Kuolemanjälkeinen elämä – selvittämättömät kysymykset
”KUN mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?” (Job 14:14) Kautta aikojen ovat kaikkien yhteisöjen ihmiset miettineet tätä patriarkka Jobin satoja vuosia sitten tekemää kysymystä, ja siihen on esitetty lukuisia mitä erilaisimpia vastauksia.
Muinaiset kreikkalaiset väittivät, että kuolleiden sielut jatkoivat elämäänsä. Ne kuljetettiin lautalla Styksjoen poikki suureen manalaksi kutsuttuun maanalaiseen valtakuntaan. Siellä tuomarit tuomitsivat sielut joko kärsimyksiin vankilaan, jossa oli korkeat muurit, tai autuuteen Elysionin kentille. Toiset muinaiset kansat ajattelivat, että sieluista tuli tähtiä tai komeettoja. Oli sellaisiakin, joiden mielestä sielut olivat valovoimaisia ja ne nostettiin ylös kuuhun; joka kuukausi, kun kuu tuli täyteen, ne siirrettiin aurinkoon.
Nykyäänkin on tuonpuoleista elämää koskevia teorioita yllin kyllin. Hindut ja buddhalaiset uskovat jälleensyntymiseen. Muslimit opettavat, että sielu jää eloon ruumiin kuoltua ja menee viimeisen tuomion aikaan joko paratiisiin tai helvettiin. Useimmille protestanteille opetetaan, että sielut jatkavat olemassaoloaan kuoleman jälkeen kokeakseen taivaan autuuden tai helvetin liekeissä piinaamisen. Katolisuus lisää tähän tarinaan limbuksen ja kiirastulen.
Kuolleiden otaksuttuja sieluja koskevat uskomukset ovat joissakin maissa merkillinen sekoitus paikallista perinnettä ja nimikristillisyyttä. Esimerkiksi Länsi-Afrikassa monien katolilaisten ja protestanttien keskuudessa on tapana jonkun kuoltua peittää peilit, niin ettei kukaan voisi katsoa ja nähdä kuolleen ihmisen henkeä. 40 päivän kuluttua jonkun läheisen kuoleman jälkeen perheenjäsenet ja ystävät pitävät pidot juhliakseen sielun taivaaseenastumista. Sen jälkeen tavallisesti jouluna tai uudenvuodenpäivänä sukulaiset käyvät hautausmaalla ja kaatavat alkoholijuomaa haudalle. He jopa puhuvat kuolleelle – pyytävät palveluksia ja kertovat perheuutisia.
Maailman uskonnot eivät ole selvästikään oikein yksimielisiä siitä, mitä kuoleman jälkeen tarkalleen tapahtuu. Melkein kaikki ovat kuitenkin samaa mieltä yhdestä perusluonteisesta väitteestä: ihmissielun kuolemattomuudesta. Suurin osa kuolemanjälkeistä elämää koskevista opetuksista on vain muunnelmia tästä perusteemasta.
Siitä huolimatta herää useita mieltä askarruttavia kysymyksiä: Mistä ajatus kuolemattomasta sielusta on oikeastaan peräisin? Opetetaanko sitä Raamatussa? Jos opetetaan, miksi ei-kristilliset uskonnotkin opettavat sitä? Näihin kysymyksiin ei tule suhtautua välinpitämättömästi. Olipa uskonnollinen vakaumuksesi millainen tahansa, kuolema tulee väistämättä eteesi. Nämä kysymykset koskettavat näin ollen sinua erittäin henkilökohtaisella tavalla. Kehotamme sinua siksi ottamaan selvää näistä asioista ennakkoluulottomasti.