Miten olen tullut toimeen köyhyydessä
OLETKO leski? Niin olen minäkin. Ehkä sinullakaan leskeksi jäädessäsi ei ollut tuloja, joilla olisit voinut huolehtia holhottaviksesi jääneistä lapsistasi. Mieheni kuoli vuonna 1973 jättäen jälkeensä minut ja 20-, 16- ja 14-vuotiaat kolme poikaamme. Se oli minulle suuri järkytys ja menetys. Sitten kohta hänen kuolemansa jälkeen tuli toinen isku: kaksi poikaani, vanhin ja nuorin, päättivät lähteä kotoa. Miksi? Annahan kun selitän.
Mieheni ja minä olimme olleet hinduja, ja olimme kasvattaneet lapsemmekin hindulaisuuteen. Kuitenkin noin kymmenen vuotta ennen mieheni kuolemaa Jehovan todistajat olivat tavanneet minut suorittaessaan järjestelmällistä saarnaamistyötään. Heidän sanomansa, joka koski Jumalan valtakunnan avulla saatavaa pelastusta, vetosi minuun. Muutamien kuukausien vakavien raamatullisten keskustelujen ja Raamatun tutkimisen jälkeen olin vakuuttunut siitä, että Jehova on tosi Jumala ja että Jeesus Kristus on Jumalan nimittämä ihmiskunnan Pelastaja. (Psalmit 83:19; Apostolien teot 4:12) Niinpä minut kastettiin ja minusta tuli Jehovan kristitty todistaja vastoin perheeni toiveita ja huolimatta mieheni avoimesti osoittamasta mieliharmista.
Hindulaisten yhteiskunnassa kristityksi tuleminen on anteeksiantamaton häpeä, eikä mieheni voinut sietää sitä. Hän vastusti kristillistä palvontaani aina kuolinpäiväänsä saakka. Sekä vanhin että nuorin poikani seurasivat isänsä tahtoa ja omaksuivat hindulaisen elämäntavan. He pitivät isänsä kuolemaa tilaisuutena lähteä kotoa ja päästä siten eroon siitä häpeästä, jonka heidän kristitty äitinsä heille tuotti. Olin kuitenkin onnistunut saamaan keskimmäisen poikani Jayasimman vakuuttuneeksi Raamatun totuudellisuudesta ja järkevyydestä ja sen elämää pelastavasta sanomasta. Nyt jäin siis yksin Jayasimman kanssa. Miten tulisimme toimeen siinä köyhyydessä, jossa nyt jouduimme elämään?
Käytännöllisyys ja taloudellisuus
Selvittyäni pahimmasta järkytyksestä ja tajuttuani, että riisinhankkijani oli nyt poissa, minun oli pakko tarkastella huolellisesti tilannettani. Valtio ei maksaisi minulle minkäänlaista sosiaaliavustusta tai eläkettä. Minun piti siis itse huolehtia toimeentulostani. Aina viime aikoihin saakka lesken asemaa on pidetty yhdyskunnassani yhteiskunnallista asemaa kuvaavien tikapuitten alimpana puolana. Hänen asemansa on ollut niin huono, että joskus leski on mieluummin heittäytynyt kuolemaan miehensä polttoroviolle kuin jäänyt henkiin.
Meillä on täällä Madrasissa Intiassa kuitenkin oma vaatimaton kolme huonetta käsittävä koti. Meillä on siis ainakin katto päämme päällä. Päätin vuokrata yhden huoneista, ja pian sain 60 rupiaa (vajaat 40 markkaa) kuukaudessa säännöllistä tuloa. Minulla on myös poljettava ompelukone, ja niinpä aloin valmistaa naisten vaatteita, varsinkin alushameita, joita naiset käyttävät sariensa alla. Ajan mittaan sain muutamia vakituisia asiakkaita, ja kokonaistuloni kasvoivat 144 rupiaan (lähes 90 markkaan) kuukaudessa.
Meidän on siitä huolimatta elettävä vaatimattomasti. Kodissani on kyllä sähkö ja juokseva vesi, mutta huonekaluja meillä ei ole juuri lainkaan. Se taas ei haittaa ollenkaan, sillä miljoonat maaseudulla elävät intialaiset tulevat hyvin toimeen ilman huonekaluja. Me olemme tottuneet nukkumaan lattialle levitetyllä ohuella patjalla. Kunhan lattia vain on puhdas, meistä on aivan mukava aterioida istuen lattialla jalat ristissä. Keitän ruokamme paloöljyliedellä, eikä sekään haittaa mitään, sillä sen käyttö on helpompaa kuin avotulen teko. Mitä me sitten syömme?
Jayasimman ja minä syömme melko hyvin. Aamiaiseksi nautimme mielellämme idli-nimisiä pieniä kakkuja. Ne on valmistettu keittämällä höyryssä riisiryynien ja hienoksi jauhettujen palkokasvien sekoitusta, ja ne tarjoillaan chutneyn (intialaisen maustetahnan) kanssa, joka on valmistettu jauhetusta kookospähkinästä, yrteistä ja mausteista. Täällä Intiassa paria kolmea idli-kakkua, yhtä banaania ja kupillista kahvia pidetään jo melko runsaana aamiaisena.
