuus” pysyy aidoissa kristityissä ja on heidän kanssaan ”ikuisesti”?
6 Joka tapauksessa Johannes ja kaikki muut Jehovan todistajat, jotka olivat tulleet tuntemaan ”totuuden”, rakastivat vilpittömästi tätä ”valittua rouvaa ja hänen lapsiaan”. ”Totuudella” tarkoitettiin Jeesukseen Kristukseen keskittyvän opetuksen kokonaisuutta. Siitä oli pidettävä lujasti kiinni pelastuksen saamiseksi. (Johannes 4:24; Efesolaisille 1:13, 14; 1. Johannes 3:23) Yksi perussyy entisajan ja nykyajan Jehovan todistajien keskuudessa vallitsevaan rakkauteen on se, että he kaikki rakastavat ”totuutta”. Se ”pysyy” heissä siten, että se on jatkuvasti heidän sydämessään. Tämä totuus on sellaisten aitojen kristittyjen kanssa ”ikuisesti” alituisena seuralaisena. Se on tosiaan omaisuus, jota Jehovan todistajat arvostavat suuresti nykyään, ja he kiittävät siitä taivaallista Isäänsä.
7. Miten ansaitsematon hyvyys, armo ja rauha tulevat sekä Jumalalta että Kristukselta?
7 Ne, jotka pitävät uskollisesti kiinni ”totuudesta”, saavat varmasti Jumalalta siunauksia. Apostoli viittasi tähän ja lisäsi:
”Meidän kanssamme on oleva ansaitsematon hyvyys, armo ja rauha Jumalalta, Isältä, ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuuden ja rakkauden ohella.” (2. Johannes 3)
Ansaitsematon hyvyys tulee sekä Jehovalta että Jeesukselta, koska syntiset ihmiset ’julistetaan vanhurskaiksi Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä Kristuksen Jeesuksen maksamiin lunnaisiin perustuvan vapautuksen välityksellä’. (Roomalaisille 3:23, 24) Samoin armon Alkulähde on taivaallinen Isä, mutta se tulee epätäydellisille ihmisille Kristuksen kautta. (Heprealaisille 4:14–16; Juudas 20, 21) Jotta syntiset ihmiset voisivat lisäksi saada rauhan Jehovan kanssa, heidän täytyy saada rikkomuksensa sovitetuiksi, ja se on tehty mahdolliseksi sen välityksellä, että Jeesus kuoli lunastusuhrina. – Kolossalaisille 1:18–20.
8. Mitä sanoilla ”totuuden ja rakkauden ohella” on saatettu tarkoittaa Johanneksen 2. kirjeen 3. jakeessa?
8 Johannes lisäsi sanat ”totuuden ja rakkauden ohella [tai: ”totuudessa ja rakkaudessa”, Kingdom Interlinear Translation]”. Hän on siis saattanut sanoa, että ”totuuden ja rakkauden ohella” aidot kristityt nauttivat ansaitsemattomasta hyvyydestä, armosta ja rauhasta. Tai Johannes on voinut tarkoittaa, että Jehovan palvelijat saisivat nämä siunaukset, jos he pysyisivät totuudessa ja ilmaisisivat jatkuvasti rakkautta.
’Totuudessa ja rakkaudessa vaeltaminen’
9, 10. a) Miksi Johanneksella oli syytä ’iloita suuresti’? b) Mitä ”eräät” tekivät, kun oli kysymys totuudesta?
9 Apostoli esitti syyn henkilökohtaiseen iloonsa ja esitti myös tervettä kannustusta, kun hän lisäsi:
”Iloitsen suuresti, koska olen todennut eräiden lastesi vaeltavan totuudessa, niin kuin saimme Isältä käskyn. Niinpä pyydän nyt sinulta, rouva, sellaisena joka ei kirjoita sinulle uutta käskyä, vaan sen joka meillä on ollut alusta asti, että rakastamme toisiamme.” – 2. Johannes 4, 5.
