Mitä nimeä sinä käytät Jumalasta?
Tiedätkö, mitä nimeä Raamattu käyttää useammin kuin mitään muuta nimeä? Sanoisitko Daavidia? Aabrahamia? Tai Jeesusta?
Jos jokin noista nimistä tuli mieleesi, sinun pitäisi havaita tämä kirjoitussarja hyvin kiinnostavaksi, sillä Raamatun tärkeintä nimeä käytetään siinä useammin kuin kaikkia noita nimiä yhteensä.
ERÄS uskonnollinen julkaisu toteaa, että kun sanot rakastavasi jotakuta, sinä kutsut tuota henkilöä nimeltä. Et sanoisi: ”Mies, minä rakastan sinua”, tai: ”Nainen, minä rakastan sinua”. Sanoisit sen sijaan: ”Juhani, minä rakastan sinua”, tai: ”Marja, minä rakastan sinua”. Sitten siinä kysytään: ”Minkä nimen sinä voit antaa Jumalalle tehdäksesi hänestä henkilökohtaisemman ja läheisemmän?”
Se käsittelee tätä kysymystä kokonaisen sivun verran mainitsematta kertaakaan nimeä, jota Jumala käyttää itsestään. Se sanoo lopuksi: ”Nimen, jonka valitset ollaksesi läheisessä suhteessa Jumalaan, tulisi riippua sinusta.” Mutta eikö olisi parempi käyttää nimeä, jonka Jumala on valinnut itselleen ja jota käytetään tuhansia kertoja Raamatussa?
Onko Jumalalla todellakin nimi?
On, hänellä on nimi. Heprean ja kreikan kielissä, joilla Raamattu alun perin kirjoitettiin, sana ”jumala” ei aina viitannut tosi Jumalaan. Sitä voitiin käyttää vääristä jumalista ja epäjumalista samaan tapaan kuin suomen kielessäkin. Kuinka siis tosi Jumala ja Luoja erotettaisiin ihmistekoisista jumalista? Käyttämällä persoonanimeä. Monet eivät kuitenkaan tiedä Jumalan nimeä, ja vielä harvemmat käyttävät sitä nykyään.
Saattaa olla, ettet ole koskaan nähnyt Jumalan nimeä omassa Raamatussasi. Miksi on näin? Koska käyttämässäsi raamatunkäännöksessä se on voitu vaihtaa toisiin sanoihin. Raamatunkääntäjät eivät ehkä ole olleet yhtä mieltä Raamatun kirjoittajien kanssa, jotka Jumala henkeytti käyttämään tätä nimeä tuhansia kertoja Heprealaisissa kirjoituksissa.
Sen sijaan että esimerkiksi englantia puhuvien lukijoiden kauan käyttämä käännös Authorized Version sisältäisi Jumalan nimen lähes 7 000 kertaa niin kuin heprealainen teksti, se käyttää sitä ainoastaan neljä kertaa: 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa, Psalmissa 83:19, Jesajan 12:2:ssa ja 26:4:ssä. Jotkut käännökset eivät käytä Jumalan nimeä lainkaan. Ne ovat jättäneet Jumalan nimen pois hänen omasta kirjastaan! Esimerkiksi suomalaisessa Kirkkoraamatussa se mainitaan vain pari kertaa alaviitteessä (2. Mooseksen kirja 3:14; 6:3) muodossa ”Jahve”.
Selvästikin tämä NIMI oli tärkeämpi kuin sanat, joilla kääntäjät korvasivat sen, ja niinpä joissakin käännöksissä korvaavat sanat on painettu isoilla kirjaimilla osoittamaan valveutuneille lukijoille, missä Jumalan nimi esiintyy alkutekstissä. Eräs tunnettu tietosanakirja selittää: ”Tulisi muistaa, että heprealainen nimi Jehova ilmaistaan englanninkielisissä käännöksissä yleensä sanalla HERRA (joskus JUMALA), ja se painetaan kapiteelikirjaimilla.” Kun siis sana ”HERRA” on painettu tällä tavalla, kääntäjä kertoo, että alkukielessä siinä käytetään Jumalan omaa nimeä JEHOVA. – McClintockin ja Strongin tietosanakirja (Cyclopedia) (1981) 4. osa, s. 811.
Oletpa nähnyt tämän nimen Raamatussasi tai et, se oli alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä. Saksalaiset oppineet Keil ja Delitzsch tuovat esille, että ilmaisu ”Jehova Elohim” (Jehova Jumala) esiintyy yksinomaan 1. Mooseksen kirjan 2. ja 3. luvun vähemmässä kuin 50 jakeessa 20 kertaa. He sanovat, että ”sitä käytetään erityisen painokkaasti sen korostamiseksi, että Jehova tosiaan on Elohim” eli Jumala. – Keil ja Delitzsch, Commentary on the Old Testament (1973) 1. osa, s. 72, 73.
Vieläpä Jeesuksen oma nimi merkitsee ”Jahin [Jehovan] pelastus”. Ja aina kun sanot ”Halleluja”, lausut lyhennetyn, runollisen muodon Jehovan nimestä. Esimerkiksi monet sanakirjat osoittavat sanan ”Halleluja” merkitsevän ’ylistäkää Jahia’ tai ’ylistäkää Jehovaa’.
Muista, että Jehova on Jumalan oma nimi. Se on nimi, jolla HÄN haluaa itsensä tunnistettavan. Haluaisitko tietää, miten tämän nimen käyttö voi avartaa arvostustasi Jumalaa ja hänen tarkoituksiaan kohtaan? Se on seuraavien kirjoitusten aihe.