Pitäisikö Jumalan persoonanimeä käyttää?

USEAT ihmiset eivät tunne oloaan mukavaksi käyttäessään Jumalan pyhää nimeä. Hartaat juutalaiset näkevät tämän nimen Raamatuissaan, mutta heistä tuntuu, että sitä ei pitäisi lausua. Monet muut uskonnolliset ihmiset empivät käyttää sitä.

Kuitenkin koko Israelin kansa kuuli kerran Jumalan lausuvan oman nimensä. Israelilaiset kuulivat, miten se äännetään oikein. Siinainvuorella he kuulivat sen kahdeksan kertaa, kun Jumala lausui heille taivaasta kymmenen käskyä. – 2. Mooseksen kirja 20:2–17.

Jos käyttämäsi Raamatun kääntäjät olisivat käyttäneet Jumalan nimeä kohdissa, joissa se esiintyy alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä, voisit havaita noiden käskyjen alkavan: ”Minä olen Jehova, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjien huoneesta. Sinulla ei saa olla muita jumalia vasten kasvojani.” (2. Mooseksen kirja 20:2, 3, UM) The Living Bible ilmaisee sen näin: ”Minä olen Jehova, sinun Jumalasi – –. Sinä et saa palvoa muuta jumalaa kuin minua.” Joissakin raamatunkäännöksissä ei käytetä tässä Jumalan nimeä, mutta niihin on saatettu kirjoittaa sana ”HERRA” isoilla kirjaimilla sen osoittamiseksi, että tuo nimi esiintyy alkuperäisessä tekstissä.

Mikään ei Raamatussa osoita, että tätä nimeä ei pitäisi käyttää. Jumala sanoi, että hänen nimeään ei tulisi lausua ”turhaan” eli ’ottaa sitä arvottomaan käyttöön’ (UM). Mutta se ei merkitse sitä, että meidän ei pitäisi ensinkään käyttää sitä. Se merkitsee pikemminkin sitä, että Jehovan palvelijoiden ei tulisi tehdä sellaista, mikä tuottaa häpeää hänen nimelleen. – 2. Mooseksen kirja 20:7.

Mooses, jota käytettiin merkitsemään tämä käsky Raamattuun, ei ymmärtänyt sen tarkoittavan, että Jumalan nimeä ei pitäisi käyttää, sillä hän kirjoitti tuon nimen monia satoja kertoja Pentateukkiin eli Raamatun viiteen ensimmäiseen kirjaan. Nimen käyttämättä jättämisen sijasta Mooses sanoi: ”Kuule, Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. Ja sinun on rakastettava Jehovaa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta elinvoimastasi.” – 5. Mooseksen kirja 6:4, 5, UM.

Raamattu ei osoita, että tämä nimi olisi jäänyt kätketyksi tai lausumattomaksi. Se osoittaa sen sijaan, että monien vuosisatojen ajan tuo nimi oli yleisessä käytössä. Raamattu mainitsee Eevan käyttäneen sitä. (1. Mooseksen kirja 4:1, UM) Mooses sanoo, että vanhurskas Aabraham käytti sitä huutaessaan avuksi ”[Jehovan, UM], iankaikkisen Jumalan, nimeä”, vaikka tämä tosiasia on salattu monissa nykyaikaisissa raamatunkäännöksissä. – 1. Mooseksen kirja 21:33.

Aabraham käytti Jehovan nimeä puhuessaan Sodoman kuninkaan kanssa. Saara käytti sitä keskustellessaan Aabrahamin kanssa. Aabrahamin palvelija käytti sitä säännöllisesti. Jaakob, hänen vaimonsa Raakel ja tämän isä Laaban käyttivät Jumalan nimeä. – 1. Mooseksen kirja 14:22; 16:2; 24:35, 42, 44; 28:16; 30:24, 27, 30; UM.

Moosesta käskettiin käyttämään Jumalan nimeä. Mooses ja Aaron käyttivät sitä puhuessaan epäuskoiselle faraolle, ja farao käytti sitä vastatessaan. Hän sanoi: ”Kuka on Herra [Jehova, UM], jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel?” – 2. Mooseksen kirja 5:1–3; 3:15, UM.

