’Noudatatko vieraanvaraisuutta’?
OLI lämmin päivä. Joukko Jehovan todistajia, niin nuoria kuin vanhojakin, työskenteli ahkerasti siivoten, maalaten ja tehden erilaisia askareita valtakunnansalin korjaustalkoissa. Iltapäivällä he alkoivat jo hiukan väsähtää, ja jotkut istahtivat hetkeksi lepäämään.
Juuri silloin saapui paikalle kolme heidän kristittyä sisartaan tuoden mukanaan voileipiä, piparkakkuja, kakkuja, kahvia, teetä ja muuta juotavaa. Miten miellyttävä yllätys tämä olikaan noille väsyneille työntekijöille! Näiden kolmen sisaren osoittama spontaani vieraanvaraisuus ja rakkaus paitsi virkisti työntekijöitä fyysisesti, myös edisti suuresti sitä lämmintä ja rakkaudellista henkeä, joka vallitsi kaikkien noiden veljien ja sisarten välillä tuona iltapäivänä.
Tosi kristillisyyden tunnusmerkki
Vieraanvaraisuus ja rakkaus eivät tietenkään rajoitu vain tällaisiin erikoistilaisuuksiin. Tosi kristillisyyden Perustaja, Jeesus Kristus, huomautti aidoista seuraajistaan: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” Apostoli Paavali kehotti samoin kristittyjä tovereitaan: ”Noudattakaa vieraanvaraisuutta.” (Johannes 13:35; Roomalaisille 12:13) Toisin sanoen vieraanvaraisuus, jonka vaikuttimena on epäitsekäs rakkaus toisiin, kuuluu tosi kristittyjen elämäntapaan.
Tällaiset ominaisuudet eivät kuitenkaan ilmaannu ihmiseen automaattisesti, kun hänestä tulee kristitty. Niiden kehittämiseksi täytyy sen sijaan työskennellä ahkerasti. Tämä pitää erityisesti paikkansa nykymaailmassa, jossa useimpien rakkaus on kylmentynyt, aivan kuten Raamattu ennusti. (Matteus 24:12) Mutta miten päinvastainen tilanne vallitseekaan siellä, missä näitä ominaisuuksia ilmaistaan! Lujasti yhteen liittyneen perheen jäsenet nauttivat toistensa seurasta ja viettävät mielellään aikaansa yhdessä. Samalla tavoin kun kristillisen seurakunnan jäsenet ovat säännöllisesti toistensa seurassa kokouksissa, kenttäpalveluksessa ja muissa tilaisuuksissa, he oppivat todella tuntemaan toisensa. Heistä tulee tosi ystäviä, mahdollisesti jopa läheisempiä kuin perheenjäsenet. (Sananlaskut 18:24) Tämä Jehovan todistajien välillä vallitseva ystävyyden side on kuin vahva suojamuuri maailman epäterveitä vaikutuksia vastaan.
Kristittyjen naisten osa
Vaikka kaikkia kristittyjä kehotetaankin ’noudattamaan vieraanvaraisuutta’, kristityillä naisilla on merkittävä osa tässä. Eikö itse asiassa olekin niin, että naiset, etenkin vaimot, tekevät suurimman osan vieraanvaraisuuden osoittamiseen liittyvästä varsinaisesta työstä? Kun aviomies kutsuu joitakin seurakuntaan kuuluvia kotiinsa nauttimaan kristillisestä toveruudesta, niin eikö yleensä käy niin, että vaimo siivoaa kodin, valmistaa syötävää ja juotavaa ja siistii paikat jälkeenpäin? Vaikka aviomies ja lapset voivat, ja heidän tulisikin, halukkaasti tarjoutua auttamaan, vaimo on väistämättä se, jonka tehtäväksi jää katsoa, että kaikesta huolehditaan kunnolla.
On kiitettävää, että monet kristityt vaimot ponnistelevat halukkaasti osoittaakseen todellista vieraanvaraisuutta hengellisille veljilleen ja sisarilleen. Ajatellaanpa esimerkiksi Dip Yeetä, hongkongilaista kokoaikaista tienraivaajaa, jonka mies toimii vanhimpana paikallisessa seurakunnassa. Vaikka se, että he kutsuvat kotiinsa veljiä ja sisaria, joskus jopa koko kirjantutkisteluryhmän, tietääkin paljon työtä hänelle, hän osoittaa mielellään vieraanvaraisuutta. ”Tarjoamme yleensä yksinkertaisia ruokia”, hän sanoo. ”On mukava nähdä, miten veljet nauttivat seurustelusta ja rakentuvat siitä.” Kristityt naiset voivat tosiaan vieraanvaraisuutensa välityksellä vaikuttaa suuresti lämpimän hengen kehittymiseen seurakunnassa.
