Onko Raamattu lähtöisin vain ihmisistä?

WILLIAM TYNDALE uhrasi elämänsä sen hyväksi, että Raamattu olisi kaikkien saatavilla. Martti Luther teki valtavan työn kääntäessään sen saksaksi. Jean Calvinin seuraajille se oli ”kaiken totuuden mittapuu ja kaanon”. Yhteen aikaan vain harvat ihmiset todellakaan asettivat kyseenalaiseksi sen, että Raamattu on Jumalan sana. Myös roomalaiskatolinen kirkko opetti siten.

Nykyään tilanne on kuitenkin toinen. Vain harvat lukevat tätä koko historian eniten myytyä kirjaa Raamattua, ja vielä harvemmat noudattavat sen ohjausta. Kirjailija James Barr ilmaisi monien tunteen sanoessaan: ”Mielestäni kertomus raamatullisen perinteen muodostumisesta on kertomus ihmisen työstä. Se on ihmisen esitys omista uskomuksistaan – –. Oikea nimi Raamatulle olisi: Israelin sana, joidenkin huomattavien varhaiskristittyjen sana.” – James Barr, The Bible in the Modern World.

Mistä muutos johtuu? Onko Raamattu lähtöisin Jumalasta vai joistakin ihmisistä? Onko sillä edes väliä tällä 1900-luvulla?

Onko sillä väliä?

Tarkastellaksemme viimeksi mainittua kysymystä ensin: sillä on todellakin väliä. Raamatunhan kuvaillaan olevan ’jalkaimme lamppu ja valkeus tiellämme’. (Psalmi 119:105) Nykyään me todella tarvitsemme sellaista valkeutta. Kaunista planeettaamme turmellaan. Miljoonat ihmiset näkevät nälkää. Vain harvat suhtautuvat luottavaisesti tulevaisuuteen, ja jo ihmisen olemassaolo on uhanalainen. Raamattu tarjoutuu opastamaan meidät näiden turvattomien aikojen läpi turvalliseen ja onnelliseen tulevaisuuteen. Jos se todella on Jumalan sana, me tarvitsemme juuri sitä.

Miksi ihmiset ovat sitten alkaneet epäillä sitä? Vastaus tähän kysymykseen auttaa meitä päättämään, onko se todella Jumalan sana vai ei.

Mitä tapahtui uskolle?

1600- ja 1700-luvuilla tämä lähes yleismaailmallinen usko Raamattuun joutui alttiiksi muuttuville mielipiteille. Epäilyksen ja maallistumisen henki lisääntyi Euroopassa. Hallintoa, taloutta, luontoa ja uskontoa koskevat järjestelmät – kaikki asetettiin kyseenalaiseksi. Niin myös Raamattu.

Raamattua koskevia epäilyksiä esitti avoimesti 1600-luvulla entinen katolilainen, Pierre Bayle, joka asetti kyseenalaiseksi Raamatun historiallisuuden ja ajanlaskun. Muut seurasivat hänen ajattelutapaansa, ja 1800-luvulla epäilevyys puhkesi täyteen kukoistukseensa raamatunkriitikkojen keskuudessa. He väittävät, että Raamattu ei ole se, miltä se näyttää. Heidän mukaansa Mooses ei kirjoittanut pentateukkia eli viittä Mooseksen kirjaa. Sen sijaan ne koottiin juutalaisten historian melko myöhäisessä vaiheessa lukuisista vuosisatoja Mooseksen ajan jälkeen kirjoitetuista lähteistä. Kaikki täyttyneet ennustukset on täytynyt kirjoittaa niiden täyttymisen jälkeen. Niinpä Jesajan kirjan kirjoittivat lukuisat ihmiset satojen vuosien pituisen ajanjakson kuluessa. Ja Danielin kirja kirjoitettiin noin vuonna 165 eaa.

Raamatunkritiikin vaikutukset käyvät hyvin ilmi saksalaisen raamatunoppineen David Friedrich Straussin tapauksesta: ”Olemmeko yhä kristittyjä? Emme ole, sanoi Strauss, eivät ainakaan ne meistä, jotka ovat omaksuneet raamatunkritiikin, sillä me emme voi enää pitää Raamattua Jumalan sanana.” – Franklin L. Baumer, Religion and the Rise of Scepticism.

Tuona uutena maallistumisen aikana tehtiin myös tieteellisiä löytöjä. Jotkin niistä tukivat Raamattua mutta toiset näyttivät olevan ristiriidassa sen kanssa. Siksi monet päätyivät ajattelemaan, että Raamattu on vanhanaikainen. Tällainen mieliala vahvistui 1800-luvun puolivälissä, jolloin kehitysteoria tuli yleisesti tunnetuksi – tuo teoriahan on täysin ristiriidassa 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksen kanssa. Useimmat tiedemiehet ja raamatunkriitikot ottivat tämän teorian innokkaasti vastaan. Nykyään monet papit ovat hyväksyneet sen ja sitä opetetaan tosiasiana kouluissa.

Merkitseekö tämä kaikki sitä, että tiede on tavalla tai toisella osoittanut Raamatun vääräksi? Tai ovatko raamatunkriitikot todistaneet, ettei Raamattu ole Jumalan sana?