Lukijoiden kysymyksiä

◼ Onko sellaisen kristityn, jonka puoliso on kuollut, viisasta pysyä naimattomana siinä toivossa, että voi liittyä jälleen puolisoonsa tulevaisuudessa?

On todella erinomaista, että kristitty tuntee rakkautta puolisoaan kohtaan vielä tämän kuoleman jälkeenkin. Jotkut ovat tällaisessa tilanteessa pysyneet naimattomina, eivät sen vuoksi että he olisivat tyytyväisiä naimattomuuteen, vaan koska he toivovat voivansa jatkaa avioliittoaan ylösnousemuksen jälkeen. Haluamme ottaa huomioon noiden toiveiden taustalla olevat inhimilliset tunteet, mutta kehotamme kuitenkin sellaisessa tilanteessa olevia harkitsemaan joitakin raamatullisia näkökohtia.

Esimerkiksi apostoli Paavalin seuraavat sanat liittyvät tähän asiaan: ”Vaimo on sidottu koko sen ajan, jonka hänen miehensä on elossa. Mutta jos hänen miehensä sattuisi nukahtamaan kuolemaan, niin hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, vain Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy sellaisena kuin on.” (1. Korinttolaisille 7:39, 40) Tämä osoittaa, että avioliitto päättyy, kun toinen puolisoista kuolee. Jumala oli huomaavainen ilmoittaessaan tästä kristityille, sillä tällöin lesket voivat punnita tunneperäisiä ja muita tarpeitaan päättäessään, menevätkö he uudestaan naimisiin; he eivät ole sidottuja kuolleeseen puolisoon. – 1. Korinttolaisille 7:8, 9.

Ilmaiseeko Raamattu kuitenkaan sitä, voivatko ylösnousseet mennä naimisiin tai jatkaa entistä avioliittoa, jonka kuolema päätti? Muuan kertomus näyttää koskettelevan tätä kysymystä. Siinä kerrotaan saddukeuksista, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen mutta jotka tulivat Jeesuksen luo yrittäen saada hänet ansaan. He esittivät ongelman, joka koski lankousavioliittoa: ”Oli seitsemän veljestä, ja ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Niin toinen, ja kolmas otti hänet.a Samoin myös ne seitsemän: he eivät jättäneet lapsia jälkeensä, vaan kuolivat. Viimein vaimokin kuoli. Kenelle heistä hän siis ylösnousemuksessa tulee vaimoksi?” – Luukas 20:27–33; Matteus 22:23–28.

Kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa, mutta heitä koskeva samanlainen vaikea tilanne voitaisiin esittää. Esimerkki: Veli ja sisar C—— menivät naimisiin ja saivat kaksi lasta. Sitten C—— veli kuoli. Sisar C—— rakasti ja kaipasi häntä suuresti, mutta hän tunsi tarvitsevansa toveruutta, taloudellista tukea, mahdollisuuden ilmaista sukupuolisia tunteitaan ja apua lasten kasvattamisessa. Niinpä hän meni naimisiin veli M——:n kanssa, ja tämä liitto oli ensimmäisen tavoin raamatullinen. Myöhemmin veli M—— sairastui ja kuoli. Jos nämä entiset puolisot herätettäisiin kuolleista ja avioliitto olisi mahdollinen, kumman kanssa hän menisi naimisiin?

Harkitsehan Jeesuksen saddukeuksille antamaa vastausta: ”Tämän asiainjärjestelmän lapset menevät naimisiin, ja heitä naitetaan, mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään siihen asiainjärjestelmään ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät mene naimisiin, eikä heitä naiteta. He eivät myöskään voi enää kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia, ja he ovat Jumalan lapsia olemalla ylösnousemuksen lapsia. Mutta sen, että kuolleet herätetään, Mooseskin toi ilmi – –, kun hän kutsuu Jehovaa ’Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi’. Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle.” – Luukas 20:34–38; Matteus 22:29–32.

