Unelma maailmanrauhasta – saippuakupla

MAAILMANRAUHAN odotteisiin suhtaudutaan tällä hetkellä hyvin optimistisesti. Carol Goar kirjoitti The Toronto Star -lehdelle laatimassaan kirjoituksessa: ”Rauhansopimukset lisääntyvät Afganistanista Angolaan. Alueellisissa yhteenotoissa, jotka näyttivät muutama kuukausi sitten vaikeasti hallittavilta, on havaittavissa laantumisen merkkejä. Yhdistyneet kansakunnat elää lisäksi parhaillaan rohkaisevaa elpymisen kautta.” Goarin mukaan tämä on herättänyt ”maailmanlaajuisen toivon epidemian”. Eräässä USA Today -lehden pääkirjoituksessa esitettiinkin samankaltainen toteamus: ”Rauha on syntymässä joka puolella maailmaa.”

Varsin huomattavaa on viime aikoina ollut se, mitä UN Chronicle -lehti kutsui ”Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain jatkuvaksi lähentymiseksi”. Joukkojen poisvetämistä, yllättäviä tapahtumia Itä-Euroopassa, neuvotteluja joukkojen ja aseiden vähentämisestä – kaikki nämä kehitysvaiheet ovat herättäneet toiveita siitä, että supervallat saattaisivat vihdoinkin pysäyttää asevarustelukilvan. Maailmassa, jossa sotilasmenojen kerrotaan nielevän maailmantaloudesta yli 850 miljardia dollaria (noin 3,5 biljoonaa markkaa) vuodessa, tällainen odote on mitä tervetullein.

Kuinka todennäköistä kuitenkaan on, että ihmisen unelma maailmanrauhasta toteutuisi? Optimistisimmatkin tarkkailijat myöntävät, että aseiden vähentämisestä niiden poistamiseen on valtava harppaus. Ydinaseriisunta vaatisi aivan uudenlaista keskinäistä luottamusta. On kuitenkin surullista, että supervallat ovat kautta historian suhtautuneet toisiinsa hyvin epäluuloisesti. Aivan niin kuin Raamattu on ennustanut, tämä on ollut aikakausi, jolloin ihmiset ovat olleet ”haluttomia mihinkään sopimukseen [”aselevon rikkojia”, Kuningas Jaakon käännös]”. – 2. Timoteukselle 3:3.

Sitä paitsi kaikki eivät ole vakuuttuneita siitä, että ydinaseiden poistaminen toisi rauhan. Vaikka valtiot saataisiinkin suostuteltua hävittämään suuret ydinasevarastonsa, tavanomaisilla aseilla pystytään silti tappamaan melko tehokkaasti. Ensimmäinen ja toinen maailmansota todistavat synkällä tavalla tämän paikkansapitävyyden. Lisäksi ydinaseiden uudelleenrakentamiseksi tarvittava tekniikka olisi yhä jäljellä valmiina odottamassa ensimmäistä merkkiä poliittisesta jännityksestä. Jotkut, kuten politiikan tutkija Richard Ned Lebow, jopa väittävät: ”Muutaman ydinaseen pitäminen käsillä todennäköisesti vain pitää ihmiset varuillaan.”

Mutta niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, ydintuhon uhan haamu tekee naurettaviksi kaikki väitteet rauhan saavuttamisesta; samoin tekevät monet itsepintaiset ei-sotilaalliset ongelmat, jotka riistävät miljoonien ihmisten rauhan heidän päivittäisestä elämästään. YK:n pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllar kuvaili ”miljoonien sellaisten kansalaistovereittemme surkeaa tilaa, jotka ovat kodittomia tai joiden asunto-olot ovat täysin puutteellisia. Ongelma on tasaista vauhtia pahenemassa.” UN Chronicle -lehti kertoo edelleen, että taloudellinen alikehittyneisyys vaikuttaa ”kahteen kolmasosaan maailman väestöstä, ja joissakin tapauksissa köyhyys ja puute ovat jopa niin ankaria, että niitä on enää mahdoton erottaa sodan aiheuttamista kärsimyksistä”. Entä mitä on sanottava maailman arviolta 12 miljoonan pakolaisen tilanteesta? Tuoko aseiden vähentäminen tai edes täydellinen aseidenriisunta rauhaa heidän elämäänsä?

Ihmisen unelma maailmanrauhasta on selvästikin saippuakupla – lyhytnäköinen ja rajoittunut. Onko olemassa parempaa rauhan odotetta? On todella! Tämän lehden edellisessä numerossa havaitsimme Raamatun antavan todellisen toivon rauhasta.a Pian Jeesus Kristus tulee Jumalan valtakunnan Kuninkaana saamaan aikaan rauhan, joka ylittää kaikki ihmisten odotukset. Mitä tämä rauha tulee sitten todellisuudessa merkitsemään ihmiskunnalle? Käsittelemme sitä seuraavassa kirjoituksessamme.

[Alaviitteet]