Keskipäivällä ja illalla syömme riisiä ja currymuhennosta, jotka ovat pääruokalajimme. Taloudellisista syistä laitan currymuhennoksen usein vihanneksista, ja saan aikaan vaihtelua käyttämällä erilaisia vihanneksia eri päivinä.
Eräässä vaiheessa perustin yhteen huoneistamme ruokalan, jotta olisimme selviytyneet taloudellisista vaikeuksistamme. Nousin ylös joka aamu kello 4 ja valmistin idli-kakkuja, chutneytä ja kahvia aamiaiseksi vakituisille asiakkaille. Kotona ompelemisesta ja ruokalan pidosta saadut tulot sekä vuokratulot riittivät peittämään päivittäiset kulumme. Käytännöllisyyden ja taloudellisuuden lisäksi on jotakin muutakin, joka on suuresti auttanut minua tulemaan toimeen köyhyydessä.
Suurempi avun lähde
Tarkoitan Jumalan sanasta Raamatusta saamaani apua. Miten Raamattu on auttanut minua tulemaan toimeen köyhyydessä? Ensinnäkin Raamattu sisältää monia oivallisia esimerkkejä sen ajan uskollisista miehistä ja naisista. Esimerkiksi patriarkka Job joutui jonkin aikaa kestämään köyhyyttä, nöyryytyksiä ja ahdistusta. Tällaisten esimerkkien ajatteleminen on auttanut minua kestämään omat koetukseni. – Job 1:13–19; 2:7–9; 21:7.
Lisäksi Raamatun avulla hankkimani usko on suuresti rohkaissut minua. Vaikka elänkin köyhyyden rajamailla, en ole pahoillani enkä katkera. Raamatun totuus antaa minulle myönteisen asenteen. Olen oppinut, että jos panen Jumalan valtakunnan edut ensi sijalle elämässäni ja olen halukas tekemään työtä ja ansaitsemaan rahaa rehellisesti, niin Jehova Jumala antaa minulle elämän välttämättömyydet, aivan niin kuin Jeesus Kristus vakuutti: ”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:31–33) Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että olen voinut henkilökohtaisesti kokea tämän!
Uskoni tällaisiin Raamatun lupauksiin on auttanut minua olemaan tyytyväinen osaani elämässä, ja ajattelenkin usein 1. Timoteuksen kirjeen 6:8:ssa olevia sanoja: ”Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.”
Raamatun totuus on auttanut minua muillakin tavoilla. Kun olin hindu hindulaisessa yhteiskunnassa, olin tottunut mieheni vuoksi hyvin turvalliseen ja suojattuun elämään. Niinpä olin syrjään vetäytyvä ja hermostunut vieraitten ihmisten seurassa julkisilla paikoilla. Nyt kuitenkin Raamatusta oppimani asiat ovat kannustaneet minua menemään ihmisten luo heidän koteihinsa ja kertomaan heille Jumalan tarkoituksista ja siitä lupauksesta, että hän tulee perustamaan maan päälle uuden vanhurskaan järjestyksen, jossa ei ole enää köyhyyttä. (Psalmit 72:12–14) Tämä suurenmoinen muutos luonteenlaadussani on yksistään Raamatun sisältämän jumalisen viisauden ansiota. Psalmi 19:8 sanoo: ”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.”
Arvostuksesta Jumalaa kohtaan olen järjestänyt elämäni niin, että toimin nyt hänen Valtakuntansa sanoman kokoaikaisena evankelistana. Tämä merkitsee sitä, ettei minulla ole enää aikaa pitää pientä ruokalaani. Mutta olen nyt vuokrannut kaksi huonettani, joista saan vuokratulona 120 rupiaa (noin 70 markkaa) kuukaudessa, ja jatkan edelleen ompelemista kotona sen mukaan kuin jää aikaa. Jayasimman ansaitsee myös hiukan rahaa joka kuukausi tekemällä erilaisia pieniä töitä, ja hän antaa mielellään 75 prosenttia ansioistaan elinkustannustemme peittämiseen. Me sovitamme tarpeemme ja kulumme kuukausitulojemme mukaisiksi. Näin minulla on aikaa vierailla joka päivä ihmisten kodeissa ja lohduttaa surevia, aivan samoin kuin olen itse saanut lohtua Jumalan sanasta, Raamatusta. – Matteus 5:4; 2. Korinttolaisille 1:3, 4.
On kyllä ollut aikoja, jolloin olen ollut taloudellisissa vaikeuksissa äkillisten ja odottamattomien menojen vuoksi, ja olen miettinyt, miten oikein selviän niistä. Olen kuitenkin tajunnut, että Jehova on aina jollakin tavalla auttanut minua. Aina on juuri oikeaan aikaan sattunut jotakin, joka on auttanut minua selviytymään tilanteesta. Joskus olen saanut rahaa kirjeessä, jonka oli lähettänyt jompikumpi toisista pojistani, jotka eivät ole täysin unohtaneet minua. Tai sitten olen saanut yllättäen tilauksen valmistaa jonkin naisten vaatekappaleen. Vaikka siis olenkin vuosien varrella ollut joskus puutteessa, niin halukkuuteni työskennellä kovasti ja käyttää neuvokkaasti hyväksi kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita ulottuvillani on ollut, on auttanut minua niin, etten ole koskaan jäänyt pulaan. – Lähetetty.