Vuosisatoja myöhemminkään ihmiset eivät ajatelleet, että Jehovan nimeä ei voi lausua. He käyttivät sitä puhuessaan Samuelille, ja tämä käytti sitä vastatessaan. (1. Samuelin kirja 12:19, 20, UM) Vanhurskas kuningas Daavid käytti sitä laulaessaan julkisesti: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Te, jotka pelkäätte Herraa [Jehovaa, UM], ylistäkää häntä.” – Psalmit 22:23, 24.

Suuri profeetta Jesaja ei ajatellut, että tämä nimi pitäisi jättää huomiotta. Hän käytti sitä nimeään kantavassa Raamatun kirjassa yli 400 kertaa.

Jesaja ei kieltänyt juutalaisia lukijoitaan käyttämästä Jumalan nimeä. Hän sanoi pikemminkin: ”Kiittäkää Herraa [Jehovaa, UM], julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea. Veisatkaa ylistystä Herralle [Jehovalle, UM], sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa.” – Jesaja 12:4, 5.

Kuulostaako mikään tässä siltä, että tämä mahtava nimi pitäisi salata, poistaa käytöstä tai korvata jollakin toisella sanalla? Kääntäjillä, jotka jättävät Jumalan nimen pois hänen omasta kirjastaan, ei ilmeisesti ole tätä nimeä kohtaan sellaista arvostusta kuin Jumalaa pelkäävillä Aabrahamilla, Saaralla, Jaakobilla, Mooseksella, Aaronilla, Samuelilla, Daavidilla ja Jesajalla oli.

Myöhemmät profeetat eivät myöskään salanneet tätä nimeä sen vuoksi, että olisivat pitäneet sitä liian pyhänä käytettäväksi tai ajatelleet varhaisempien Raamatun kirjoittajien olleen väärässä, eivätkä he ajatelleet, että tämä nimi pitäisi korvata jollakin muulla sanalla. Heidän sanomansa olivat täynnä tämänkaltaisia ilmaisuja: ”Kuule Jehovan sanaa.” ”Näin on sotajoukkojen Jehova, Israelin Jumala, sanonut.” ”Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut.” – Jeremia 2:4; 19:15; Hesekiel 21:28; UM.

Eikä tämän nimen käyttö rajoittunut uskonnollisiin asioihin. Sitä eivät käyttäneet ainoastaan opettajat, sillä myös tavalliset ihmiset käyttivät Jumalan nimeä normaalissa keskustelussa. Raamattu kertoo, että Booas sanoi peltotyöntekijöilleen: ”Jehova olkoon kanssanne.” He vastasivat: ”Jehova siunatkoon sinua.” – Ruut 2:4, UM.

Arkeologit ovat löytäneet vahvistuksen Raamatun lausunnoille, joiden mukaan ihmiset käyttivät tätä nimeä. He löysivät 1930-luvulla Laakiin kirjeet, saviastian sirpaleita, joiden uskotaan olevan peräisin babylonialaisten voiton ajoilta 600-luvulta eaa. Niissä käytetään toistuvasti sellaisia ilmaisuja kuin: ”Antakoon JHWH [Jahve eli Jehova] herrani kuulla juuri tänä päivänä hyviä uutisia!”

Jopa ei-israelilaisetkin tunsivat Jumalan nimen ja käyttivät sitä. Gibeonilaiset sanoivat Joosualle: ”Palvelijasi tulevat – – Herran [Jehovan, UM], sinun Jumalasi, nimen tähden. Sillä me olemme kuulleet hänestä kaiken, mitä hän teki Egyptissä.” (Joosua 9:9) Mooabin kuningas Meesa, joka oli Israelin vihollinen, kirjoitutti tämän nimen 900-luvulla eaa. Meesan kiveen, joka löydettiin uudelleen vuonna 1868 ja on nyt esillä Louvren museossa Pariisissa.

Näiden tosiasioiden ei pitäisi olla hämmästyttäviä. Sen sijaan että Mooses olisi antanut ymmärtää sen olevan yksityinen, salainen nimi, jota ei tulisi käyttää, hän sanoi kansalle: ”Ja kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra [Jehova, UM] on ottanut sinut nimiinsä.” (5. Mooseksen kirja 28:10) Miten se saattoi olla mahdollista, jos edes palvojat eivät käyttäneet hänen nimeään?

