”Valvojan täytyy olla – – itsensä hillitsevä”
”Valvojan täytyy olla – – itsensä hillitsevä.” – TIITUKSELLE 1:7, 8.
1, 2. Minkä esimerkin Vilhelm Oranialainen antoi itsensä hillitsemisestä, ja mitä hyödyllisiä tuloksia siitä oli?
HISTORIA kertoo tunteiden hillitsemisestä erään huomattavan esimerkin. 1500-luvun puolivälissä nuori hollantilainen prinssi Vilhelm Oranialainen oli metsästysmatkalla Ranskan kuninkaan Henrik II:n kanssa. Kuningas paljasti Vilhelmille, että hän suunnitteli Espanjan kuninkaan kanssa pyyhkäistä pois kaikki protestantit Ranskasta ja Alankomaista – itse asiassa koko kristikunnasta. Kuningas Henrik luuli nuoren Vilhelmin olevan hänen itsensä tavoin harras katolilainen ja ilmaisi siksi hänelle kaikki salajuonen yksityiskohdat. Vilhelm oli kuulemastaan äärimmäisen kauhistunut, koska monet hänen läheisimmistä ystävistään olivat protestantteja. Hän ei kuitenkaan paljastanut tunteitaan, vaan osoitti sen sijaan suurta kiinnostusta kaikkiin kuninkaan hänelle kertomiin yksityiskohtiin.
2 Niin pian kuin se oli Vilhelmille mahdollista hän kuitenkin käynnisti suunnitelmat tämän salajuonen tekemiseksi tyhjäksi, ja se johti lopulta Alankomaiden vapautumiseen Espanjan katolisesta herruudesta. Koska Vilhelm pystyi harjoittamaan itsehillintää kuullessaan ensi kertaa salajuonesta, hän tuli tunnetuksi ”Vilhelm Vaiteliaana”. Vilhelm Oranialainen oli niin menestyksellinen, että historia kertoo: ”Hän oli Hollannin tasavallan itsenäisyyden ja suuruuden todellinen perustaja.”
3. Ketkä hyötyvät, kun kristityt vanhimmat harjoittavat itsehillintää?
3 Itsensä hillitsemisellään Vilhelm Vaitelias hyödytti suuresti sekä itseään että kansaansa. Vastaavasti kristittyjen vanhinten eli valvojien tulisi nykyään ilmaista pyhän hengen hedelmää itsehillintää. (Galatalaisille 5:22, 23) Harjoittamalla tätä ominaisuutta he hyödyttävät sekä itseään että seurakuntia. Toisaalta he voivat aiheuttaa mittaamatonta vahinkoa, jos he eivät harjoita itsehillintää.
Vanhimmilta edellytetään itsehillintää
4. Mitkä apostoli Paavalin neuvot korostavat sen tarpeellisuutta, että vanhimmat harjoittavat itsehillintää?
4 Paavali, joka itse oli vanhin, arvosti itsehillinnän tärkeyttä. Neuvoessaan vanhimpia, jotka olivat tulleet hänen luokseen Efesoksesta, hän sanoi heille: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan.” Huomion kiinnittäminen itseensä sisälsi muun muassa sen, että oli tarpeellista harjoittaa itsehillintää, valvoa käytöstään. Kirjoittaessaan Timoteukselle Paavali korosti samaa asiaa sanoessaan: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi.” Nuo neuvot osoittivat Paavalin olleen selvillä joidenkuiden inhimillisestä taipumuksesta olla kiinnostuneempia saarnaamisesta kuin sen noudattamisesta käytännössä, mitä he saarnaavat. Siksi hän korosti ensiksi itsensä valvomisen tarpeellisuutta. – Apostolien teot 20:28; 1. Timoteukselle 4:16.
