Lisää lähetystyöntekijöitä maailmanlaajuiseen elonkorjuuseen

SYYSKUUSSA monet maanviljelijät korjaavat satoa, mutta 8. syyskuuta 1991 oli muuan paljon tärkeämpi elonkorjuu koonnut sankoin joukoin ihmisiä Jehovan todistajien konventtisaliin. Oli Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 91. kurssin päättäjäispäivä. Konventtisalissa, joka sijaitsee Jersey Cityssä, New Yorkin kaupungista katsottuna Hudsonjoen toisella puolella, oli läsnä yhteensä 4 263 Beetel-perheen jäsentä ja kutsuvierasta. Ohjelman kuuli puhelimitse 1 151 henkeä Brooklynin päätoimistoon sekä Wallkillin ja Pattersonin maatiloille.

Gilead-koulun lähes 98-vuotias rehtori Frederick W. Franz piti aluksi liikuttavan ja syvää kunnioitusta ilmaisevan rukouksen. Albert D. Schroeder, joka kuuluu hallintoelimeen ja on ollut Gilead-koulun kirjaajana ja opettajana, toimi päättäjäisohjelman puheenjohtajana. Hän muistutti kuulijoita Psalmista 2:1, 2 sekä muista profetioista, joissa ennustetaan tämän olevan järisyttävää ja melskeistä aikaa kansoille. Tällainen hajaannustila on merkinnyt monien uusien kenttien avautumista elonkorjuutyölle.

Ensimmäisen puheen piti Beetel-komitean jäsen George M. Couch. Hänen teemanaan oli ”Ajatelkaa saamianne siunauksia”. Hän muistutti Gilead-koulun oppilaita siitä, ettei milloinkaan ole liian aikaista opetella tällaista tapaa. Hän mainitsi, että oppilaita itseään oli varmasti siunattu monin tavoin, mutta että he olivat saaneet näitä siunauksia vasta ponnisteltuaan kovasti. 97-vuotias Jaakobkin paini enkelin kanssa koko yön – vain saadakseen siunauksen. (1. Mooseksen kirja 32:24–32) Veli Couch tähdensi oppilaille sitä, ettei heidän tulisi viipyä kielteisissä ajatuksissa vaan olla siunauksena toisille kehittämällä mielenrauhaa rukouksen ja päättäväisyyden avulla.

Hallintoelimeen kuuluva John E. Barr puhui seuraavaksi aiheesta ”Olkoon teillä rakkaus keskuudessanne”. Jeesuksen seuraajat olivat halukkaita kuolemaan toistensa puolesta. ”Tunnetteko tällaisen rakkauden kumpuavan sydämestänne?” hän kysyi oppilailta. ’Ilman tätä rakkautta’, hän sanoi, ’emme ole mitään. Siinä on koko asian ydin.’ (1. Korinttolaisille 13:3) Veli Barr luetteli joitakin käytännöllisiä tapoja, joilla rakkautta voidaan osoittaa. Hän kannusti oppilaita kohtelemaan toisia lähetystyöntekijöitä kunnioittavasti yrittäen aina esittää asiat tahdikkaasti. ’Sivuuttakaa pienet erimielisyydet’, hän neuvoi heitä mainiten Pietarin 1. kirjeen 4:8:ssa olevan ajatuksen. Hän huomautti, että lähetystyöntekijät voisivat ilmaista rakkautta jopa työskennellessään vuorollaan keittiössä: heidän ei tulisi pitää ruoanvalmistusta pelkkänä rutiinimaisena velvollisuutena. Hän muistutti oppilaita: ”Emme koskaan saa maksetuksi veljillemme ja sisarillemme velkaamme rakastaa heitä.” – Roomalaisille 13:8.

