Kun sadetta ei tulekaan
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN BRASILIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
VIIME vuonna ankara kuivuus teki tuhojaan suuressa osassa Koillis-Brasiliaa. Veja-lehden mukaan sadattuhannet nordestinot, joiksi maan koillisosan asukkaita kutsutaan, totesivat elävänsä ”sateen armoilla – sateen, jota ei tulekaan”. Kuivuus tuhosi riisi-, papu- ja maissisadot, mikä aiheutti laajamittaisen nälänhädän, joka oli ankarin 15 vuoteen. Joissakin paikoin jopa juomavesi oli vähissä.
Kuivuus on brasilialaisille tuttua. Vuonna 1877, pahimpana tämän kansan kokemana kuivuuskautena, noin 500000 ihmistä nääntyi nälkään. Tuolloin Brasilian keisari Dom Pedro II vannoi, että hän etsisi kuivuuteen ratkaisun, vaikka hänen pitäisi sen vuoksi myydä joka ikinen jalokivi kruunustaan! Tämä tapahtui yli sata vuotta sitten, mutta ongelma on edelleen olemassa. Viimevuotisen kuivuuden aikaan arvioitiin, että se vaikuttaisi peräti 10 miljoonaan ihmiseen, jotka asuvat 1209 kaupungissa Koillis-Brasiliassa.
Toisten Jehovan todistajien rakkaudellinen apu
Kun kuivuutta koskevat raportit saapuivat Vartiotorni-seuran Brasilian-haaratoimistoon, ryhdyttiin heti toimiin. Matkaedustajia lähetettiin ottamaan selvää ongelman laajuudesta vakavaa vahinkoa kärsineille alueille Bahian, Cearán, Paraíban, Pernambucon ja Piauín osavaltioihin. Matkavalvojat totesivat, että noilla seuduilla asuvat 900 todistajaa ja raamatuntutkisteluoppilasta olivat suuressa ahdingossa. Jotkut heistä pysyttelivät hengissä jamssin avulla; toisilla oli ruokanaan vain riisiä. Eräällä perheellä ei ollut mitään syötävää, ja he joivat pelkkää maitoa aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. Erään syöpää sairastavan kristityn sisaren oli myytävä vuoteensa, jotta hän olisi voinut ostaa hiukan ruokaa. Muuan kuusihenkinen perhe oli syönyt aterian, jonka he uskoivat olleen viimeisensä, kun heidän kristittyjen veljiensä apu tuli perille.
Avustuskomiteoita organisoitiin viipymättä jakamaan ruokaa ja muita tarvikkeita. Recifen ja muiden lähiseudun kaupunkien todistajat antoivat avokätisesti lahjoituksia tarpeessa oleville. Mutta kun tarvittiin lisäapua, myös Rio de Janeiron kristityt osallistuivat veljiensä auttamiseen. Todistajat olivat lahjoittaneet lyhyessä ajassa yli 30 tonnia ruokaa ja maksaneet kustannukset, jotka koituivat tarvikkeiden kuljetuksesta 2300 kilometrin päähän Recifeen.
Piauín ja Paraíban osavaltioiden pääkaupungeissa saatiin nopeasti kokoon kuutisen tonnia ruokaa. Fortalezan kaupungissa sijaitseva valtakunnansali toimi tilapäisenä varastona, johon lahjoitusruoka koottiin. Oli kuitenkin eräs ongelma. Miten todistajat kuljettaisivat ruoan sen määräpaikkaan? Eräs mies, joka ei ole Jehovan todistaja, tarjosi ystävällisesti kuorma-autonsa tähän tarkoitukseen. Ruokaa ja tarvikkeita kuljettavia saattueita kuitenkin pysäytettiin ja ryöstettiin matkalla. Pääsisivätkö lahjoitetut tarvikkeet määränpäähänsä? Todistajat olivat lujasti päättäneet ottaa siitä selvän. He luottivat täysin Jehovaan ja ajoivat ruoalla lastatun kuorma-auton perille. Tarvikkeet saapuivat määräpaikkaansa turvallisesti, ja ne otettiin vastaan kiitollisina.