10 Johanneksella oli aihetta iloita suuresti, koska ”eräät” ’vaelsivat totuudessa’. He uskoivat Jeesuksen Kristuksen nimeen, rakastivat toisiaan ja pyrkivät mukautumaan Jumalan Pojan antamaan malliin. (Heprealaisille 12:1–3; 1. Johannes 3:23) Jos Johannes kirjoitti Kyria-nimiselle naiselle, niin jotkut hänen todellisista lapsistaan olivat totuudessa. Mutta jos hän käytti sanoja ”lapset” ja ”valittu rouva” kuvaannollisesti, niin hän saattoi iloita siitä, että jotkut mainitsemattomalla paikkakunnalla sijainneen seurakunnan jäsenistä olivat vastustaneet luopumusta ja pitivät kiinni totuudesta ja olivat elämässään uskollisia Jehovalle. Jehovan uskolliset kristityt todistajat ovat tosiaankin aina pitäneet velvollisuutenaan pysyä totuudessa eli ’vaeltaa’ siinä. Se on heille heidän taivaallisen Isänsä käsky, jonka noudattamista he eivät pidä rasittavana. – Vrt. 1. Johannes 5:3.
11. a) Mitä ’toinen toisensa rakastamiseen’ kehottavan käskyn noudattaminen vaati? b) Miksi Johannes saattoi sanoa, ettei tämä ollut ”uusi käsky”?
11 Apostoli pyysi ”rouvaa” noudattamaan käskyä, jonka mukaan meidän tulee ’rakastaa toisiamme’. (Vrt. 1. Johannes 3:11.) Kun Jeesus oli esittänyt, mikä oli Jehovan tahto jumalisten ihmisten suhteen, hän oli käskenyt opetuslastensa ’rakastaa toisiaan, niin kuin hän rakasti heitä’. Tämä käsky ei vaatinut ainoastaan lähimmäisenrakkautta, vaan myös uhrautuvaa rakkautta jopa niin suuressa määrin, että antaisi elämänsä jonkun toisen puolesta. (3. Mooseksen kirja 19:18; Matteus 22:39; Johannes 10:14, 15; 13:34; 15:13) Se oli sitonut Kristuksen seuraajia heidän Jumalaan omaamansa vihkiytymissuhteen ”alusta” asti – itse asiassa siitä asti, kun Jeesus sen ensi kerran esitti, ja varmastikin kristillisen seurakunnan alusta, vuoden 33 helluntaista, asti. Siinä mielessä se siis ’ei ollut uusi käsky’, niin kuin Johannes sanoi.
12. Mitä Johannes tarkoitti sanoessaan: ”Tämä on se käsky, – – että teidän tulee jatkuvasti vaeltaa siinä”?
12 Johannes sanoi edelleen rakkaudesta:
”Ja rakkaus merkitsee sitä, että vaellamme jatkuvasti hänen käskyjensä mukaan. Tämä on se käsky, niin kuin olette alusta asti kuulleet, että teidän tulee jatkuvasti vaeltaa siinä.” (2. Johannes 6)
Tosi palvojat tottelevat iloiten Jehovaa, koska he rakastavat häntä koko sydämestään, sielustaan, voimastaan ja mielestään. (Luukas 10:27) ”Alusta asti”, ts. Jeesuksen palveluksen ajasta tai heidän Jumalalle vihkiytymisestään asti, niillä, joille Johannes kirjoitti, oli ollut rakkautta koskeva käsky. Mutta mitä apostoli tarkoitti sanoessaan: ”Tämä on se käsky, – – että teidän tulee jatkuvasti vaeltaa siinä”? Vaikka sana ”siinä” voisi viitata rakkautta koskevaan ”käskyyn” (Uusi testamentti nykysuomeksi), niin todennäköisesti se viittaa itse ”rakkauteen”. Tarkastellaanpa asiaa kummalla tavalla tahansa, ’siinä jatkuvasti vaeltaminen’ tarkoitti rakkauden ilmaisemista jatkuvasti toinen toistaan kohtaan. – 1. Johannes 3:18; vrt. Roomalaisille 13:8–10.
Varo luopioita
13. a) Keiden keskuudesta ”eksyttäjät” yrittivät saada käännynnäisiä? b) Mitä väärää opetusta ”eksyttäjät” levittivät?
