Valtakunnan julistajat kertovat
Aviomiehen hellittämättömyys yhdistää perheen
MITÄ tekisit, jos omaksuisit totuuden ja sitten puolisosi ankarasti vastustaisi sinua ja tekisi kaiken voitavansa murtaakseen nuhteettomuutesi? Vahvistaisivatko 2. Timoteuksen kirjeen 3:12:ssa olevat Paavalin sanat sinua, kun hän sanoo: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan”? Kestäisitkö vai luopuisitko? Muuan kristitty mies Italiassa kohtasi sellaisen haasteen. Hän ei luopunut, ja Jehova siunasi häntä sen vuoksi.
Kyseessä oleva mies oli aiemmin innokas kommunisti, mutta hän oli myös harras katolilainen. Hän uskoi ihmisten tasa-arvoon, ja hänen mielestään kummatkin liikkeet julistivat tätä ihannetta. Eräs hänen työtoverinsa puhui hänelle Jumalan valtakunnasta, ja hän tajusi heti, että tämä on ainoa keino, jolla tasa-arvo voitaisiin saavuttaa. Hän omaksui totuuden osoittaen samaa intoa, jota hän oli osoittanut kommunismin ja katolilaisuuden puolesta, ja hänet kastettiin vuonna 1972. Entä hänen vaimonsa? Vaimo vastusti ankarasti miestään. Hän kertoo:
”Mieheni oli ensimmäistä kertaa kosketuksissa Jehovan todistajiin vuonna 1970 työpaikallaan. Hänen tutkiessaan Raamattua tajusin pikku hiljaa, että kyseessä oli uusi uskonto, jonka joidenkin kohtien kanssa en ollut samaa mieltä. Minä ja muut perheenjäsenet aloitimme heti vainon.”
Hän jatkaa: ”Mieheni vanhemmat ahdistelivat häntä käyttäen kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen hänet lopettamaan. Mieheni edistyessä Raamatun tuntemuksessa hän ymmärsi, että oli tarpeellista hävittää kotonamme olevat kuvat. Sanoin hänelle, että jos hän sen tekisi, niin jotain vakavaa tapahtuisi. Hän tuhosi yhden uskonnollisen kuvan, ja minä aloitin täysimittaisen sanallisen ja fyysisen hyökkäykseni häntä vastaan ja revin palasiksi useita hänen lehtiään. Minun kiljuessani appivanhempani syöksyivät sisään ja hyökkäsivät myös häntä vastaan, mutta hän ei maksanut samalla mitalla takaisin.
”Erimielisyydet jatkuivat, kunnes jätin hänet hänen vastustaessaan tyttäremme osallistumista kirkossa pidettävään rippikouluun. Aviomieheni kertoi minulle, että ellen palaisi kotiin, hän tekisi virallisen syytteen hylkäämisestä. Viikon kuluttua päätin palata.
”Yrittäessäni yhä pysäyttää häntä menin spiritistisen meedion luo ja pyysin, että aviomieheni päälle pantaisiin kirous. Meedio alkoi tehdä minulle kysymyksiä ja selitin tilanteen. Saatuaan tietää siitä hän kertoi minulle, ettei minkäänlaisella kirouksella ollut mitään vaikutusta yhteenkään Jehovan todistajaan.
”Ajattelimme neuvotella paikallisen papin kanssa. Pappi neuvoi meitä menemään asianajajan luo. Hämmästyksekseni asianajaja kannusti minua käymään Jehovan todistajien kokouksissa mieheni kanssa. Appeni, joka oli kanssani, vastusti sanomalla, että hänen perheensä kannatti hartaasti San Roccoa, kaupunkimme ’Suojelijaa’. Mutta asianajaja selitti, että tämä ’pyhimys’, kuten kaikki muutkin epäjumalat, oli väärä. Sitten hän kertoi olevansa Katolisen aktion puheenjohtaja, ja kertoi meille, ettei hän osallistunut lainkaan uskonnollisiin juhliin, koska luettuaan Raamattua hän tiesi, että ne olivat kaikki vääriä. Lopuksi hän sanoi: ’Tee sovinto ja ole rauhassa miehesi kanssa. Kuuntele häntä, niin sinäkin alat tutkia Raamattua.’
”Tästä rohkaistuneena ajattelin aviomieheni käytöstä, muutoksia ja hellittämättömyyttä, ja niinpä aloin käydä Jehovan todistajien kokouksissa yhdessä hänen kanssaan. Siellä ilmaistu rakkaus teki minuun vaikutuksen, tutkin, ilmoittauduin teokraattiseen palveluskouluun ja aloitin kenttäpalveluksen. Lopulta vertauskuvasin vihkiytymiseni vuonna 1977, ja olen nyt onnellinen siitä, että olen totuudessa Jehovan ansiosta, joka auttoi miestäni kestämään ja yhdistämään koko perheen Hänen palvontaansa.”