5. Miten kristityt vanhimmat nimitetään, ja missä kohden Raamattua esitetään heidän pätevyysvaatimuksensa?
5 Vanhinten raamatullinen tehtävä on käynyt vuosien mittaan asteittain yhä selvemmäksi. Nykyään me näemme, että vanhimman asema on sellainen, johon asianomainen nimitetään. Jehovan todistajien hallintoelin tai sen suoranaiset edustajat nimittävät vanhimmat. Tuo elin vuorostaan edustaa ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa”. (Matteus 24:45–47) Pätevyysvaatimukset kristitylle valvojalle eli vanhimmalle esittää etupäässä apostoli Paavali 1. Timoteuksen kirjeen 3:1–7:ssä ja Tiituksen kirjeen 1:5–9:ssä.
6, 7. Mitkä nimenomaiset vanhimmilta vaadittavat ominaisuudet edellyttävät itsehillintää?
6 Paavali sanoo 1. Timoteuksen kirjeen 3:2, 3:ssa, että valvojan täytyy olla kohtuullinen tavoissaan. Tämä ja se, että vanhimman on tarpeen olla järjestyksellinen, vaativat itsehillinnän harjoittamista. Valvojaksi pätevä vanhin ei ole tappelija eikä sotaisa. Nämä ominaisuudet edellyttävät myös sitä, että vanhin on itsensä hillitsevä. Sitä paitsi jotta vanhin ei olisi juoppo rähisijä eikä paljon viiniä nauttiva, hänen täytyy harjoittaa itsehillintää. – Ks. myös 1. Timoteuksen kirjeen 3:2, 3:n alaviitteitä Uuden maailman käännöksen (engl.) viitelaitoksesta.
7 Tiituksen kirjeen 1:7, 8:ssa Paavali nimenomaan mainitsi, että valvojan täytyy olla itsensä hillitsevä. Huomaa kuitenkin, miten monet muut näissä jakeissa luetellut vaatimukset sisältävät itsehillinnän. Valvojan täytyy esimerkiksi olla vapaa syytöksestä, siis nuhteeton. Vanhin ei varmastikaan voisi täyttää noita vaatimuksia, ellei hän harjoittaisi itsehillintää.
Ollessaan tekemisissä toisten kanssa
8. Mitkä ominaisuudet, joita vanhimmat tarvitsevat antaessaan neuvoja, korostavat itsehillinnän tarvetta?
8 Valvojan täytyy olla kärsivällinen ja pitkämielinen myös ollessaan tekemisissä toisten uskovien kanssa, ja tämä vaatii itsehillintää. Esimerkiksi Galatalaiskirjeen 6:1:stä luemme: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä [etupäässä vanhimmat], palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi.” Lempeyden hengen ilmaiseminen vaatii itsehillintää. Itsehillintä sisältyy muuten myös siihen, että pitää silmällä itseään. Samoin kun vanhin kutsutaan auttamaan jotakuta ahdingossa olevaa, itsehillintä on hyvin tärkeää. Huolimatta siitä, mitä vanhin voi henkilöstä ajatella, hänen täytyy olla huomaavainen, kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Sen sijaan että vanhin olisi nopea antamaan neuvoja, hänen täytyy olla halukas kuuntelemaan ja ottaa selvää siitä, mikä todella näyttää vaivaavan tuota henkilöä.
9. Mikä neuvo vanhinten tulisi pitää mielessään ollessaan tekemisissä poissa tolaltaan olevien veljien kanssa?
9 Erityisesti oltaessa tekemisissä poissa tolaltaan olevien ihmisten kanssa on sopivaa muistaa tämä Jaakobin kirjeen 1:19:n neuvo: ”Tietäkää tämä, rakkaat veljeni. Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.” Erityisesti silloin kun toinen reagoi vihaisesti tai tunnepitoisesti, vanhimman täytyy varoa vastaamasta samalla tavoin. Itsehillintää vaaditaan siinä, ettei vastaa tunnepurkaukseen tunnepurkauksella, ei ’maksa pahaa pahalla’. (Roomalaisille 12:17) Samalla mitalla vastaaminen vain pahentaa asioita. Tähänkin tilanteeseen Jumalan sana esittää vanhimmille erinomaisen neuvon, kun se muistuttaa heille, että ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun”. – Sananlaskut 15:1.