Lausumatta jättämisen sijasta nimeä pidettiin arvossa, sitä rakastettiin ja kunnioitettiin. Sitä käytettiin nimitettäessä paikkoja ja jopa annettaessa ihmisille nimiä. Aabraham antoi paikalle, jonne hän meni uhraamaan Iisakia, nimen ”Jehova-Jire”. (1. Mooseksen kirja 22:14, UM) Ja muun muassa seuraavien tunnettujen raamatullisten nimien merkitykseen sisältyy Jehova tai Jah, Jehovan nimen lyhyempi, runollinen muoto: Hiskia, Jesaja, Joosia, Nehemia, Obadja, Sakarja ja Sefanja. Ihmiset käyttävät nykyäänkin Jumalan nimeä antaessaan lapsille nimiä. Itse asiassa Jumalan suurenmoinen nimi voi sisältyä omaan nimeesi! Tunnetko ketään, jonka nimi on Joel? Hänen nimensä merkitsee ’Jehova on Jumala’. Entä Joonatan? Se merkitsee ’Jehova on antanut’. Joosua merkitsee ’Jehova on pelastus’. Ja jokaisella, jolla on tavallinen nimi Johannes, on nimi joka merkitsee ’Jehova on ollut armollinen’. (Nimen muunnoksia ovat mm. Juha, Juhani, Juho, Jukka, Jussi ja Janne.)

Niinpä vaikka jotkut uskovat, että Jumalan nimi on liian pyhä lausuttavaksi, ja toiset, että se pitäisi jättää huomiotta, sitä ei voida missään tapauksessa jättää pois Raamatusta. Se sisältyy kaikkiin näihin raamatullisiin nimiin, joita käytettiin niiden monien vuosisatojen aikana, jolloin ihmiset eivät ainoastaan tunteneet Jumalan pyhää nimeä JEHOVA, vaan myös käyttivät sitä rukouksessa, palvonnassa ja tavallisessa keskustelussa.

Mutta entä Kreikkalaiset kirjoitukset, joita usein kutsutaan Uudeksi testamentiksi? Nimi Jehova sisältyy nimiin Jeesus ja Johannes ja sanaan ”Halleluja”, mutta miksi se ei esiinny useammin? Vastausta tähän tärkeään kysymykseen tarkastellaan seuraavaksi.

[Tekstiruutu s. 5]

Miten nimi äännetään?

Koska hepreankielinen sana יהוה on jäänyt pois uskonnollisesta käytöstä, sen alkuperäinen ääntäminen ei ole tiedossa. Jotkut oppineet sanovat mieluummin ”Jahve”, mutta ei ole mitään keinoa tietää, mikä ääntämistapa on oikea.

Nimet lausutaan usein eri tavalla eri kielissä. Me käytämme suomen kielessä ensimmäisestä uskonsa vuoksi kuolleesta kristitystä nimeä Stefanus, mutta ranskalaiset kutsuvat häntä Étienneksi. Heprean kielessä Jeesuksen nimi oli Ješūʹaʽ eli J^ehōšūʹaʽ ja kreikan kielessä Iēsoús.

Se ettemme äännä Jeesuksen nimeä – tai kenen tahansa muun nimeä – tarkalleen niin kuin se äännettiin alkukielessä, ei saa meitä luopumaan kyseisestä nimestä. Me vain lausumme sen niin kuin se äännetään omassa kielessämme.

Niinpä Raamatun tietosanakirjassa Aid to Bible Understanding sanotaankin: ”Koska varmuutta ääntämisestä ei ole nyt saatavissa, ei näytä olevan mitään syytä luopua – – hyvin tunnetusta muodosta ’Jehova’ jonkin muun ehdotetun ääntämistavan hyväksi. – – tosi Jumala tunnistetaan nimellä ’Jehova’, joka välittää tämän ajatuksen nykyään tyydyttävämmin kuin mikään ehdotetuista korvikkeista.” – S. 885.

[Kuvat s. 6]

HE KUTSUIVAT JUMALAA NIMELTÄ

Aabraham

Saara

Raakel

Daavid

Samuel