Kun otetaan huomioon kaikki, mitä vieraanvaraisuuden osoittamiseen liittyy, se vaatii kristityiltä naisilta varmasti uutteruutta ja uhrautuvaisuutta. Mutta he voivat olla varmoja siitä, että heidän aviomiehensä ja muut, jotka saavat osakseen vieraanvaraisuutta, ovat siitä kiitollisia ja arvostavat suuresti heidän rakkaudellista vaivannäköään. Saattaa tietenkin käydä niin, että joku ei joskus osoita sopivaa arvostusta sitä kohtaan, mitä hänen hyväkseen tehdään, mutta se ei todellisuudessa ole mikään syy lannistua tai harmistua ja lakata olemasta vieraanvarainen. Muista, että vaikka onkin ilahduttavaa, kun toiset ilmaisevat meille kiitollisuuttaan ja huomaamme heidän arvostavan ponnistelujamme, me haluamme osoittaa vieraanvaraisuutta pääasiassa siksi, että on oikein ja rakkaudellista tehdä niin. Ja ennen kaikkea se miellyttää Jehova Jumalaa.
Tasapainoinen näkemys
Tänä kohoavien hintojen aikakautena jotkut saattavat epäröidä osoittaa vieraanvaraisuutta, koska he arvelevat, ettei heillä ole varaa siihen. Tämä on asia, johon meidän tulee suhtautua tasapainoisesti. Vaikka jotkin erikoiset ruoat ja juomat voivatkin lisätä tilaisuuden miellyttävyyttä, ne eivät ole tärkein asia. Jumalan sana osoittaa tämän viisaasti: ”Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.” (Sananlaskut 15:17) Tärkeää ei ole se, mitä meillä on tai mitä me tarjoamme. Tärkeää sen sijaan on molemminpuolisesti rakentava seura ja osoittamamme rakkauden henki. Niitä arvostetaan.
Ajattelehan Fung Hingiä, neljissäkymmenissä olevaa sisartamme, jolla on vastustava aviomies. Hän asuu hyvin pienessä yksiössä eräällä Hongkongin jättiläismäisistä asuntoalueista. Hän ei suinkaan ole varakas. Hänen täytyy itse asiassa käydä osa-aikatyössä hankkiakseen perheelle vähän lisätuloja. Hän käyttää kuitenkin omaansa anteliaasti. Kun seurakunnan todistajat tulevat hänen naapuristoonsa talosta-taloon-saarnaamistyöhön, hän kutsuu heidät usein kotiinsa pienelle välipalalle. Hänen kristityt toverinsa arvostavat tätä rakkaudellista elettä, ja se osoittaa myös, ettei tarvitse olla varakas voidakseen osoittaa todellista vieraanvaraisuutta.
Vaikka yrittäisimme olla hyvinkin kohtuullisia kestityksessämme, saatamme kuitenkin havaita tarpeelliseksi luopua jostakin voidaksemme osoittaa vieraanvaraisuutta. Kannattaako se? Varmasti, jos vaikuttimenamme on tosi kristillinen rakkaus, sillä mitä on rakkaus ilman uhrauksia? Sekä Jehova että Jeesus osoittivat rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan tekemällä suuria uhrauksia: Jehova uhrasi Poikansa ja Jeesus oman täydellisen ihmiselämänsä. – Johannes 3:16; 15:13.
Varhaiskristitytkin toimivat rakkaudellisesti. Apostoli Paavali kirjoitti Makedonian veljistä: ”Erään suuren koetuksen aikana, ahdistuksen alaisuudessa, heidän ilon runsautensa ja heidän syvä köyhyytensä pani heidän anteliaisuutensa rikkauden uhkumaan. Sillä tämä tapahtui heidän todellisen kykynsä mukaan, niin, minä todistan, yli heidän todellisen kykynsä, samalla kun he omasta aloitteestaan anoivat meiltä jatkuvasti monin hartain pyynnöin huomaavaisen antamisen etua.” (2. Korinttolaisille 8:2–4) Heidän ”syvä köyhyytensä” ja se, että he menivät ”yli heidän todellisen kykynsä”, teki heidän anteliaisuudestaan paljon aidomman ja liikuttavamman.
