Onko Saatana todellinen?
USKOTKO sinä, että Saatana on olemassa? Jos uskot, kuulut kaikesta päättäen alati hupenevaan vähemmistöön. ”Tultaessa 1980-luvulle oli usko Paholaiseen kadonnut kaikkialta muualta paitsi konservatiivisten katolilaisten, karismaattisiin liikkeisiin kuuluvien, vanhoillisten protestanttien, idän ortodoksien, muslimien – ja muutamien okkultistien keskuudesta”, mainitaan Jeffrey Burton Russellin kirjassa Mephistopheles – The Devil in the Modern World.
Kaikki eivät kuitenkaan ole lakanneet uskomasta, että Saatana on todellinen. Paavi Johannes Paavali II sanoi hiljattain Italiassa pitämässään puheessa: ”Paholainen on yhä elossa ja hän vaikuttaa maailmassa.”
Onko paavi oikeassa? Jos hän on, niin Saatana on edullisessa asemassa tekemään, mitä itse haluaa maailmassa. Jos ihmiset eivät usko hänen olemassaoloonsa, he eivät vastusta häntä. Ei ole siksi mikään ihme, että kardinaali Ratzinger, Vatikaanin tärkein asiantuntija oppikysymyksissä, sanoi: ”Paholainen voi suojautua oman lempikulissinsa taakse: nimettömyyden suojiin.”
Onko Saatana todella olemassa? Jos uskomme Raamattuun, vastauksemme täytyy olla myönteinen! Noissa henkeytetyissä muistiinmerkinnöissä Saatanaan viitataan monta kertaa nimeltä. Esimerkiksi Paavali, joka oli yksi Raamatun kirjoittajista, varoittaessaan ”vääristä apostoleista” ja ”vilpillisistä työntekijöistä” kristillisen seurakunnan keskuudessa merkitsi muistiin seuraavaa: ”Eikä ihme, sillä itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi.” Paavali oli sitä mieltä, että Saatana on älykäs, viekas persoona. – 2. Korinttolaisille 11:13, 14.
Miksi sitten nykyään useimmat ihmiset eivät suhtaudu vakavasti Saatanan olemassaoloon? Todennäköisesti se heijastaa ajan henkeä. Jotkut ovat kutsuneet aikaa, jota elämme, kristillisyyden jälkeiseksi ajanjaksoksi, ja monissa yhteisöissä ateismi, hedonismi, materialismi ja kommunismi ovat syrjäyttäneet uskonnollisen luottamuksen. Miljoonat ihmiset eivät enää usko Jumalaan, vaan pitävät hänen olemassaoloaan tarpeettomana heidän omien filosofioidensa kannalta. Jumalan ohella he ovat työntäneet syrjään Saatanankin. Vaikka jotkut kristikunnan uskonnolliset ihmiset väittävätkin uskovansa Jumalaan, heistä tuntuu, että Saatanaan uskominen on vanhanaikaista tällä 1900-luvulla.
On kuitenkin merkille pantavaa, ettei Jumalan hylkääminen ole suinkaan mitään uutta. Noin 3 000 vuotta sitten heprealainen runoilija Daavid kirjoitti: ”Hullu sanoo sydämessänsä: ’Ei ole Jumalaa’. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa.” (Psalmi 14:1; 53:2) Toisaalla hän selitti: ”Jumalaton sanoo ylvästellen: ’Ei hän kosta’. ’Ei Jumalaa ole’ – siinä kaikki hänen ajatuksensa.” (Psalmi 10:4) Jo tuolloin ihmiset toimivat ikään kuin Jumalaa ei olisi ollut olemassakaan. Ja johdonmukaisen päätelmän on täytynyt olla: jos ei ole Jumalaa, ei voi olla Saatanaakaan.
Jotkut uskovat yhä
Mutta kuten jo todettiin, jotkut tunnustavat yhä uskovansa kirjaimellisen Panettelijan olemassaoloon. Jotkut uskovat ikivanhaan zarathustralaiseen dualismiin, jonka mukaan hyvän ja pahan, Jumalan ja Paholaisen, on täytynyt olla aina olemassa rinnakkain. Toiset sanovat jopa, että hyvä ja paha ovat kumpikin jumaluuden eri puolia. Lisäksi monet kristikuntaan kuuluvat sekä islamilaiset uskovat Saatanan olemassaoloon. Tosin monet heistä ajattelevat yhä hänen olevan siivekäs henkiolento, jolla on sarvet ja häntä ja joka valvoo ”helvetin tuleen” määrättyjen ”kuolemattomien sielujen” kohtaloa; paljolti samanlainen käsitys kuvastuu kuuluisan ranskalaisen kuvittajan Gustave Dorén töistä.
Itse asiassa joidenkuiden usko Saatanaan menee vielä pidemmälle. He palvovat häntä – joko suoranaisesti nimeltä tai saatananpalvontaan liittyvien tai demonististen menojen yhteydessä. Jo vuosituhansia noituus ja taikuus on yhdistetty Saatanan palvontaan. Saatananpalvonta kukoistaa yhä jopa nykyisellä skeptisellä aikakaudellamme. Sen tähden, ennen kuin pohdimme sitä, mitä Raamattu kertoo Saatanasta itsestään, tarkastelkaamme joitakin tosiasioita modernista saatanauskosta.
[Kuva s. 3]
Buddhalainen kuvaus satanistisesta ”helvetistä”