13 Rakkaudessa ja totuudessa vaeltaminen jatkuvasti vaatii ponnistelua. Johannes selitti syyn siihen, kun hän kirjoitti:
”Sillä monia eksyttäjiä on lähtenyt maailmaan, sellaisia jotka eivät tunnusta Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemista. Tämä on eksyttäjä ja antikristus.” (2. Johannes 7)
Ilmeisesti jotkut väärät opettajat olivat kuljeskelleet ympäriinsä ja yrittäneet tehdä käännynnäisiä tosi kristittyjen keskuudesta. (Vrt. Apostolien teot 20:30.) Vaikka nämä ”eksyttäjät” väittivät olevansa kristittyjä, he eivät tunnustaneet, että Jeesus Kristus oli tullut lihaan ihmisenä. Sellaiset väärät opetukset olivat omiaan heikentämään Jeesuksen osaa Messiaana ja lunastajana sekä hänen korkeaa taivaallista asemaansa. – Markus 1:9–11; Johannes 1:1, 14; Filippiläisille 2:5–11.
14. Miksi Johannes käytti luopioista nimitystä ”eksyttäjä ja antikristus”?
14 Johannes käytti näistä luopioista nimitystä ”eksyttäjä ja antikristus”, koska heidän opetuksensa olivat eksyttäviä ja he itse vastustivat Kristusta. Apostolin viittaus ”moniin antikristuksiin” ilmaisee, että oli olemassa lukuisia yksityisiä Kristuksen vihollisia, vaikka he kaikki yhdessä saattavatkin muodostaa ”antikristukseksi” nimitetyn yhteisön. (1. Johannes 2:18) Se että kieltää Jeesuksen olevan Kristus ja Jumalan Poika, merkitsee kaikkien häntä koskevien Raamatun opetusten kieltämistä. Jehovan uskolliset todistajat torjuvat täysin sellaisten väärien opettajien näkemykset.
15. a) Minkä ”täyden palkan” hengellä voidellut kristityt saisivat, jos he ’olisivat varuillaan’? b) Miksi jokaisen Jehovan todistajan pitäisi varoa luopio-oppia?
15 Koska oli olemassa vaara kääntyä pois totuudesta luopumukseen, Johannes kehotti:
”Olkaa varuillanne, ettette kadota sitä, minkä aikaansaamiseksi olemme työskennelleet, vaan että saisitte täyden palkan. Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. Joka pysyy tässä opetuksessa, sillä on sekä Isä että Poika.” (2. Johannes 8, 9)
Työskentelemällä ”hyvän uutisen” saarnaamisessa Johannes ja muut olivat ’aikaansaaneet’ hedelmää, joka johti tämän kirjeen alkuperäisten saajien kääntymykseen. Mutta vain siinä tapauksessa, että he itse olisivat hengellisesti ”varuillaan”, he eivät ’kadottaisi’ Jehovalta ja hänen Pojaltaan saatavaa ansaitsematonta hyvyyttä, armoa ja rauhaa eivätkä pysyvää yhteenkuuluvuutta kaikkien niiden kanssa, jotka ovat yhdistyneet totuudessa ja rakkaudessa. Jos hengellä voidellut Johanneksen uskonveljet pysyisivät uskollisina, niin he saisivat suorittaa jatkuvasti antoisaa palvelusta Jehovalle. Puhuessaan ”täydestä palkasta” Johannes ilmeisesti tarkoitti, että siihen kuului se taivaallinen ”kruunu”, jonka uskolliset voidellut kristityt saavat. (Ilmestys 2:10; 1. Korinttolaisille 9:24–27; 2. Timoteukselle 4:7, 8; Jaakob 1:12) Jokaisen Jehovan todistajan tietysti pitäisi torjua luopio-oppi, koska se voi riistää häneltä joko taivaassa tai maan päällä saatavan ikuisen elämän.
16. a) Miten luopiot ’tunkeutuivat edelle’? b) Millä tavalla uskollisilla Jehovan todistajilla on ”sekä Isä että Poika”?
