Tulisiko kohtalon hallita elämääsi?

LUETTELOSSA olevista henkilöistä ainoastaan Jeesus Kristus ei uskonut kohtaloon. Mikä oli hänen näkemyksensä?

Ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevat Jeesuksen elämäkerrat (Raamatun Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa) tähdentävät Jeesuksen uskoa siihen, että yksilöt voivat vaikuttaa tulevaisuuteensa, toisin sanoen siihen, mitä heille tapahtuu.

Jeesus esimerkiksi sanoi, että Jumala ’antaa hyvää niille, jotka pyytävät häneltä’, ja että joka ”on kestänyt loppuun asti, se pelastuu”. Samalla tavoin, kun Jerusalemin asukkaat jättivät huomiotta varoitukset, jotka olisivat pelastaneet heidän henkensä, Jeesus ei pannut heidän menettelyään kohtalon syyksi. Sen sijaan hän sanoi: ”Te ette tahtoneet.” – Matteus 7:7–11; 23:37, 38; 24:13.

Voimme huomata Jeesuksen asenteen myös siitä, mitä hän mainitsi Jerusalemissa tapahtuneesta kuoleman aiheuttaneesta onnettomuudesta. Hän sanoi: ”Ne kahdeksantoista, joiden päälle torni kaatui Siloamissa siten tappaen heidät, kuvitteletteko, että he osoittautuivat suuremmiksi velallisiksi kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa? Eivät toki, sanon teille.” (Luukas 13:4, 5) Pane merkille, ettei Jeesus lukenut noiden 18 miehen kuolemaa kohtalon syyksi, eikä hän sanonut, että he kuolivat koska olivat syntisempiä kuin muut. Toisin kuin aikansa fariseukset, jotka yrittivät sovittaa yhteen kohtalouskon ja käsityksen ihmisen vapaasta tahdosta, Jeesus sen sijaan opetti, että ihminen voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.

Jeesuksen apostolitkin opettivat, että pelastus on kaikkien vapaasti saavutettavissa oleva mahdollisuus. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi.” Ja apostoli Pietari sanoi: ”Kaivatkaa niin kuin vastasyntyneet pienokaiset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta sen avulla kasvaisitte pelastukseen.” (2. Timoteukselle 3:15; 1. Pietari 2:2; ks. myös Apostolien teot 10:34, 35; 17:26, 27.) Hastingsin toimittama uskontoa ja etiikkaa käsittelevä tietosanakirja (Encyclopædia of Religion and Ethics) kiinnittää huomiota siihen, että toisella ja kolmannella vuosisadalla eläneet kirjoittajat, kuten Justinus, Origenes ja Irenaeus, ’eivät tunteneet lainkaan ehdotonta ennaltamääräystä; he opettivat vapaata tahtoa’.

Mutta miksi Jeesus ja varhaiskristityt eivät uskoneet, että ihmisen kohtalo on ennaltamäärätty, kun kerran niin monet, useat heidän ympärillään olleet juutalaiset mukaan lukien, uskoivat kohtalon eri muotoihin? Yksi syy on se, että tuo ajatus on tulvillaan ongelmia. Esimerkiksi seuraavat kaksi: kohtalousko on vastoin Jehova Jumalan ominaisuuksia ja vahvistetut tosiasiat kumoavat sen. Lisäksi se voi vaarantaa nykyisen ja tulevan elämäsi. Sen huolellisempi tarkastelu osoittaa sinulle, miten se tekee tämän.

Kohtalouskon seuraukset ja Jumalan ominaisuudet

Kolmannella vuosisadalla eaa. filosofi Zenon Kitionilainen opetti ateenalaisia oppilaitaan ”hyväksymään sallimuksen jonkinlaisena kätkettynä parhaana tienä”. Mutta eräänä päivänä, kun Zenon sai tietää, että hänen orjansa oli syyllistynyt varkauteen, hän joutui vastakkain oman filosofiansa seurausten kanssa. Miten? Kun hän löi varkauteen syyllistynyttä orjaa, tämä tiuskaisi: ”Mutta kohtalohan oli määrännyt, että varastaisin.”

Zenonin orjan sanoissa oli ajatusta. Jos uskot, että jokaisen ihmisen elämäntapa on määrätty etukäteen, silloin ihmisen syyttäminen siitä, että hänestä tulee varas, on kuin appelsiininsiemenen syyttämistä sen vuoksi, että siitä tulee appelsiinipuu. Sekä tuo ihminen että tuo siemenhän pelkästään kehittyivät suunnitellun kaavan mukaisesti. Mikä kuitenkin on sellaisen järkeilyn lopullinen seuraus?

Jos rikolliset pelkästään seuraavat kohtaloaan, silloin se, joka on määrännyt heidän osansa, on vastuussa heidän teoistaan. Kuka se olisi? Kohtaloon uskovien mukaan itse Jumala. Kun tätä järkeilyä viedään vielä valtaisa askel eteenpäin, Jumalan täytyy silloin olla kaiken pahuuden, väkivallan ja ihmisen harjoittaman sorron Alkusyy. Hyväksytkö sen?