Itsehillintä vanhinten kokouksissa ja oikeuskomitean kuulusteluissa
10, 11. Mitä sellaista on tapahtunut vanhinten kokouksissa, mikä osoittaa itsehillinnän tarpeen näissä tilaisuuksissa?
10 Kristittyjen valvojien on muistettava harjoittaa itsehillintää myös vanhinten kokousten aikana. Joskus totuuden ja oikeuden puolesta puhuminen tyynesti vaatii suurta itsehillintää. Itsehillintää vaatii myös se, ettei yritä hallita keskustelua. Jos joku vanhin on taipuvainen siihen, niin jonkun toisen vanhimman olisi huomaavaista neuvoa häntä. – Vrt. 3. Johannes 9.
11 Vanhinten kokouksissa jollakulla ylen innokkaalla vanhimmalla voi toisaalta olla kiusaus antautua tunteittensa valtaan ja jopa korottaa ääntään. Miten selvästi sellainen menettely paljastaakaan itsehillinnän puutteen! Todellisuudessa siitä on vahinkoa kahdessakin suhteessa. Ensinnäkin mitä suuremmassa määrin joku menettää itsehillintänsä, sitä enemmän hän pilaa omaa asiaansa antaessaan tunteen tukahduttaa johdonmukaisuuden. Toisaalta mitä enemmän joku antaa tunteitten vaikuttaa itseensä, sitä enemmän hän yleensä aiheuttaa närkästystä, jopa vihamielisyyttä, toisissa vanhimmissa. Sitä paitsi elleivät vanhimmat pidä varaansa, jyrkät mielipide-eroavuudet voivat aiheuttaa jakauman heidän riveissään. Tästä on vahinkoa heille itselleen ja seurakunnalle. – Vrt. Apostolien teot 15:36–40.
12. Millaisia tilanteita käsitellessään vanhinten täytyy muistaa harjoittaa itsehillintää?
12 Vanhimmat tarvitsevat suuresti itsehillintää myös välttääkseen olemasta puolueellisia tai käyttämästä väärin valtaansa. On hyvin helppo langeta kiusaukseen antaa epätäydellisten inhimillisten järkeilyjen vaikuttaa siihen, mitä sanoo tai tekee. Kerran toisensa jälkeen vanhimmat ovat epäröineet toimia määrätietoisesti, kun heidän lastensa tai jonkun muun sukulaisen on havaittu syyllistyneen väärään käytökseen. Sellaisissa tilanteissa vaatii itsehillintää, ettei anna verisiteiden ehkäistä oikeudenmukaisia toimia. – 5. Mooseksen kirja 10:17.
13. Miksi vanhimmat tarvitsevat itsehillintää erityisesti oikeuskomitean kuulusteluissa?
13 Itsehillintä on hyvin tärkeää myös oikeuskomitean kuulustelussa. Vanhinten täytyy harjoittaa suurta itsehillintää, niin etteivät tunteet asiattomasti vaikuta heihin. Heidän ei tulisi antaa kyynelten liian helposti järkyttää itseään. Samalla vanhimman täytyy varoa menettämästä malttiaan, kun osapuolet syyttävät toisiaan ja hänelle saatetaan esittää herjauksia, kuten voi tapahtua esimerkiksi oltaessa tekemisissä luopioiden kanssa. Tähän sopivat hyvin Paavalin sanat: ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan.” Hellävaraisuuden ilmaiseminen paineen alaisena vaatii itsehillintää. Paavali osoittaa edelleen, että ”Herran orjan” täytyy olla ”itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään, sellainen joka opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia”. Lempeyden osoittaminen ja pidättyvyys jouduttaessa kohtaamaan vastustusta vaatii paljon itsehillintää. – 2. Timoteukselle 2:24, 25.