16 Luopiot eli ”eksyttäjät” ’tunkeutuivat edelle’ eivätkä ’pysyneet Kristuksen opetuksessa’, koska he eivät pitäneet kiinni Jeesuksen ja hänen uskollisten apostoleittensa opettamasta totuudesta. Siksi näillä harhaoppisilla ’ei ollut Jumalaa’, sillä he eivät olleet Jehovan yhteydessä eikä heillä ollut läheistä suhdetta häneen. (1. Johannes 1:5, 6; 2:22–25) Mutta uskolliset Jehovan todistajat ’tunnustavat Kristuksen tulleen lihaan’, sillä he uskovat hänen lunastusuhriinsa ja pitävät kiinni siitä, mitä hän ja hänen uskolliset apostolinsa opettivat. (Matteus 20:28; 1. Timoteukselle 2:5, 6; 2. Johannes 7) Nämä aidot kristityt pitävät kiinni totuudesta, ja sen vuoksi heillä on ”sekä Isä että Poika”, sillä he tuntevat heidät, arvostavat heidän ominaisuuksiaan ja ovat jatkuvasti läheisessä yhteydessä heihin.
Luopioihin suhtautuminen
17. Miten uskollisten kristittyjen oli määrä kohdella ”eksyttäjiä” Johanneksen 2. kirjeen 10, 11:n mukaan?
17 Kristittyjen tulee olla vieraanvaraisia, mutta ei tosi uskosta luopuneita kohtaan. (1. Pietari 4:9) Johannes esitti tämän selvästi sanoessaan:
”Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” (2. Johannes 10, 11)
”Eksyttäjät” kuljeskelivat ympäriinsä levittämässä toimeliaasti väärää opetusta. Olisi ollut tietysti väärin, jos joku vihkiytynyt kristitty olisi ojentanut näille väärille opettajille toveruuden käden päästämällä heidät kotiinsa. Olisi ollut myös väärin sanoa minkäänlaista tervehdystä luopioille, joko toivottaa heitä tervetulleeksi heidän saapuessaan tai ”Jumalan haltuun” heidän lähtiessään. (Kuningas Jaakon käännös) Kukaan uskollinen kristitty ei toivottaisi sellaisen työlle menestystä, joka tahallaan vie eteenpäin väärää oppia. Eikä varmaankaan kukaan uskollinen Jehovan todistaja olisi sellaisen yksilön seurassa. – 1. Korinttolaisille 5:11–13.
18. Miksi kukaan uskollinen Jehovan todistaja ei edes tervehtisi luopiota?
18 Sitä paitsi, jos joku vihkiytynyt Jehovan palvelija pitäisi sellaista eksytyksen opettajaa vieraanaan kodissaan, hänestä tulisi ”osallinen hänen pahoihin tekoihinsa”. Sen tähden ei kukaan uskollinen nykyajan Jehovan todistaja tervehtisi erotettua tai eronnutta luopiota eikä sallisi, että tämä käyttäisi hänen kristittyä kotiaan paikkana, josta käsin hän levittäisi erheellistä oppia. Jos joku uskova osoittaisi vieraanvaraisuutta luopioita kohtaan ja tämä johtaisi jonkun toisen Jehovan palvojan hengelliseen kuolemaan, niin se aiheuttaisi varmasti vakavan tilivelvollisuuden Jumalan edessä. – Vrt. Roomalaisille 16:17, 18; 2. Timoteukselle 3:6, 7.
