Vastustatko jatkuvasti tyytymättömyyden henkeä?
RAAMATTU kiinnittää huomiomme valittavaan nurisemiseen jo alkulehdillään. (2. Mooseksen kirja 15:24) Nykyään me kuulemme tällaista nurinaa kaikkialla ympärillämme, ja se on paisumassa varsinaiseksi vastalauseitten myrskyksi. Se uhkaa tarttua jokaiseen, sillä sen vaikutus on voimakas. Sen takana oleva henki ilmenee usein hiljaisena, nurisevana valittamisena tai tyytymättömänä mutinana. Tosi kristittyjen tulee taistella tällaista nurisemista vastaan. Mutta miten me sitten voimme vastustaa tyytymättömyyden henkeä?
Miten se sai alkunsa
On olemassa oikeutettuja syitä olla tyytymätön joihinkin olosuhteisiin. Ymmärrettävästi ”valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden” kasvoi suureksi noiden kaupunkien asukkaiden pahuuden vuoksi. (1. Mooseksen kirja 18:20, 21) Mutta turha valittaminen ja nurina johtuvat tyytymättömyydestä. Tyytymättömyyden hengen alkuunpanija oli Saatana Panettelija, ”joka eksyttää koko asuttua maata”. (Ilmestys 12:9) Eedenin puutarhassa hän aiheutti tilanteen, jonka tarkoitus oli herättää tyytymättömyyttä ensin Eevassa ja sitten Aadamissa. (1. Mooseksen kirja 3:1–7) Aina tuosta ajasta lähtien Saatana on menestyksellisesti saanut aikaan tilanteita, jotka edistävät tyytymättömyyttä.
Vuosisatoja Eedenin kapinan jälkeen Jehova hankki itselleen mainetta vapauttamalla israelilaiset Egyptistä ja järjestämällä heidät kansaksi. (2. Mooseksen kirja 9:16) Olivatko he kiitollisia Vapauttajalleen? Nelikymmenvuotisen erämaavaelluksensa aikana he nurisivat toistuvasti Jehovaa vastaan joko suoranaisesti tai epäsuorasti moittimalla Moosesta ja Aaronia! Erään kerran Jehova kysyi: ”Kuinka kauan tämä häijy joukko napisee minua vastaan?” (4. Mooseksen kirja 14:26, 27; 2. Mooseksen kirja 16:2, 7) Tyytymättömyyden henki vallitsi muinaisessa Israelin kansassa koko sen historian ajan. – Hesekiel 18:25.
Valitatko osaasi elämässä?
Joku voisi tietenkin epätäydellisyyden vuoksi sopimattomasti alkaa valittaa olosuhteitaan. Vanhurskas mies Job oli niin onneton hirvittävien kokemustensa johdosta, että hän jopa kirosi syntymäpäivänsä. (Job 3:1–3) Voivatko kristityiksi tunnustautuvat tulla tyytymättömiksi osaansa elämässä? Kyllä voivat, ja jotkut ovat tulleetkin.
Viitaten ”jumalattomiin”, jotka olivat pujahtaneet ensimmäisen vuosisadan kristilliseen seurakuntaan, opetuslapsi Juudas kirjoitti: ”Nämä ovat nurisijoita, jotka valittavat osaansa elämässä, jotka menettelevät omien [halpamaisten, moraalittomien] halujensa mukaan, ja heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, samalla kun he ihailevat persoonallisuuksia oman hyödyn takia.” (Juudas 3, 4, 16) Meidän tulee karttaa tällaisia valittajia, jotta pysyisimme uskollisina kristittyinä. Meidän on todellakin paljon parempi palauttaa mieliimme ne monet siunaukset, joita meillä Jehovan palvelijoina on, ja säilyttää siten sellainen henki, jonka Jumala hyväksyy! – Galatalaisille 6:18.
Nurisetko veljiä tai palvojatovereita vastaan?
Jehovan palvelijoiden tulisi haluta säilyttää toisiaan kohtaan rakkaudellinen ja yhteistoiminnallinen asenne. Nuriseminen voi kuitenkin vahingoittaa hyviä suhteita toisiin. Leeviläinen Koorah ja hänen joukkonsa nurisivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja ilmaisivat kateuden henkeä. Koska tämä oli Jehovasta erittäin vastenmielistä, nuo nurisijat surmattiin. – 4. Mooseksen kirjan 16. luku.
Vuosisatoja myöhemmin apostoli Johannes mainitsee huomattavaa asemaa tavoitelleen Diotrefeksen, joka ’laverteli hänestä pahoin sanoin’. Johannes aikoi kiinnittää asianmukaista huomiota tuohon nurisijaan, mikäli hän pääsisi käymään siinä seurakunnassa. – 3. Johannes 9, 10.
Meidän tulee siis varoa olemasta tyytymättömiä ja nurisevia etuihimme seurakunnassa. Meidän on esimerkiksi hyvä hillitä tyytymättömyyden tunteemme, kun joku toinen nimitetään huolehtimaan sellaisista vastuista, joista huolehtiminen sopisi mielestämme paremmin meille. Me saatamme olla väärässä, emmekä me varmastikaan halua ilmaista samanlaista henkeä kuin Koorah tai Diotrefes ilmaisivat.
Etsi apua Raamatusta
Epäilemättä me kaikki tunnemme toisinaan tyytymättömyyttä, koska olemme epätäydellisiä ja elämme vaikeita aikoja. Mutta me saamme tarvittavaa apua Raamatusta, sillä se osoittaa meille, miten me voimme voittaa tyytymättömyyden hengen ja taipumuksen valittaa.
