Lukijoiden kysymyksiä

◼ Millaisia neuvoja Sananlaskujen 27:23 pohjimmiltaan esittää hengellisille paimenille sekä kristityille yleensä?

Tuossa jakeessa sanotaan: ”Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumoista.” (Sananlaskut 27:23) Tätä raamatunkohtaa on käytetty usein hengellisten paimenten rohkaisemiseksi olemaan kiinnostuneita seurakunnassa olevien kristittyjen tilanteesta ja ongelmista ja tuntemaan ne. Tällainen kannustus on sopivaa, koska Raamattu vertaa vanhimpia paimeniin ja seurakuntaa lammaslaumaan. (Apostolien teot 20:28, 29; 1. Pietari 5:2–4) Vaikka edellä mainittu periaate soveltuu hengellisiin paimeniin, se ei pohjimmiltaan puhu heistä.

Sananlaskujen kirjassa on monia jakeita, jotka erillisinä sisältävät ytimekästä neuvontaa, mutta Sananlaskujen 27:23 kuuluu jakeiden ryhmään: ”Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumoista. Sillä eivät aarteet säily iäti; ja pysyykö kruunukaan polvesta polveen? Kun heinä on mennyt ja tuore äpäre tulee näkyviin ja ruoho on koottu vuorilta, on sinulla karitsoita puvuksesi ja vuohipukkeja pellon ostohinnaksi ja vuohenmaitoa kyllin ravinnoksesi, perheesi ravinnoksi ja palvelijatartesi elatukseksi.” – Sananlaskut 27:23–27.

Nämä henkeytetyt raamatunjakeet ylistävät elämäntapaa, jolle on ominaista ahkeruus, työteliäisyys, yksinkertaisuus ja sen tunnustaminen, että olemme riippuvaisia Jehovasta. Se tekee tämän kiinnittämällä huomiota israelilaispaimenen elämään, kenties verrattuna koreaan elämään, joka perustuu kaupantekoon ja nopeaan rikastumiseen.

”Aarteet” eli rikkaudet, jotka saadaan keinottelemalla ja jotka johtavat huomattavaan asemaan (”kruunu”), voivat helposti hävitä, kuten monet tapaukset osoittavat. Yksinkertaisella elämäntavalla, jollaista muinaiset paimenet noudattivat huolehtiessaan eläimistä, on siksi paljon hyviä puolia. Sellainen elämä ei ollut yksinkertaista siinä mielessä, että se olisi ollut huoletonta. Paimenen täytyi olla valpas laumansa suhteen ja varmistaa, että lampaat olivat turvassa. (Psalmi 23:4) Jos hän kiinnittäessään niihin huomiota löysi sairaan tai loukkaantuneen lampaan, hän saattoi voidella sitä lievittävällä öljyllä. (Psalmi 23:5; Hesekiel 34:4; Sakarja 11:16) Useimmissa tapauksissa ahkera paimen, joka piti huolta laumoistaan, näki ponnistelujensa saavan aikaan tuloksia: hänen laumansa vähitellen kasvoi.

Uutteralla ja huolellisella paimenella oli luotettava avun lähde: Jehova. Miten niin? Koska Jumala on järjestänyt vuodenaikojen kierron, ja sen tuloksena tuli tavallisesti runsaasti ruohoa, joka riitti lauman ruokkimiseen. (Psalmi 145:16) Kun vuodenaikojen vaihtuessa vihreä ruoho häviää alavilta mailta, sitä saattaa olla runsaasti korkeammalla, jonne valpas paimen voisi viedä eläimensä.

Sananlaskujen 27:26, 27 mainitsee yhden tuloksen sellaisesta työstä – ruoan ja vaatteet. On totta, ettei tuo kuvaus puhu ylellisistä puolivalmiste- tai herkkuruoista eikä se anna työntekijälle syytä odottaa viimeisimmän muodin mukaisia tai parhaimmista materiaaleista tehtyjä vaatteita. Mutta jos paimen olisi halukas ponnistelemaan, hän ja hänen perheensä voisivat saada laumasta maitoa (ja siten juustoa) samoin kuin villaa paksujen vaatteiden kutomiseen.

Näin ollen neuvo: ”Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää” ei siis ole ensisijaisesti hengellisille valvojille; se on kaikille kristityille. Se korostaa sen arvoa, että olemme tyytyväisiä elatukseen ja vaatteisiin, jotka on hankittu säännöllisellä, uutteralla työllä luottaen siihen, ettei Jumala hylkää meitä. (Psalmi 37:25; 2. Tessalonikalaisille 3:8, 12; Heprealaisille 13:5) Verratessamme Sananlaskujen 27:23–27:ää Luukkaan 12:15–21:een ja 1. Timoteuksen kirjeen 6:6–11:een, voimme nähdä, miten yhdenmukaisia Jumalan ohjeet ovat olleet tässä asiassa. Me kaikki voisimme siis lukea uudelleen Sananlaskujen 27:23–27:n kysyen itseltämme: ’Otanko tästä vaarin ja sovellanko sitä päivittäiseen elämääni?’

[Kuvan lähdemerkintä s. 31]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.