Itsehillintä vastakkaista sukupuolta kohtaan
14. Mitä erinomaista neuvoa vanhinten tulisi noudattaa ollessaan tekemisissä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa?
14 Vanhinten täytyy hyvin valppaasti harjoittaa itsehillintää ollessaan tekemisissä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa. Vanhimman ei ole suositeltavaa tehdä yksinään paimennuskäyntiä sisaren luo. Toisen vanhimman tai avustavan palvelijan tulisi olla vanhimman mukana. Todennäköisesti juuri siksi, että Paavali ymmärsi tämän ongelman, hän neuvoi Timoteusta, joka oli vanhin: ”Vetoa – – vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempiin naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa.” (1. Timoteukselle 5:1, 2) Joidenkin vanhinten on nähty panevan ikään kuin isällisesti kätensä sisaren olkapäälle. Mutta he saattavat pettää itseään, sillä sellaisen eleen vaikuttimena voi puhtaan kristillisen veljellisen kiintymyksen asemesta olla romanttinen mielijohde. – Vrt. 1. Korinttolaisille 7:1.
15. Miten eräs tapaus valaisee sitä häpeää, jota voi koitua Jehovan nimelle, kun vanhin ei harjoita itsehillintää?
15 Miten paljon vahinkoa onkaan aiheutunut totuudelle siitä, että jotkut vanhimmat eivät ole harjoittaneet itsehillintää ollessaan tekemisissä seurakunnan sisarten kanssa! Muutamia vuosia sitten eräs vanhin erotettiin siksi, että hän oli syyllistynyt aviorikokseen kristityn naisen kanssa, jonka aviomies ei ollut todistaja. Samana iltana, jona ilmoitettiin entisen vanhimman erottamisesta, loukkaantunut aviomies ryntäsi kivääri kädessä valtakunnansaliin ja ampui noita kahta aviorikokseen syyllistynyttä. Kumpikaan heistä ei kuollut, ja ase otettiin heti pois aviomiehen käsistä, mutta seuraavana päivänä muuan huomattava sanomalehti kertoi etusivullaan uutisen ’kirkossa sattuneesta ampumavälikohtauksesta’. Millaista häpeää tuon vanhimman itsehillinnän puute aiheuttikaan seurakunnalle ja Jehovan nimelle!
Itsehillintä muilla aloilla
16. Miksi vanhinten täytyy muistaa harjoittaa itsehillintää pitäessään esitelmiä?
16 Itsehillintää tarvitaan paljon myös silloin kun vanhin pitää esitelmää. Esitelmänpitäjän tulisi antaa malli vakuuttavuudesta ja tasapainoisuudesta. Jotkut yrittävät huvittaa kuulijoitaan monilla sukkeluuksilla, joiden tarkoitus on ainoastaan naurattaa. Tämä voi ilmaista, että puhuja on langennut kiusaukseen kosiskella yleisöään. Luonnollisesti kaikenlainen kiusaukseen lankeaminen on itsehillinnän puutetta. Voitaisiin jopa sanoa, että ajan ylittäminen puhetta pidettäessä ilmaisee itsehillinnän samoin kuin riittävän valmistautumisen puutetta.
17, 18. Mikä osa itsehillinnällä on siinä, että vanhin tasapainottaa erilaiset vastuunsa?
17 Jokaisen ahkerasti työskentelevän vanhimman täytyy kohdata haaste, joka koskee aikaa ja energiaa vaativien erilaisten seikkojen tasapainottamista. Itsehillintää kysytään siinä, ettei mennä äärimmäisyyksiin. Jotkut vanhimmat ovat siinä määrin keskittyneet seurakunnan vaatimuksiin, että he ovat laiminlyöneet omaa perhettään. Niinpä kun eräs sisar kertoi vanhimman vaimolle veljen hänen luokseen tekemästä erinomaisesta paimennuskäynnistä, vanhimman vaimo huudahti: ”Kunpa hän joskus tekisi paimennuskäynnin minun luokseni!” – 1. Timoteukselle 3:2, 4, 5.
