Lukijain kysymyksiä
■ Koska synnytys on luonnollinen tapahtuma, niin olisiko kristityn väärin toimia kätilönä, vaikkei hänellä olisikaan siihen tarvittavaa virallista toimilupaa?
On totta, että synnytys on luonnollinen tapahtuma, todellinen ihme, josta kunnia kuuluu Elämänantajalle, Jehovalle. (1. Mooseksen kirja 1:27, 28; 49:25) Jo varhaisista ajoista alkaen kokeneet kätilöt ovat auttaneet monissa synnytyksissä. (2. Mooseksen kirja 1:15–20) Maailman terveysjärjestö (WHO) ilmoittaa, että kolmannen maailman maissa perinteiset synnytyksenvalvojat tai kätilöt auttavat 60–80 prosentissa synnytyksistä. (Medical Tribune, 26. 1. 1983) Myös joissakin kehittyneemmissä maissa hyväksytään yhä yleisemmin normaalien synnytysten hoitaminen synnytyslaitoksissa tai kotona koulutettujen sairaanhoitajakätilöitten avustuksella.
Raamatun kertomus kuitenkin osoittaa, että synnytyksessä voi esiintyä komplikaatioita, jotka voivat jopa johtaa äidin tai lapsen tai molempien kuolemaan. (1. Mooseksen kirja 3:16; 35:16–19) Maailman terveysjärjestö ilmoittaa, että ”noin 500 000 naista kuolee joka vuosi synnytyksen yhteydessä ilmeneviin komplikaatioihin”. Siksi monet terveysviranomaiset ovat kannustaneet menemään synnytyksen ajaksi sairaalaan tai sellaiseen paikkaan, jossa lääkäri on läsnä. He ovat myös tarjoutuneet kouluttamaan kätilöitä tätä varten ja antamaan heille sitten todistuksen osoitukseksi heidän pätevyydestään.
Parhaista menettelytavoista on tietenkin ristiriitaisia mielipiteitä: onko kotisynnytys parempi silloin, kun komplikaatioita ei ole odotettavissa; mikä synnytysasento on äidille helpoin; voiko lapsi paremmin, jos se syntyy rauhoittavassa ympäristössä, jopa veden alla; pitäisikö äiti yleensä nukuttaa; milloin napanuora pitäisi katkaista?
Kristillinen seurakunta ei virallisesti puutu tällaisiin asioihin, sillä ne ovat henkilökohtaisia asioita. Se ei myöskään kannusta naista hakeutumaan mieluummin synnytyslääkärin kuin sairaanhoitajakätilön hoitoon tai päinvastoin. Myös tämä on henkilökohtaisesti ratkaistava asia. Mutta miehen ja vaimon tulisi olla kiinnostuneita siitä, mikä heidän mielestään on parasta sekä äidille että lapselle, ja heidän tulisi haluta, että sekä äiti että lapsi voisivat palvella Jehovaa terveenä.
Maailman terveysjärjestön raportissa sanottiin, että ”[kätilöitten] valmennuksessa kiinnitetään erikoishuomio turvallisen synnytyksen menetelmiin sekä puhtauteen”. Synnytyksessä avustavien henkilöiden todistuksia tai toimilupia koskevat säädökset on ilmeisesti laadittu sen varmistamiseksi, että äiti ja lapsi saisivat pätevää apua epäpätevän sijaan. Maan laki saattaa jopa vaatia, että synnytyksissä voivat avustaa vain sellaiset henkilöt, joilla on siihen virallinen toimilupa ja riittävä pätevyys. Suomessa kätilön ammattia saa harjoittaa vain sellainen, jolla on siihen lääkintöhallituksen hyväksymys. Henkilö, joka tieten tahtoen jättäisi huomioon ottamatta tätä koskevat lait, voisi olla vaarassa syyllistyä rangaistavaan tekoon ja voisi joutua verivelkaan, jos synnytys johtaisi kuolemaan huolimattomuuden tai pätemättömyyden vuoksi. – Roomalaisille 13:1–4.
Kaikissa terveydenhoitoa koskevissa kysymyksissä, koskevatpa ne sitten synnytystä tai erilaisia terveydenhoitomuotoja, kristittyjen tulisi muistaa Jeesuksen lausunto: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” – Matteus 22:21.
■ Pitäisikö Psalmien kirjan osia kutsua ”luvuiksi”?
Raamattu on tavallisesti jaettu 66 kirjaan, ja Psalmien kirja on yksi näistä. Luku on minkä tahansa kirjan yksi osa, olkoonpa kirja sitten historiankirja, romaani tai jokin Raamatun kirja. Niinpä me yleensä puhumme 1. Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta, toisesta luvusta jne. Tältä kannalta katsoen Psalmien kirjan 150:tä perusosaa voidaan myös kutsua luvuiksi.
Otsikkosana ”Psalmit” on johdettu kreikankielisestä Septuaginta-käännöksestä, jossa kyseistä kirjaa kutsutaan nimellä Psalmoi. Tämä kreikkalainen sana viittaa lauluihin, joita lauletaan musiikin säestyksellä. Ilmeisesti ne runolliset kirjoitukset, jotka muodostavat nykyisen Psalmien kirjan, olivat alun perin lauluja, joita laulettiin ehkä harpun säestyksellä. Eräs sanakirja määrittelee sanan ”psalmi” ”pyhäksi lauluksi tai runoksi, jota on käytetty palvonnassa; erik: yksi Psalmien kirjaan koottu raamatullinen laulu”. – Webster’s New Collegiate Dictionary.
Vaikka ei siis olisikaan väärin puhua ”Psalmien luvusta 100”, niin on täsmällisempää ja kuvailevampaa puhua ”Psalmista 100” tai ”100:nnesta psalmista”. Opetuslapsi Luukas käytti juuri tätä tapaa kirjoittaessaan Apostolien tekoja, sillä hän mainitsee erään lausunnon olleen ”kirjoitettu toiseen psalmiin”. – Apostolien teot 13:33.