Eteläisen Afrikan tuhoisa kuivuus
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN AFRIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
MONET sanoivat sitä vuosisadan pahimmaksi kuivuudeksi. Jotkut sanoivat sitä jopa eteläisen Afrikan pahimmaksi kuivuudeksi kautta aikojen. Tämä eteläistä Afrikkaa kaksi vuotta vitsannut kuivuus teki tuhoisaa jälkeä. ”Se on pahempi, paljon, paljon pahempi kuin oletimme”, totesi Operaatio Näläksi nimetyn yksityisen eteläafrikkalaisen avustusryhmän johtaja. ”Tutkimusmatkoilla on paljastunut ennennäkemättömän suurta kurjuutta, inhimillistä kärsimystä ja puutetta.”
”On mahdotonta kasvattaa mitään. Maa on kuollut”, sanoi eräs maanviljelijä epätoivoisena. Toisin paikoin nälkäiset kyläläiset söivät mutaa ja luonnonvaraisten kasvien juuria. Ruoka-apua jakavilla järjestöillä ei ollut mitään mahdollisuutta tyydyttää avuntarvetta. The Guardian Weekly -lehden mukaan ”eteläinen Afrikka on menettänyt suuremman osan sadostaan kuin Etiopia ja Sudan vuoden 1985 hirvittävän kuivuuden aikana”.
Kuivuus ajoi noin 18 miljoonaa ihmistä nälkäkuoleman partaalle. Angolassa se merkitsi maan historian pahinta kriisiä. Arvioiden mukaan karjaa kuoli miljoona päätä, ja yhden vuoden sadosta menetettiin suunnilleen 60 prosenttia. Kaikkein kurjimmassa tilanteessa oleville ihmisille ei pystytty toimittamaan apua. Vuoden 1992 elokuuhun mennessä kaksi kolmasosaa Sambian sadosta oli menetetty, ja maahan täytyi tuoda kaivatut miljoona tonnia maissia. Noin 1,7 miljoonaa ihmistä näki nälkää.
Zimbabwessa, jota aikoinaan sanottiin eteläisen Afrikan vilja-aitaksi, tarvitsi ruoka-apua neljä miljoonaa ihmistä – lähes puolet väestöstä. Eräällä alueella toimiva opettaja sanoi: ”Vettä on niukasti, ja ruokavaroja on tuskin lainkaan jäljellä. Maassa ei ole ruohonkorttakaan.”
Joidenkin kylien ihmiset kiipesivät puihin poimimaan lehtiä tehdäkseen niistä ruokaa. Hallituksen täytyi pienentää kuukausittaista ruoka-avustusta 15 kilosta 5 kiloon henkeä kohti. Kariban suuren tekojärven pinta oli alempana kuin koskaan, ja Bulawayossa vettä oli rajallisesti.
Zimbabwen riistanhoitoalueilla täytyi ampua tuhansia eläimiä, koska niille ei ollut tarpeeksi vettä. Eräässä sanomalehdessä kerrottiin: ”Kuivuneista puista on pudonnut kuolleita lintuja; kilpikonnat, käärmeet, jyrsijät ja hyönteiset ovat hävinneet.”
Mosambik oli kuivuuden pahiten vitsaamia maita. Maa sai 80 prosenttia ruoastaan kansainvälisenä apuna, ja erään arvion mukaan 3,2 miljoonaa ihmistä näki nälkää. Pakolaisia virtasi Malawiin, Etelä-Afrikkaan, Swazimaahan ja Zimbabween, mutta nyt, kun kuivuus on helpottanut, monet pakolaisista ovat palanneet.
Kaupunkilaiset eivät useinkaan tiedä, miten kuivuus vaikuttaa maaseudun väestön elämään. Muuan ruoka-avustushankkeissa mukana ollut viranomainen huomautti: ”Kuivuuden aiheuttamat tuhot tuntuvat kaukaiselta asialta useimmista niistä, jotka ovat paenneet ruoka- ja vesipulaa suurkaupunkialueille.”
Vaikka sateet toivat jonkin verran helpotusta monille alueille, jotkin Mosambikin, Swazimaan ja Etelä-Afrikan osat tarvitsevat lisää sadetta. Epäilemättä tämän kuivuuden vaikutuksia koetaan vielä vuosien päästä.
Osasyynä kuivuuteen on selvästikin sateettomuus, mutta sen seurauksia pahentavat muut huomiota ansaitsevat pulmat.
Muita tilannetta vaikeuttavia seikkoja
Afrikan poliittinen epävakaisuus pahentaa kuivuuden seurauksia suuresti. Kipeimmin elintarvikepulasta kärsineet maat, esimerkiksi Angola, Etiopia, Mosambik ja Somalia, ovat nimenomaan kärsineet tällaisesta epävakaisuudesta. Sodat ovat raunioittaneet maanviljelyksen sekä pakottaneet viljelijät pakenemaan ja jättämään tilansa hylätyiksi.
Kiistanalainen kuivuutta lisäävä seikka on se, että ihminen on saastuttanut ilmakehän, mikä joidenkuiden mielestä on johtanut maapallon ilmaston lämpenemiseen. Myös väestönkasvulla on osuutensa. Afrikan väestön vuotuinen kasvuprosentti on keskimäärin kolme, joka on maailman korkeimpia. Kun ruokittavia suita tulee kaiken aikaa lisää, maanviljelijät viljelevät pelloiksi kelpaamatonta maata eivätkä kesannoi maata, mikä antaisi sen toipua.