Joidenkuiden mielestä Jeesus viittasi tässä taivaalliseen ylösnousemukseen, mutta on kuitenkin hyviä syitä uskoa siihen, että hänen vastauksensa koski maallista ylösnousemusta tulevassa ”asiainjärjestelmässä”. Mitkä syyt puoltavat tätä näkemystä? Ne jotka kysyivät Jeesukselta tätä asiaa, eivät uskoneet häneen eivätkä tienneet mistään taivaallisesta ylösnousemuksesta. Heidän kysymyksensä koski Mooseksen lain alaisuudessa ollutta juutalaista perhettä. Vastaukseksi Jeesus viittasi Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin, miehiin, jotka toivoivat elävänsä jälleen maan päällä. (1. Mooseksen kirja 42:38; Job 14:13–15; vrt. Heprealaisille 11:19.) Nuo patriarkat ja miljoonat muut, jotka herätetään maan päälle ja jotka osoittautuvat uskollisiksi, tulevat olemaan ”enkelien kaltaisia”. Vaikka he ovat kuolevaisia ihmisiä, he eivät kuole sen jälkeen, kun Jumala on julistanut heidät vanhurskaiksi loputtomaan elämään.

Nykyiset inhimilliset tunteet saattaisivat tehdä tämän johtopäätöksen vaikeaksi hyväksyä. Mutta on otettava huomioon, ettei Raamattu missään sano Jumalan suorittaman uskollisten kuolleistaherättämisen merkitsevän heidän aviosuhteensa saattamista uudelleen voimaan. Kukaan ei siksi usko, että jos Akylas ja Priskilla ovat saaneet elämän taivaissa, he ovat uudistaneet avioliittonsa. (Apostolien teot 18:2) Ja Joosef ja Maria tulevat ilmeisesti elämään erilaisissa olotiloissa – Joosef maan päällä ja Maria taivaassa. (Johannes 19:26; Apostolien teot 1:13, 14) Koska kukaan meistä ei ole elänyt taivaassa, emme voi sanoa, millaisia tunteita Akylaalla, Priskillalla ja Marialla saattaa olla siellä, mutta voimme olla kuitenkin varmoja siitä, että he saavat täyden tyydytyksen taivaallisesta palveluksestaan.

Emme ole myöskään eläneet täydellisinä ihmisinä. Emme voi siksi olla varmoja siitä, mitä mieltä me olemme entisistä suhteista, jos ja kun saamme täydellisen ihmiselämän paratiisissa. Meidän on hyvä muistaa, että kun Jeesus antoi tuon lausunnon, hän oli täydellinen ihminen ja pystyi sen tähden ymmärtämään meitä paremmin niiden tunteet, jotka ’katsotaan arvollisiksi pääsemään siihen asiainjärjestelmään’. Voimme myös luottaa siihen, että Jeesus pystyy ’suhtautumaan myötätuntoisesti heikkouksiimme’. (Heprealaisille 4:15) Jos siis jostakusta kristitystä tuntuu vaikealta hyväksyä sitä johtopäätöstä, etteivät ylösnousseet mene naimisiin, hän voi olla varma siitä, että Jumala ja Kristus ymmärtävät. Ja hän voi yksinkertaisesti odottaa nähdäkseen, mitä tapahtuu.

Ei ole mitään syytä ylikorostaa tätä asiaa nykyään. Psalmista kirjoitti: ”Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat. – – Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä. Sillä Herra on hyvä.” (Psalmi 100:3–5) Meidän hyvä Jumalamme tyydyttää varmasti täysin riittävästi todelliset tarpeemme, jos meidät ’katsotaan arvollisiksi pääsemään siihen asiainjärjestelmään’. – Job 34:10–12; Psalmi 104:28; 107:9.

Jumalan hyvyys heijastuu myös siinä, että hän ilmoittaa meille, että puolison kuolema päättää avioliiton. (Roomalaisille 7:2) Jokainen, joka on menettänyt puolisonsa, voi siksi olla tietoinen siitä, että hän on vapaa menemään uudestaan naimisiin nykyään, jos se tuntuu tarpeelliselta tai parhaalta. Jotkut ovat menneet uudestaan naimisiin ja saaneet siten apua täyttääkseen omat nykyiset tarpeensa sekä perheeseensä kuuluvien tarpeet. (1. Korinttolaisille 7:36–38; Efesolaisille 6:1–4) Kristityn, jonka puoliso on kuollut, ei siis pitäisi tuntea velvollisuudekseen pysyä nykyään naimattomana siinä toivossa, että tulevassa järjestelmässä entiset aviopuolisot yhdistetään jälleen ylösnousemuksessa elämään tänne maan päälle.

[Alaviitteet]