18 Vanhin tarvitsee itsehillintää myös tasapainottaakseen sen ajan, jonka hän käyttää henkilökohtaiseen tutkimiseen, ja sen ajan, jonka hän käyttää kenttäpalvelukseen tai paimennuskäynteihin. Koska ihmissydän on petollinen, vanhimman on hyvin helppoa käyttää hänelle mieleiseen toimintaan enemmän aikaa kuin olisi suotavaa. Jos hän pitää kirjoista, hän voisi käyttää henkilökohtaiseen tutkimiseen enemmän aikaa kuin hänen pitäisi. Jos sananpalvelus talosta taloon on hänelle vaikeata, hän voi etsiä tekosyitä laiminlyödäkseen sitä ja tehdäkseen sen sijaan paimennuskäyntejä.
19. Mikä sellainen velvollisuus vanhimmilla on, joka korostaa itsehillinnän tarpeellisuutta?
19 Velvollisuus säilyttää luottamus vaatii sekin vanhinta harjoittamaan valppaasti itsehillintää. Siihen soveltuu neuvo: ”Toisen salaisuutta älä ilmaise.” (Sananlaskut 25:9) Kokemukset viittaavat siihen, että tämä saattaa olla yleisimmin rikottuja vaatimuksia vanhinten keskuudessa. Jos vanhimmalla on viisas ja rakastava vaimo, jonka kanssa hän vaihtaa mielellään ajatuksia, hänellä saattaa olla kiusaus keskustella luottamuksellisista asioista tai vain mainita jotain niitä koskevaa. Tämä on kuitenkin sopimatonta ja erittäin epäviisasta. Ensinnäkin se merkitsee luottamuksen pettämistä. Hengelliset veljet ja sisaret tulevat vanhinten luo ja uskoutuvat heille, koska he luottavat, että asia pidetään ehdottoman luottamuksellisena. Luottamuksellisten asioiden kertominen vaimolleen on väärin, epäviisasta ja rakkaudetonta myös siksi, että se asettaa tarpeettoman taakan vaimolle. – Sananlaskut 10:19; 11:13.
20. Miksi on hyvin tärkeää, että vanhimmat harjoittavat itsehillintää?
20 Itsehillintä on kiistattomasti hyvin tärkeää, varsinkin vanhimmille! Koska heille on uskottu etu ottaa johto Jehovan kansan keskuudessa, heillä on suurempi vastuu. Koska heille on annettu paljon, heiltä myös vaaditaan paljon. (Luukas 12:48; 16:10; vrt. Jaakob 3:1.) Vanhinten etuna ja velvollisuutena on antaa muille hyvä esimerkki. Sitä paitsi nimitetyt vanhimmat ovat sellaisessa asemassa, että he voivat tehdä enemmän hyvää tai enemmän vahinkoa kuin muut, mikä usein riippuu siitä, harjoittavatko he itsehillintää vai eivät. Ei ihme, että Paavali sanoi: ”Valvojan täytyy olla – – itsensä hillitsevä.”
Muistatko?
◻ Mitkä vanhinten raamatulliset vaatimukset osoittavat, että heidän täytyy harjoittaa itsehillintää?
◻ Miksi vanhimmat tarvitsevat itsehillintää ollessaan tekemisissä toisten vanhinten kanssa?
◻ Miten itsehillintää tulisi harjoittaa vanhinten kokouksissa?
◻ Minkä haasteen asettaa se, että vanhinten on tarpeellista säilyttää luottamus?
[Kuva s. 20]
Itsehillinnän ilmaiseminen on olennaisen tärkeää vanhinten kokouksissa
[Kuva s. 23]
Kristittyjen vanhinten täytyy harjoittaa itsehillintää ja säilyttää luottamus