Hollantilaisen teologisen aikakauslehden Nederlands Theologisch Tijdschriftin eräässä artikkelissa huomautetaan, että tällainen fatalistinen näkemys ”edellyttää Jumalasta sellaista kuvaa, jota ainakin kristittyjen mielestä on mahdotonta puolustaa”. Miksi? Koska se on ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka henkeytetyt Raamatun kirjoittajat antavat Jumalasta. Pane merkille esimerkiksi seuraavat lainaukset henkeytetystä Psalmien kirjasta: ”Sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa.” ”Niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.” ”Hän [Jumalan asettama messiaaninen Kuningas] lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta.” (Psalmi 5:5; 11:5; 72:14) Kohtalouskon seuraukset ja Jumalan ominaisuudet törmäävät selvästi vastakkain.

Fatalismi ja tosiasiat

Entä miten on luonnononnettomuuksien laita? Eivätkö ne ole ennalta määrättyjä ja sen vuoksi mahdottomia torjua?

Mitä tosiasiat osoittavat? Pane merkille ne havainnot, joita eräässä luonnononnettomuuksien syytä koskeneessa tutkimuksessa tehtiin. Hollantilainen sanomalehti NRC Handelsblad selosti: ”Toistaiseksi maanjäristysten, tulvien, maanvyörymien ja pyörremyrskyjen – – katsotaan aina olleen luonnonoikkuja. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että ihmiset ovat räikeällä tavalla häirinneet luontoa ja se on vakavasti vaikuttanut ympäristön kykyyn puolustautua onnettomuuksia vastaan. Niinpä luonnononnettomuudet vaativat enemmän ihmishenkiä kuin koskaan aikaisemmin.” – Kursivointi meidän.

Edellisessä kirjoituksessa mainitut Bangladeshin tulvat ovat esimerkki tästä. Tiedemiehet sanovat nyt, että ”Nepalin, Pohjois-Intian ja Bangladeshin laajojen metsäalueiden tuhoaminen on ollut pääasiallinen syy näihin tulviin, jotka ovat vitsanneet Bangladeshia viime vuosina”. (Voice-lehti) Eräässä toisessa raportissa sanotaan, että metsän hävittäminen on lisännyt tulvien tiheyttä Bangladeshissa yhdestä joka 50. vuosi sattuneesta tulvasta yhteen joka 4. vuosi sattuvaan tulvaan. Samanlaiset ihmisten aiheuttamat häiriöt muissa osissa maailmaa ovat johtaneet yhtä tuhoisiin seurauksiin – kuivuuteen, metsäpaloihin ja maanvyörymiin. Tosiaankin ihmisten toiminta – eikä salaperäinen kohtalo – usein aiheuttaa tai pahentaa luonnononnettomuuksia.

Näin ollen ihmisten tekojen tulisi myös toimia päinvastoin: vähentää onnettomuuksia. Onko näin? Kyllä on. Mieti seuraavia tosiasioita: Unicef (YK:n lastenavun rahasto) raportoi, että vuosien ajan sadoista Bangladeshin sisäosissa asuvista lapsista tuli sokeita. Aiheuttiko sen muuttumaton kohtalo? Ei suinkaan. Unicefin työntekijöiden saatua siellä asuneet äidit vakuuttuneiksi siitä, ettei näiden olisi hyvä ruokkia perhettään ainoastaan riisillä, vaan myös hedelmillä ja vihanneksilla, tuo silmäsairaus alkoi hellittää. Tähän mennessä tämä ruokavalion muutos on pelastanut satoja Bangladeshin lapsia sokeudelta.

Samoin ihmiset, jotka eivät tupakoi, elävät keskimäärin kolme tai neljä vuotta kauemmin kuin tupakoitsijat. Autolla liikkujat, jotka käyttävät turvavöitä, joutuvat harvemmin kuoleman aiheuttaviin onnettomuuksiin kuin ne, jotka eivät käytä turvavöitä. Selvästikin omat tekosi – eikä kohtalo – vaikuttavat elämääsi.

Fatalismin kohtalokkaat seuraukset

Kuten sanottua, kohtalousko voi myös lyhentää elämääsi. Miten? Käsitellessään ”esimerkkejä erittäin hirvittävän laatuisesta fatalismista” muuan tietosanakirja sanoo: ”Toisen maailmansodan ajoilta me tunnemme japanilaisten itsemurhan kaltaiset torpedohyökkäykset ja SS:n (Schutzstaffel) kasarmeissa tehdyt itsemurhat Hitlerin hallinnon aikana vastauksena käsitykseen kohtalosta (Schicksal), jonka oletettiin ylittävän yksittäisten ihmishenkien arvon.” Sama tietolähde huomauttaa, että aivan äskettäin ”uskonnon alulle panemista itsemurhahyökkäyksistä kohteisiin, joiden arvellaan olevan uhkana islamille – –, on tullut lähes säännöllinen piirre Lähi-itää käsittelevissä sanomalehtiselostuksissa”. Noissa selostuksissa sanotaan, että tuhannet nuoret sotilaat lähtivät taisteluun vakuuttuneina siitä, että ”ellei ollut kirjoitettu, että jonkun täytyy kuolla, hän ei kärsisi mitään vahinkoa”. – The Encyclopedia of Religion.