Avun antaminen ja saaminen tuo onnellisuutta
Avustusten järjestämisessä mukana olleet todistajat olivat innoissaan mahdollisuudesta auttaa veljiään. Muuan São Paulossa asuva seurakunnan vanhin totesi: ”Kun viimeksi oli nälänhätä, meitä ei pyydetty lahjoittamaan ruokaa. Olemme hyvin kiitollisia siitä, että sitä pyydettiin tällä kertaa!” Fortalezan todistajat kirjoittivat: ”Olemme erittäin onnellisia siitä, että olemme voineet auttaa veljiämme, erityisesti siksi, että olemme varmasti saaneet Jehovan sydämen iloitsemaan. Emme koskaan unohda Jaakobin kirjeen 2:15, 16:n sanoja.” Nuo Raamatun jakeet kuuluvat: ”Jos joku veli tai sisar on alastomana ja sen päivän ruokaa vailla ja silti joku teistä sanoo heille: ’Menkää rauhassa, pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina’, mutta ette anna heille heidän ruumiinsa tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?”
Toisinaan todistajat, jotka lahjoittivat tarvikkeita, liittivät ruokapaketteihin rohkaisevia viestejä. Eräässä niistä luki: ”Muistakaa se psalmin 72:16 lupaus, että pian, Jumalan uudessa maailmassa, on runsaasti ruokaa.” Lienee tarpeetonta sanoakaan, että nälän vaivaamat todistajat olivat äärimmäisen kiitollisia veljiensä huomaavaisuudesta. Muuan todistaja, jonka perhe sai suuresti kaipaamaansa apua, kirjoitti arvostavasti: ”Perheeni ja minä pidämme tätä armollisen Jumalamme ja Isämme, Jehovan, konkreettisena rakkauden osoituksena ja hänen järjestönsä rakkaudellisen huolenpidon ilmauksena meitä, sen jäseniä, kohtaan. Tämän ansiosta tunnemme olevamme lähempänä Jehovaa ja hänen kansaansa.”
Pysyvä ratkaisu
Ironista kyllä, Koillis-Brasiliassa ei ole puutetta vedestä; maan alla on suuret pohjavesialueet ja säiliöissä on runsaasti raikasta vettä. Jos olisi mahdollista saada nämä vesivarat kaikkien ulottuville, maatalous olisi tuottoisaa.
Lähitulevaisuudessa keisari Dom Pedro II:ta suuresti piinannut ongelma ratkaistaan pysyvästi. Tuo päivä koittaa, kun Jumalan valtakunta ratkaisee Jeesuksen Kristuksen välityksellä kaikki maapallon ongelmat, nälänhätä mukaan lukien. Silloin kuivuudesta kärsivä maa kokee Jesajan profetian täyttymyksen: ”Vesiä on puhjennut erämaahan ja aavikkotasangolle puroja. Ja kuumuuden korventamasta maasta on tullut kuin kaislikkoinen lammikko ja janoisesta maasta kuin vesilähteitä.” (Jesaja 35:1, 2, 6, 7.)
[Tekstiruutu/Kuvat s. 15]
”Tehkäämme hyvää kaikille”
Apostoli Paavali neuvoi toisia uskovia: ”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10.) Brasilian taannoinen kuivuus antoi siellä asuville Jehovan todistajille tilaisuuden soveltaa tuota neuvoa käytäntöön. He osoittivat rakkaudellista huolenpitoa paitsi toisia uskovia myös muita kohtaan. Sen johdosta jotkut, jotka aiemmin vastustivat Jehovan todistajien työtä, ovat alkaneet tarkistaa asennoitumistaan heihin.
Muuan mies ei aluksi lainkaan pitänyt siitä, että hänen vaimonsa päätti tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Aikanaan vaimo alkoi kertoa uusista uskonkäsityksistään toisille. Nälänhädän ollessa pahimmillaan paikalliset todistajat tulivat pariskunnan kotiin ruokaa mukanaan, ja tämä teki mieheen niin suuren vaikutuksen, että hän päätti tehdä jotain sellaista, mitä oli vannonut olevansa koskaan tekemättä: hän meni kokoukseen paikalliseen valtakunnansaliin. Vaikka hänellä olikin yhä joitakin epäilyksiä Raamatun henkeytyksestä, tämä entinen vastustaja otti vastaan Raamatun kotitutkistelun.
Erään toisen seudun todistajat kertoivat: ”Avustustarvikkeiden nopea saapuminen oli meille yllätys. Ruokaa tuli enemmän kuin olimme osanneet odottaa. Niinpä kun olimme huolehtineet veljiemme ja heidän perheidensä tarpeista, jaoimme ruokaa raamatuntutkisteluoppilaille, heidän sukulaisilleen ja myös Jehovan todistajien naapureille.”
Erään kylän todistajat antoivat ruokapaketteja naapureilleen. Muuan kiitollinen asukas sanoi: ”Te teette niin kuin Kristus opetti: te annatte odottamatta mitään takaisin.”
[Kuva s. 14]
Kuivuuden vaikutuksia
[Kuvan lähdemerkintä s. 13]
UN/DPI Evan Schneider