Valtakunnan julistajat kertovat

Jehova järjestää apua

ÄSKETTÄIN Etelä-Afrikan Jehovan todistajat saivat tietää hengellisten veljiensä vaikeasta ahdingosta eräässä naapurimaassa, jossa heidän saarnaamistoimintansa on kielletty. Heille kerrottiin, että ankaran kuivuuden vuoksi heidän veljensä säilyivät elossa syömällä joitakin juuria. Heillä ei myöskään ollut kunnollisia vaatteita, minkä vuoksi jotkut todistajat olivat haluttomia lähtemään kenttäpalvelukseen.

Etelä-Afrikan veljet toimivat heti. Johannesburgin alueella toimivilta seurakunnilta kysyttiin tarvittavia vaatteita. Muutaman päivän kuluessa oli lahjoitettu kolme tonnia vaatteita. Vapaaehtoiset työntekijät lajittelivat sitten vaatteet. Tehtiin järjestelyjä, niin että voitiin lähettää kolme tonnia papuja, tonni öljyä, tonni saippuaa ja 17 tonnia maissijauhoja. Kun maissijauhoja toimittanut yhtiö kuuli todistajien ahdingosta tässä kuivuudesta kärsivässä maassa, se lahjoitti yli tonnin tätä hyvin tarpeellista ravintoa.

Maanantaina 16. huhtikuuta 1990 Etelä-Afrikasta lähti rekka-auto, johon oli lastattu 25 tonnia avustustarvikkeita, 5 500 kilometriä pitkälle matkalleen. Mutta nyt oli saatava viranomaisilta lupa viedä tarvikkeet rajan yli heidän sodan repimään maahansa.

Konsulaatin viranomaiset sanoivat, että vaikka Jehovan todistajia ei ole rekisteröity heidän maassaan, he tiesivät kyllä todistajien olevan olemassa. Heillä ei olisi mitään sitä vastaan, että lähettäisimme avustustarvikkeita veljillemme. Lupa myönnettiin. Tarpeelliset asiapaperit kirjoitettiin, ja perjantaina 20. huhtikuuta todistajat ylittivät rajan ongelmitta. He kohtasivat kuitenkin yli 30 tiesulkua, joilla heitä usein pyydettiin näyttämään asiapaperinsa. Vasta silloin he ymmärsivät, miten tärkeitä nuo paperit olivat.

Matkustettuaan noin 140 kilometriä tuossa maassa leveä tulviva joki pysäytti heidät. Alkuperäinen silta oli tuhoutunut, ja sen paikalla oleva tilapäinen rakennelma oli sellainen, ettei suuri rekka pystynyt kulkemaan siitä. He huomasivat kuitenkin, että saattueen mukana tullut pienempi ajoneuvo voisi ylittää tulvan vallassa olevan sillan turvallisesti. Saattue päätettiin jakaa kahteen ryhmään. Toinen ryhmä pystytti leirin tulvivan joen partaalle, ja toinen jatkoi matkaansa tapaamaan noin 260 kilometriä pohjoisempana olevia veljiä. Miten iloisia he olivatkaan, kun he lopulta saivat yhteyden veljiin! Hymyilemisestä, halaamisesta ja kättelemisestä ei tahtonut tulla loppua. Pian kaksi paikallista kuorma-autoa oli matkalla tapaamaan toista joen luona odottavaa veljien joukkoa. Siellä avustustarvikkeet siirrettiin suuresta rekasta kahteen pienempään kuorma-autoon.

Saadut raportit osoittavat, että Jehovan antamaa aineellista apua kohtaan tunnetaan syvää kiitollisuutta. Fyysisestä ahdingostaan huolimatta veljien hengellisen ravinnon nälkä oli vieläkin suurempi. Yhteen seurakuntaan tuli vain yksi Vartiotorni, joka täytyi jäljentää kullekin perheelle. Jehovan ansiosta parhaillaan tehdään järjestelyjä, jotta hengellistä ravintoa virtaisi tasaisesti tuon maan veljille.