Syvempää näkemystä uutisiin
Onko Jumalalla ”rajoituksia”?
Miksi Jumala sallii niin paljon pahuutta ja kärsimystä maailmassa? Menestyskirjassaan ”Kun hyville ihmisille tapahtuu pahaa” sen kirjoittaja rabbi Harold S. Kushner vastaa, että vaikka Jumala on huomaavainen ja rakkaudellinen, hänellä on ”rajoituksensa”. Kushner kirjoitti pienen poikansa kuoleman jälkeen: ”Pystyn helpommin palvomaan Jumalaa, joka vihaa kärsimystä mutta ei voi poistaa sitä, kuin Jumalaa, joka panee tieten tahtoen lapset kärsimään ja kuolemaan.” – When Bad Things Happen to Good People.
Rabbi Kushnerin näkemys saattaa tuntua järkevältä verrattuna siihen yleiseen käsitykseen, jonka mukaan Jumala on vastuussa lapsen kuoleman kaltaisista onnettomuuksista. Silti molemmat näkemykset valaisevat hyvin Jumalan oman sanan totuudellisuutta, sillä hän sanoi: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni.” Hänen seuraavat sanansa osoittavat, ettei hänellä ole ”rajoituksia”: ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” – Jesaja 55:8–11.
Jumala ei ole myöskään vastuussa ihmisen kärsimyksistä, sillä, niin kuin Mooses tunnusti, ”täydellinen on hänen toimintansa, – – vanhurskas ja oikeamielinen hän on. – – vika on heidän omansa.” (5. Mooseksen kirja 32:4, 5, UM) Nämä perityt viat poistetaan kuitenkin pian, kun Eedenin kapinassa herätettyjen kiistakysymysten ratkaisemiseksi tarvittava aika loppuu ja Jumalan tarkoitus paratiisimaan ennallistamiseksi toteutuu. – Miika 7:18–20; Jesaja 65:17–25.
Tunnistaisiko Jeesus sen?
”Olen vakuuttunut siitä, että kristillisyyden täytyy kokonaan ’syntyä uudelleen’, jotta tuo usko olisi jäljellä vielä tulevaisuudessa”, sanoo Toronto Star -lehden uskonnollisten asiain toimittaja ja entinen pappi Tom Harpur. Hän lisäsi: ”Satojen vuosien kuluessa kerääntynyt ylimääräinen painolasti on suurelta osin joko perusteellisesti muutettava tai ehkä kokonaan pudotettava pois.”
Hän kysyy aluksi, mahtaisiko Jeesus ”tunnistaa sen, mikä nykymaailmassa äänekkäästi väittää kuuluvansa Hänelle”. Hän kysyy: ”Kuinka paljon Hänellä oikeastaan oli (on) yhteistä täydessä kirkollisessa loistossaan ja komeudessaan esiintyvien nykyajan kirkon johtajien kanssa? Kuinka lähellä Hän oli (on) näitä lipeviä televisioevankelistoja, jotka ovat aina niin oikeassa? Kuinka mukavaksi Hän tuntisi olonsa nykyään esimerkiksi St. Jamesin anglikaanisessa katedraalissa tai St. Michaelin roomalaiskatolisessa katedraalissa tai Kansojen kirkossa pidetyssä jumalanpalveluksessa?”
Sellaisia kysymyksiä ei tarvitsisi tehdä, jos kirkot olisivat alusta saakka noudattaneet Raamatun neuvoa ’varmistautua kaikesta ja pitää kiinni siitä, mikä on hyvää’. – 1. Tessalonikalaisille 5:21.
”’Hoidollinen’ armomurha”
”Iäkkäiden määrän ennenkuulumaton kohoaminen” ja ”vanhuksista huolehtimisen suunnattomat kustannukset kehittyneissä maissa” voivat saada tulevan sukupolven vaatimaan ”hoidollista” armomurhaa, toteaa tri Lachlan Chipman Sydneyn yliopiston oikeustieteen laitokselta Australiasta.
Kanadassa ilmestyvä Medical Post kertoi tri Chipmanin sanoneen, että ”vanhusten tarkoituksellinen surmaaminen ei ollut niin järjetöntä kuin miltä se kuulosti”. Miksi ei? Koska ”sukupolvi, joka on hyväksynyt helposti ajatuksen abortista tehokkaana ja moraalisesti neutraalina menetelmänä – – ihmiselämän alkupäässä, omaksuu helposti – – ’hoidollisen’ armomurhan ylijäämäväestön hävitysmenetelmäksi elämän loppupäässä”.
Olisi hyvin ironista, jos ne, jotka nykyään kannattavat syntymättömien surmaamista abortilla, joutuisivat itse kokemaan ”’hoidollisen’ armomurhan”, jos sellainen menetelmä otettaisiin käyttöön tulevaisuudessa! Abortin tai elämän ”loppupäässä” suoritettavan armomurhan kannattamisen sijasta on paljon viisaampaa noudattaa Jeesuksen neuvoa: ”Sinä et saa murhata – – Kunnioita isääsi ja äitiäsi” ja luoda siten perusta jopa ”ikuiselle elämälle”. – Matteus 19:16–19.