Lisäksi hävitetään metsiä, pääasiassa sen vuoksi, että saataisiin lisää peltoa. African Insight -aikakauslehden mukaan 20 vuotta sitten 20 prosenttia Etiopiasta oli metsää; nyt sitä on vain 2 prosenttia. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä metsien hävittäminen on vakavin maata uhkaava ympäristöongelma. Se vaikuttaa säätiloihin sekä lisää maaperän eroosiota ja aavikoitumista.
Joidenkin Afrikan maiden hallitukset ovat pitäneet maa- ja karjataloustuotteiden hinnat alhaalla, jotta kaupunkilaiskuluttajat suosisivat niitä. Se lannistaa viljelijöitä, koska heidän maanviljelynsä on tappiollista. Zimbabwen hallitus otti tilanteen huomioon ja korotti maissin hintaa 64 prosenttia kannustaakseen viljelijöitä tuottamaan enemmän.
Mikä ratkaisuksi?
Asiantuntijoilla on useita ehdotuksia. Toisinaan he ovat kuitenkin neuvoneet Afrikan maita omaksumaan länsimaisia viljelymenetelmiä, jotka eivät ole soveltuneet Afrikan olosuhteisiin.
Toimivia ratkaisuja tarvitaan nopeasti. Muuan YK:n Afrikan taloudellisen toimikunnan korkea-arvoinen viranomainen totesi: ”Kaikkien tähän asti näkemiemme talousennusteiden perusteella Afrikka ei ole vuonna 2000 sellaisessa kuopassa kuin nyt; silloin se on vajonnut pimeän kuilun pohjalle.”
Vakaa poliittinen tilanne sekä väkivallan ja sodan loppuminen ovat ehdottomia edellytyksiä. Myös yhteistyö naapurimaiden kanssa on välttämätöntä.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan Afrikka pystyisi ruokkimaan kolminkertaisen väkimäärän kuin siellä nyt on. Afrikan tuotanto on kuitenkin laskenut vuosikymmenien ajan, ja nykyistä kasvuvauhtia sen väestö saattaa kaksinkertaistua 30 vuoden kuluessa.
Ulkomailta saatu ruoka-apu on epäilemättä pelastanut monia nälkäkuolemasta. Jatkuva avustaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu, ja se vaikuttaa kielteisesti, koska se ei rohkaise paikallisia maanviljelijöitä ravinnon tuottamiseen. Nämä eivät ehkä kykene myymään satoaan kohtuulliseen hintaan, ja ihmiset alkavat usein suosia tuontielintarvikkeita eivätkä enää välitä paikallisista viljalajeista.
Mitä parhaillaan tehdään?
Monet ponnistelevat väsymättä halutessaan vilpittömästi auttaa afrikkalaisia, mikä on kiitettävää. Joillakin seuduilla sellainen ponnistelu on tuottanut tuloksia. Eräs kansainvälinen avustusryhmä on toteuttanut suunnitelman istuttaa Zimbabween puita, jotka kasvavat hyvin ja melko nopeasti kuivilla seuduilla. Tarkoitus on istuttaa näitä puita suuret määrät polttoainepulan helpottamiseksi, sillä 80 prosenttia ihmisistä käyttää polttopuita ruoanvalmistuksessa.
Charingen kylässä kuivuuden vitsaamalla Masvingon alueella Zimbabwessa maanviljelijöitä on kehotettu käyttämään kiviä maan katteena vihannes- ja hedelmäpuuviljelmillä. Silloin kasvit tarvitsevat huomattavasti vähemmän vettä, ja sadot ovat olleet runsaita. Viljelijät pystyivät jopa myymään ruokaa toisille tarpeessa oleville.
Eräs eteläafrikkalainen suuryritys, joka valmistaa kivihiilestä öljyä, muutti tehtaansa sellaiseksi, että käytännössä kaikki käytettävä vesi kierrätetään perusteellisen käsittelyn jälkeen. Vaikka teollisuuden käyttämien vesien puhdistaminen on kallista, Etelä-Afrikassa aiotaan ajan mittaan puhdistaa niistä noin 70 prosenttia.
Luanshyassa Sambiassa on alettu käyttää soijapapua vaihtoehtoisena ravintona. Eräs avustustyöntekijä sanoi: ”Eniten ihmisiä kuolee aliravitsemukseen maalis- ja kesäkuussa, jolloin perinteiset ravintokasvit ovat vähissä. Soija korjataan kuitenkin huhtikuussa, ja se kestää varastointia paremmin kuin esimerkiksi maissi ja durra.”
Tällaiset kuivuuden ja elintarvikepulan voittamiseen tähtäävät ponnistelut saattavat olla kyllä hyvin arvokkaita, mutta silti ihminen ei ole kyennyt kaikesta tekniikastaan ja edistyksestään huolimatta poistamaan Afrikan kuivuutta. On vain Yksi, joka ymmärtää kaikki siihen vaikuttavat seikat, ja hän kertoi ratkaisun kauan sitten etukäteen. Jehova Jumalan valtakunnan alaisuudessa profeetta Jesajan sanat tulevat pian toteutumaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä kirjaimellisesti kaikkialla maapallolla: ”Vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.” (Jesaja 35:6, 7.)
[Kuva s. 12]
Kyläläiset kilpailivat karjan kanssa vesitilkoista, joita oli jäänyt mutakuoppiin
[Lähdemerkintä]
The Star, Johannesburg. S.A.