Onko sinulla oikea asema Jumalan edessä?
MONET ihmiset eivät näe mitään järkeä tuossa kysymyksessä. Heistä on tärkeämpää tuntea olevansa oikeassa omasta mielestään. ’Tee sitä mikä miellyttää’ ja ’Älä tunne syyllisyyttä’ ovat suosittuja elämänohjeita näinä päivinä.
Tämä ei ole ainoastaan harvojen ’minä ensin’ -elämänkatsomuksen innoittamien nuorten näkemys. Esimerkiksi Ranskassa, jossa 82 prosenttia väestöstä on kastettu katolilaisiksi, tehtiin vuonna 1983 tutkimus, joka paljasti, että vain 4 prosenttia ihmisistä hyväksyy synnin käsitteen. Yhdysvalloissa taas tri Karl Menninger, jota sanotaan ”amerikkalaisen psykiatrian isäksi”, tunsi useita vuosia sitten tarvetta kirjoittaa kokonaisen kirjan aiheesta Whatever Became of Sin? (Mitä synnille on oikein tapahtunut?) Hän kirjoitti siinä: ”Kansakuntana me lakkasimme virallisesti ’tekemästä syntiä’ noin kaksikymmentä vuotta sitten.” Kirjan kannessa sanotaan: ”Sana ’synti’ on kadonnut melkein kokonaan sanavarastostamme.”
Synnin käsite on tosiaan niin epämääräinen nykyään, että monilla ihmisillä, jopa niillä jotka väittävät olevansa kristittyjä, olisi vaikeuksia sen selittämisessä, mitä synti todella on.
Nykyiset huolenaiheet
Synnin käsitteen arvonalennuksesta huolimatta monet viimeaikaiset kehitysvaiheet ovat panneet ihmiset ajattelemaan. Yksi näistä on lukuisat abortit, joita tehdään monissa maailman kehittyneimmistä maista. Vaikka jotkin näistä maista ovat valtaosaltaan ”kristittyjä”, niissä on voimassa hyvin vapaamieliset aborttilait. Tämä sikiöiden ylenmääräinen tappaminen on aiheuttanut reaktioita, joita synnin käsitteen torjuvien ihmisten on varmasti vaikea selittää.
Miksi esimerkiksi jotkut naiset, joiden elämänkatsomus sallii heidän hankkia abortin, tuntevat jälkeenpäin syyllisyyttä jopa siinä määrin, että sairastuvat henkisesti? Kuitenkin ”tutkimukset osoittavat, ettei suuri osa abortin hankkineista naisista sopeudu tilanteeseensa” edes kommunistisessa Jugoslaviassa. (New Encyclopædia Britannica) Professori Henri Baruk, Ranskan lääketieteellisen akatemian jäsen, selittää tämän ilmiön johtuvan ”kaikkien ihmisten sydämeen kirjoitetun perusperiaatteen” rikkomisesta. Kenen kirjoittama tuo periaate on?
Toinen viimeaikainen ilmiö, joka on saanut ihmiset ajattelemaan, on sukupuoliteitse tarttuvien tautien maailmanlaajuinen leviäminen. Tappava AIDS-tauti (hankittu immuunipuutostauti) on antanut sysäyksen epävarmuuden ja ahdistuksen aallolle monien sellaisten keskuudessa, jotka irralliset sukupuolisuhteet olivat oletetusti vapauttaneet vanhanaikaisista sovinnaissäännöistä. Se suuri hinta, jonka monet ovat maksaneet sukupuolisesta ”vapaudestaan”, on saanut jotkut heistä miettimään, eikö heitä sittenkin parhaillaan rangaista heidän käytöksestään. Kuka heitä rankaisee?
Tällaiset nykyajan muistutukset siitä, ettei ihminen voi rangaistuksetta pitää pilkkanaan moraaliperiaatteita, saavat jotkut ajattelevaiset ihmiset arvioimaan uudelleen käsityksensä synnistä ja tilivelvollisuudesta Jumalalle.
Kirkot ja synti
”Tämän vuosisadan synti on kaiken synnintunnon menetys.” Paavi Pius XII esitti tämän voimakkaan lausunnon jo vuonna 1946. Tilanne on ilmeisen selvästi huonontunut noista ajoista. Paavi Johannes Paavali II lainasi äskettäin syntiä ja synnintunnustusta käsittelevässä asiakirjassaan ”Sovitus ja katumus” noita edeltäjänsä sanoja ja valitti, niin kuin hän asian ilmaisi, nykyisessä maallistuneessa yhteiskunnassa tapahtunutta synnin käsitteen himmenemistä.
Paavi muistutti myös katolisia pappeja ja yleensä katolilaisia siitä, että monissa katolisissa kirkoissa nykyään yleisenä käytäntönä oleva yhteinen synnintunnustus ja synninpäästö ei riitä. Hän selitti, että henkilökohtainen ripittäytyminen on ”ainoa varsinainen ja tavallinen tapa” vastaanottaa parannuksen sakramentti. Katolisessa dogmissa katumukseen liittyvät hyvät teot, joiden avulla synnintekijä sovitetaan Jumalan kanssa.
Useimmat protestanttiset kirkot eivät pidä tarpeellisena yksityistä ripittäytymistä papille. Ne ovat sitä mieltä, että syntien tunnustaminen Jumalalle riittää niiden anteeksisaamiseksi, mutta jotkin kirkot kannattavat yleistä synnintunnustusta ja synninpäästöä ”ehtoolliskirkossa”. Monet protestantit uskovat, että usko yksinään riittää tekemään ihmisestä vanhurskaan Jumalan edessä.
Tällaiset niin sanottujen kristillisten kirkkojen piirissä vallitsevat ristiriitaiset opetukset synnintunnustuksesta, katumuksesta ja vanhurskauttamisesta eli siitä, miten voi päästä oikeaan asemaan Jumalan edessä, hämmentävät monia ihmisiä. Heillä on hämärä aavistus siitä, että heidän pitäisi tehdä jotakin päästäkseen oikeaan asemaan Jumalan edessä, mutta he eivät tiedä mitä.
Seuraavassa kirjoituksessa selitetään, miksi meidät täytyy saattaa oikeaan asemaan Jumalan edessä, ja siinä tarkastellaan katolista ja protestanttista näkemystä ”vanhurskautuksesta”. Kahdessa sitä seuraavassa kirjoituksessa selitetään, mitä Raamattu opettaa vanhurskaan aseman hankkimisesta Jumalan edessä ja miten se vaikuttaa sinuun.