Eräs perusasia, joka meidän tulee tunnustaa, on se, että Jehova ei hyväksy nurisemista, koska se ilmaisee uskon ja Jumalaa kohtaan tuntemamme rakkauden puutetta. Niinpä apostoli Paavali varoitti: ”Älkääkä olko nurisijoita, niin kuin jotkut heistä [israelilaisista erämaassa] nurisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.” (1. Korinttolaisille 10:10; 4. Mooseksen kirja 14:35–38) Paavali kirjoitti vielä: ”Tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta ja väittelyittä.” (Filippiläisille 2:14) Miten joku voi itse asiassa palvella kokosieluisesti ”onnellista Jumalaa” ja samalla aina valittaa? (1. Timoteukselle 1:11) Meidän tulee siis omaksua Jehovan näkemys asioista ja luottaa täysin hänen kykyynsä tehdä meidät tyytyväisiksi ja onnellisiksi. Muista, että hänen henkensä hedelmään sisältyy ilo. – Galatalaisille 5:22, 23.
Tyytymättömyyden henkeä on helpompi vastustaa, kun ymmärtää että elämässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Näin ollen mikä tahansa valituksen aihe on ehdottomasti vain väliaikainen. (Vrt. 2. Korinttolaisille 4:17.) Tämän tietämisen tulisi auttaa meitä saamaan kaikkina aikoina iloa Jehovan palvelemisesta. Jos meillä siis ”on elatus ja vaatteet”, niin meidän tulisi ’tyytyä niihin’ sen sijaan että antaisimme myöten huolestumiselle tai tyytymättömyydelle. (1. Timoteukselle 6:8) Jehovan seuraava vakuutus on sydäntä lämmittävä: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” Koska olemme taivaallisen Isämme turvallisessa huolenpidossa, älkäämme valittako osaamme elämässä vaan ’tyytykäämme siihen, mitä meillä nyt on’. – Heprealaisille 13:5.
Muistakaamme siunattu asemamme
Oletko joskus tyytymätön siihen, mitä olet saanut aikaan elämässäsi? Jos olet, niin palauta mieleesi aikaisempi asemasi sekä nykyinen suosittu asemasi siinä hengellisessä paratiisissa, josta tosi kristityt nauttivat. (Vrt. 2. Korinttolaisille 12:1–4.) Kristuksen voidellut seuraajat on ’kutsuttu pimeydestä Jumalan ihmeelliseen valoon’. Heidän ”suureen joukkoon” kuuluvat toverinsakin nauttivat nyt suurenmoisesta totuuden valosta, ja heidän edessään on loistavat odotteet. (1. Pietari 2:9; Ilmestys 7:9–14) Eikö meidän tulisi olla tyytyväisiä – itse asiassa mitä onnellisimpia – sen johdosta, että voimme nauttia hengellisestä valosta ja että meillä on etu tuntea sekä Jehova Jumala että Kuninkaamme Jeesus Kristus ja palvella heitä?
Me olemme osa veljien ja sisarten muodostamaa kansainvälistä veljesseuraa, yleisesti tunnettua järjestöä, jota Jeesus Kristus johtaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kautta. Tämä maailmanlaajuinen veljesseura toteuttaa Jehovan tahtoa saarnatessaan Valtakunnan hyvää uutista ja tehdessään opetuslapsia. (Matteus 24:14, 45–47; 28:19, 20; 1. Pietari 2:17) Todella hyviä syitä olla tyytyväinen!
Jos me henkilökohtaisesti emme kuitenkaan ole tyytyväisiä johonkin seurakunnan toiminnan piirteeseen, niin voi hyvinkin olla, että olemme käsittäneet väärin jotkin kehitysvaiheet tai meillä on jossakin määrin väärä asenne – mikä ei ole lainkaan mahdotonta epätäydellisille ihmisille, eikä edes vihkiytyneille kristityille. (Vrt. Sananlaskut 16:2; Galatalaisille 2:11–14; Filippiläisille 4:2.) Jos me toisaalta olemme oikeassa, niin eikö meidän pitäisi luottaa siihen, että Jehova voi muuttaa tilanteen Poikansa, seurakunnan Pään, kautta? (Efesolaisille 5:22, 23) On paljon parempi olla kärsivällinen kuin tyytymätön.
Kun mietiskelemme sitä, miten Jehova on kohdellut kansaansa järjestönä, niin meillä on hyviä syitä olla tyytyväisiä. Esimerkiksi Raamatun opit on selvitetty tarkoin, ja se on rakentanut Jehovan kansaa hengellisesti. Jumalan näkemys puhtaasta käytöksestä on myös tehty selväksi, minkä ansiosta Jehovan todistajat ovat tunnettuja hyvästä moraalistaan, vaikkeivät he olekaan täydellisiä. Ymmärryksemme siitä, miten tosi kristillisen järjestön tulisi toimia, on lisääntynyt niin paljon, että me palvelemme Jehovaa sopusoinnussa niiden ohjeiden kanssa, jotka Raamattu esittää seurakuntajärjestöstä. (Filippiläisille 1:1) Eikö tämän pitäisi lisätä meidän tyytyväisyyttämme vihkiytyneinä kristittyinä?
Uskollisilla kristityillä on lisäksi loistava tulevaisuuden toivo, jonka tulisi auttaa meitä voittamaan mistä tahansa syystä johtuva väliaikainen täydellisen tyytyväisyyden puute. Se aika, jolloin kaikki elävät olennot ylistävät Jehovaa, on nyt hyvin lähellä! (Psalmi 150) Älkäämme sillä välin antako sijaa nurisemiselle. Palvelkaamme sen sijaan rakkaudellista taivaallista Isäämme tuntien jumalista tyytyväisyyttä.