Kuitenkin jopa arvossa pidetyt muslimiopettajat vastustavat sellaista vastuuntunnotonta käyttäytymistä. Esimerkiksi eräs kalifi sanoi: ”Tulituksessa olevan tulisi alistua Jumalan tahtoon; mutta sen, joka ei vielä ole tulituksessa, ei tarvitse heittäytyä siihen.” Surullista kyllä, lukuisat sotilaat eivät ole toimineet sopusoinnussa kalifin neuvon kanssa. Lähes kahdeksan vuotta kestäneen sodan aikana Iran kärsi arviolta 400 000 ihmishengen menetyksen – taisteluissa kuoli enemmän ihmisiä kuin Yhdysvallat menetti toisen maailmansodan aikana! Fatalismi voi selvästikin lyhentää elämääsi. Se saattaa jopa vaarantaa tulevan elämäsi. Miten?

Koska fatalisti uskoo, että tulevaisuus on yhtä väistämätön ja muuttumaton kuin menneisyys, hän saattaa helposti hautoa erästä tuhoisaa luonteenpiirrettä. Mitä piirrettä? Teologian tietosanakirja (Encyclopedia of Theology) vastaa: ”Yksilö – – tuntee itsensä avuttomaksi, merkityksettömäksi, uhrattavissa olevaksi tekijäksi yhteiskunnallisissa tapahtumissa, jotka näyttävät väistämättömiltä. Tämä saa aikaan passiivisuutta, joka alttiisti tarttuu siihen taikauskoiseen selitykseen, että kaikki on riippuvaista arvoituksellisesta mutta suvereenisesta kohtalosta.”

Mikä tekee passiivisuudesta niin vaarallista? Se johtaa usein vastuuntunnottomaan tappiomielialaan. Tämä saattaa estää fatalistia ottamasta aloitetta tai jopa reagoimasta lainkaan Jumalan suurenmoiseen kutsuun: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. – – Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.” (Jesaja 55:1–3) Jos usko kohtaloon on sen perimmäisenä syynä, ettei joku ’tule’ esiin eikä ’kuuntele’, hän voi näin menettää mahdollisuuden ’saada elää’ ikuisesti tulevassa maan päälle ennallistettavassa paratiisissa. Se on todella kallis hinta maksettavaksi.

Mikä siis on asenteesi? Jos olet kasvanut yhdyskunnassa, missä fatalistiset käsitykset muodostavat ihmisten ajattelun perustan, olet saattanut hyväksyä tuon uskomuksen kyselemättä. Tässä kirjoituksessa käsitellyt eriävät näkökohdat ovat kuitenkin saattaneet auttaa sinua näkemään, että suurimmaksi osaksi omat tekosi muovaavat nykyistä ja tulevaa elämääsi.

Kuten olet havainnut, järki, tosiasiat ja ennen kaikkea Pyhä Raamattu osoittavat, että sinä et saa alistua kohtalokkaaseen tappiomielialaan. Sen sijaan Jeesus kehotti: ”Kamppailkaa – – astuaksenne ahtaasta ovesta.” (Luukas 13:24, rivienvälinen The Emphatic Diaglott) Mitä hän tarkoitti? Eräs raamatunselittäjä sanoo: ”Sana [kamppailla] on peräisin kreikkalaisista otteluista. Kilpailuissaan – – he ponnistelivat eli kamppailivat eli pinnistivät kaikki voimansa saadakseen voiton.” Sen sijaan että tyytyisit tappioon elämässä, Jeesus kannusti sinua tavoittelemaan – ei mitään vähempää kuin – voittoa.

Karista siis itsestäsi kaikki kohtalouskosta lähtöisin oleva passiivisuus. Ryhdy kilpailuun elämästä, kuten Jumalan sana kehottaa, äläkä anna kohtalouskon hidastaa vauhtiasi. (Ks. 1. Korinttolaisille 9:24–27.) Lisää vauhtia vastaamalla nopeasti seuraavaan henkeytettyyn kutsuun: ”Valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” Miten voit tehdä tuon valinnan? Siten, että ’rakastat Jehovaa, sinun Jumalaasi, kuulet hänen ääntään ja riiput hänessä kiinni’. Näin toimiminen johtaa voittoon, sillä Jehova osoittautuu ’elämäksesi ja pitkäksi iäksesi’. – 5. Mooseksen kirja 30:19, 20.

[Kuva s. 7]

Mooses ei saarnannut kohtalouskoa, vaan kehotti: ”Valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.”