”Miten luottavainen olet?” oli palvelusosaston komiteaan kuuluvan David A. Olsonin kehittelemä kiinnostava aihe. Hän toi esille kaksi aluetta, joilla luottamus on tarpeen: meidän tulee luottaa Jehovaan ja hänen järjestöönsä monista eri syistä (Sananlaskut 14:6; Jeremia 17:8) ja meidän tulee luottaa myös itseemme. Lähetystyöntekijöillä on aihetta tuntea jonkin verran itseluottamusta, koska heillä on takanaan ura sananpalvelijoina ja he ovat saaneet Jehovalta ja hänen järjestöltään luottamustehtävän. Apostoli Paavali ilmaisi tällaista luottamusta samantapaisista syistä. (1. Korinttolaisille 16:13; Filippiläisille 4:13) Veli Olson varoitti kuitenkin liiallisesta itsevarmuudesta, jota maailma edistää. Esimerkkinä tästä mainittiin erään kuuluisan kirjailijan sanat: ”Lainaan usein itseäni. Se tuo piristävän lisän keskusteluuni.” Nöyryyden tasapainottama itseluottamus voi kuitenkin auttaa kehittämään luottamusta toisissakin. Tämä piti varmasti paikkansa Paavalin tapauksessa. – Filippiläisille 1:12–14.

Seuraavaksi Lyman A. Swingle, joka kuuluu hallintoelimeen, kehotti oppilaita: ”Kentille elonkorjuuseen, te Gileadin käyneet!” Hän sanoi, että nykyään Gilead-koulu ja maailmanlaajuinen veljesseura korjaavat satoa, kun Gileadista valmistuneet lähtevät lähetyskentille tuhansien edellisiltä kursseilta valmistuneiden lähetystyöntekijöiden rinnalle – jotkut näistä yhä lähetystyössä palvelevista ovat valmistuneet 1940-luvulla pidetyiltä ensimmäiseltä, toiselta ja kolmannelta kurssilta! Veli Swingle sanoi, että tuolloin kukaan ei tiennyt, että lähetystyötä tehtäisiin vielä 50 vuotta tai että natsismi, fasismi ja muunlaiset saarnaamistyön estäneet hallitukset murtuisivat. ”Jos tunnemme kunnioittavaa pelkoa sitä kohtaan, mitä Jehova on tehnyt menneisyydessä, mitä onkaan edessämme tulevaisuudessa?” hän kysyi. Lopuksi hän esitti oppilaille innostavan kehotuksen: ”Kentälle!”

Sitten Gilead-koulun varsinaiset kaksi opettajaa puhuivat viimeistä kertaa 91. kurssille. Jack D. Redford puhui aiheesta ”Hanki viisautta”. Hän sanoi oppilaille, että vaikka Gilead-koulussa saadaan tietoa ja opitaan ymmärrystä, heidän täytyy hankkia viisautta, kykyä käyttää tietoaan oikealla tavalla. Hän kehotti oppilaita hylkäämään sellaisen käsityksen, että he olivat jo oppineet kaiken Gileadissa. ”Sillä, mitä opitte koulun jälkeen, on todellista merkitystä.” Heidän on vielä opittava muun muassa suhtautumaan ihmisiin rauhallisesti; sanomaan aviopuolisolle, toisille lähetystyöntekijöille ja paikallisille veljille ja sisarille: ”Olen pahoillani”; varomaan, etteivät anna ensi vaikutelman pettää itseään, ja ymmärtämään, että jokainen ongelma on osista muodostuva kokonaisuus, joten ennen viisaan neuvon antamista on perehdyttävä olosuhteisiin perusteellisesti, ja lisäksi kunnioittamaan paikallisia veljiä sen vuoksi, että nämä pystyvät suoriutumaan vaikeista olosuhteista. – Sananlaskut 15:28; 16:23; Jaakob 1:19.

Ulysses V. Glass, Gilead-koulun kirjaaja, käytti puheensa teemana Filippiläiskirjeen 3:16:ta. Hän kiitti kurssilaisia siitä, että he olivat edistyneet, ja kehotti heitä jatkamaan sopusoinnussa tuossa raamatunkohdassa olevan ajatuksen kanssa. Vaikka oppilaiden pitäisi jatkaa täsmällisen tiedon hankkimista, he eivät koskaan tietäisi kaikkea, hän huomautti. Hän valaisi asiaa digitaalikellolla. Sen omistaja saattaa osata käyttää sitä tietämättä lainkaan, miten se todellisuudessa toimii. Samoin lähetystyöntekijöiden ei tulisi halveksia niitä, joilla ei ole yhtä syvällisiä tietoja kuin heillä, mutta jotka tietävät sen, mikä on tärkeää – miten pelätä Jehovaa. (Sananlaskut 1:7) Hän muistutti kurssin käyneitä siitä, miten tärkeää on pitää ’silmänsä viattomana’. (Matteus 6:22) Hengellinen silmä voi olla kirjaimellisen silmän tavoin viallinen. Joillakuilla on esimerkiksi tunnelinäkö – he keskittyvät liikaa muutamiin harvoihin yksityiskohtiin eivätkä näe koko kuvaa – toiset taas näkevät vain toisarvoiset asiat ja harhautuvat aina pois avainasioista, joihin heidän pitäisi kiinnittää huomiota.