Olkoonpa ihminen köyhä tai suhteellisen varakas, vieraanvaraisuuden osoittaminen vaatii nykyaikaisista mukavuuksista huolimatta aikaa, tarmoa ja varoja. Kysymys kuuluukin siksi pohjimmiltaan: olemmeko me halukkaita ponnistelemaan, jotta toiset saisivat nauttia kristillisen seuranpidon siunauksista? Muista, että ”hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi”, sanotaan Raamatun sananlaskussa, ”ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu”. Me voimme saada lohtua myös siitä ajatuksesta, että kun me osoitamme vieraanvaraisuutta totellen Jehovan käskyä ja jäljitellen hänen suurenmoista esimerkkiään, niin silloin me todellisuudessa ’lainaamme Herralle’. – Sananlaskut 11:25; 19:17.
Keitä kutsua?
Jeesus sanoi kerran: ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi äläkä veljiäsi äläkä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita.” Miksi ei? ”Ehkäpä hekin saattaisivat jolloinkin kutsua vuorostaan sinut, ja se koituisi sinulle takaisinmaksuksi.” (Luukas 14:12) Jeesus ei tässä niinkään tarkoittanut sitä, ettei meidän tulisi kutsua ystäviämme tai sukulaisiamme aterialle. Hän itsekin nautti toisinaan aterioita ystäviensä kanssa, esimerkiksi Marian ja Martan kotona. Ydinajatus on se, että vieraanvaraisuutemme vaikuttimena ei tulisi olla ajatus jonkin saamisesta siten vastaavasti itsellemme.
Kuten Jeesus edelleen osoitti, meidän tulisi ensiksi harkita niiden kutsumista, jotka hyötyvät tällaisesta yhdessäolosta eniten. (Luukas 14:13) Heitä saattavat olla rohkaisun tarpeessa olevat, totuudessa uudet, ujot tai ne, jotka ovat taipuvaisia vetäytymään syrjään, sekä iäkkäät ystävämme. Se miten rakentava vaikutus tällaisella seurustelulla voi olla, käy ilmi siitä, mitä sanoo iäkäs sisar Oi Yuk, joka on hyvin innokas, mutta kärsii huonosta terveydestä: ”Veljet kutsuvat minut usein illanviettoihinsa ja osoittavat minulle ystävällisyyttä monin tavoin. Olen niin onnellinen voidessani olla osa suurta perhettä!”
Tällaisilla yhteenkokoontumisilla on ilmeisesti syvempi tarkoitus kuin vain pelkkä seuranpito. Niiden tarkoitus on pikemminkin rakentaa toinen toistamme ja vahvistaa Jehovan palvojien välistä rakkauden sidettä. Siksi rakentavan ja kannustavan ilmapiirin säilyttämiselle tulisi panna enemmän painoa kuin syötävän ja juotavan runsaudelle. Samoin tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, millaista toimintaa tällaisissa tilaisuuksissa on ja mistä keskustellaan. Vaikka kaiken toiminnan ei tarvitsekaan keskittyä Raamattuun eikä kaikkien keskustelujen tarvitse perustua raamatullisiin aiheisiin, olisi viisasta ja rakkaudellista pitää ne aina rakentavina ja kannustavina. Kilpailuhenkisiä pelejä, tyhjänpäiväistä juoruilua ja halventavia huomautuksia pitäisi totisesti välttää. – Efesolaisille 4:29, 31.
Vieraanvaraisuus palkitaan runsaasti
Vaikka vieraanvaraisuutta ei tulisikaan osoittaa siinä mielessä, että saisi jotakin sen vastineeksi, tämä ei merkitse sitä, ettei vieraanvarainen henkilö tulisi mitenkään palkituksi. Päinvastoin, todellisen vieraanvaraisuuden osoittaminen palkitsee monin tavoin, vaikka sitä ei tavoitellakaan. Sen avulla voi saada uusia ystäviä ja se vahvistaa vanhoja ystävyyssiteitä. Se innostaa toisiakin kehittämään anteliaisuuden ja vieraanvaraisuuden henkeä. (Luukas 6:38; Sananlaskut 11:25) Ja ennen kaikkea kaikkeuden vieraanvaraisin Persoona, rakkaudellinen Luojamme Jehova Jumala, huolehtii siitä, että todella vieraanvaraiset ihmiset eivät joudu koskaan kärsimään todellista puutetta, sillä hän arvostaa niitä, jotka hänen tavallaan ’noudattavat vieraanvaraisuutta’.