19. Miten uskolliset Jehovan todistajat suhtautuvat nykyajan luopioihin?
19 Jotkut, jotka kerran palvelivat Jehovan todistajina, ovat hylänneet Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensa opetuksiin perustuvia raamatullisia näkemyksiä. He esimerkiksi väittävät, että me emme elä parhaillaan ”viimeisiä päiviä”, vaikka murskaavat todisteet osoittavat meidän elävän. (2. Timoteukselle 3:1–5) Nämä luopiot ’ovat lähteneet meistä, koska he eivät olleet meidän kaltaisiamme’. (1. Johannes 2:18, 19) Sen tähden heillä ei ole enää yhteenkuuluvuutta Jehovan uskollisten voideltujen todistajien ja heidän tovereittensa kanssa, eikä näillä itsekkäillä harhaoppisilla ole siksi mitään ”osallisuutta” Isän ja Pojan kanssa, vaikka he kuinka kerskuisivat olevansa läheisessä suhteessa Jumalan ja Kristuksen kanssa. He ovat sen sijaan hengellisessä pimeydessä. (1. Johannes 1:3, 6) Valoa ja totuutta rakastavien täytyy asennoitua lujasti tällaisia väärän opetuksen suosijoita vastaan. Uskolliset Jehovan todistajat eivät halua millään tavoin olla osallisia sellaisten uskottomien ”pahoihin tekoihin” tukemalla jotenkin heidän jumalattomia sanojaan ja toimintojaan. Ryhtykäämme pikemminkin ”ankaraan taisteluun sen uskon puolesta, joka on kerran kaikiksi ajoiksi pyhille annettu”. – Juudas 3, 4, 19.
Pidä kiinni totuudesta
20. Mitä Johannes toivoi voivansa tehdä sen sijaan että hän olisi kirjoittanut lisää?
20 Kehotettuaan uskonveljiään torjumaan luopumuksen ja pitämään kiinni totuudesta Johannes päätti toisen henkeytetyn kirjeensä seuraavin sanoin:
”Vaikka minulla on monia asioita teille kirjoitettavana, en halua tehdä sitä paperin ja musteen välityksellä, vaan toivon tulevani teidän luoksenne ja puhuvani kanssanne kasvotusten, jotta ilonne olisi täysimääräinen. Valitun sisaresi lapset lähettävät sinulle terveisiä.” (2. Johannes 12, 13)
Sitä, mitä apostolilla vielä oli sydämellään, hän olisi ollut mieluummin esittämättä kirjeitse. Niinpä hän pani pois papyruksen, ruokokynänsä ja musteen (todennäköisesti liiman, noen ja veden väriltään mustan seoksen). Korkeasta iästään huolimatta hän toivoi pääsevänsä käymään heidän luonaan ja puhuvansa ”kasvotusten” tai kirjaimellisesti ”suusta suuhun” heidän kanssaan nauttien siten läheisestä yhteydenpidosta. (Kingdom Interlinear Translation; vrt. 4. Mooseksen kirja 12:6–8.) Iäkkään apostolin vierailu olisi varmasti tuottanut hengellisesti antoisaa keskinäistä rohkaisua sekä paljon iloa. – Vrt. Roomalaisille 1:11, 12.
21. Mikä ilmeni Johanneksen toisen kirjeen loppusanoista?
21 Johanneksen välittämistä terveisistä ilmeni kristillinen rakkaus, joka yhdistää Jehovan palvojat. Jos hän kirjoitti Kyria-nimiselle naiselle, tällä oli ilmeisesti lihallinen sisar, jonka todelliset lapset lähettivät terveisensä. Mutta jos apostoli tarkoitti jotakin toista seurakuntaa (kenties Efesoksessa), hänen mainitsemansa ”sisar” tarkoitti koko seurakuntaa ja ”lapset” olivat sen yksityisiä jäseniä.
22. a) Mitä Johanneksen toinen henkeytetty kirje auttaa Jehovan todistajia tekemään? b) Mikä asia vaatii vielä käsittelyä?
22 Johannes esitti toisessa henkeytetyssä kirjeessään suoraan rakkaudellisia neuvoja, jotka auttoivat toisia uskovia torjumaan luopumuksen ja pitämään kiinni totuudesta. Juuri siten Jehovan todistajat ovat päättäneet nykyäänkin tehdä Jumalan avulla. Mutta meidän täytyy myös edistää kristillisiä etuja yhteistoiminnallisina ”työtovereina totuudessa”. (3. Johannes 8) Miten se on mahdollista?
Osaatko vastata?
◻ Mitä merkitsee ’totuudessa vaeltaminen’?
◻ Mitä väärää opetusta ”eksyttäjät” levittivät?
◻ Miten Jehovan todistajien pitäisi suhtautua luopioihin Johanneksen 2. kirjeen 10, 11:n mukaan?
[Kuva s. 23]
Uskolliset Jehovan todistajat ovat aina torjuneet luopumuksen