Aamuohjelman viimeisen puheen, jonka aiheena oli ”Jehovan järjestön tunnistaminen ja sen kanssa työskenteleminen”, piti hallintoelimeen kuuluva Theodore Jaracz. Veli Jaracz mainitsi, että vaikka maailmassa on tuhansia järjestöjä ja yhteisöjä, vain yksi näistä kaikista ei ole lähtöisin maailmasta. Miten voidaan tunnistaa järjestö, joka edustaa Jehovaa? Jumalan sanassa annetaan tuntomerkit. Raamatussa osoitetaan, että hänen taivaallinen luomakuntansa on erittäin järjestyksellinen. (Psalmi 103:20, 21; Jesaja 40:26) Jehovan maallinen järjestökin voidaan tunnistaa sen järjestyksellisyydestä, korkeatasoisesta moraalisesta puhtaudesta, sen jäsenten keskuudessa vallitsevasta rakkaudesta sekä siitä, että se on erossa maailmasta ja pitää tiukasti kiinni Raamatun periaatteista. Veli Jaracz kannusti Gilead-koulun oppilaita auttamaan määräalueillaan mahdollisimman monia ihmisiä tunnistamaan Jehovan järjestön Raamatun avulla. Tuossa yhteydessä hän esitti sävähdyttävän ilmoituksen: Gilead-koulun oppilasmäärä kaksinkertaistuu pian, kun 93. kurssille otetaan noin 50 oppilasta! Gilead-koulun Saksassa pidettävät rinnakkaiskurssit alkavat samoihin aikoihin. Ilmoitus sai pitkään kestävät, myrskyisät suosionosoitukset.

Aamuohjelma huipentui siihen, kun kaikki 24 Gileadin oppikurssin suorittanutta saivat diplominsa. Pian he matkaavat 12:een eri maahan ympäri maailmaa. Kurssilla mukana olleet esittivät sydämellisen päätöslauselman, jossa he kiittivät hallintoelintä ja Beetel-perhettä. Lounastauon jälkeen veli Charles J. Rice, Vartiotornin maatilojen komitean jäsen, johti lyhennetyn Vartiotornin-tutkistelun. Seuraavaksi oli vuorossa kurssilaisten eloisa ohjelma: he näyttelivät joitakin kokemuksia, joita heille oli sattunut kenttäpalveluksessa viiden kurssikuukauden aikana Wallkillissa New Yorkin osavaltiossa. Sen jälkeen useisiin paikallisiin seurakuntiin kuuluvat julistajat esittivät näytelmän, jonka teemana oli Nuoret jotka nykyään muistavat Luojaansa.

Ohjelman päätteeksi 95-vuotias hallintoelimeen kuuluva veli George Gangas esitti hyvin eloisan rukouksen Jehovalle. Kuulijat poistuivat hyvillä mielin. Kaikki olivat epäilemättä päättäneet osallistua entistä suuremmassa määrin maailmanlaajuiseen elonkorjuuseen.

[Tekstiruutu s. 22]

Tilastotietoja kurssista

Edustettuina olleita maita: 6

Määrämaita: 12

Oppilaita: 24

Aviopareja: 12

Keski-ikä: 33,4

Keskim. vuosia totuudessa: 16,13

Keskim. vuosia kokoajanpalveluksessa: 11,3

[Kuva s. 23]

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 91. kurssilta valmistuneet

Rivit alla olevassa luettelossa on numeroitu edestä alkaen, ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.

1) McDowell, A.; Youngquist, L.; Skokan, B.; Wargnier, N.; Miller, Y.; Muñoz, M. 2) Bales, M.; Perez, D.; Attick, E.; Vainikainen, A.; Mostberg, K. 3) DePriest, D.; DePriest, T.; Perez, R.; Wargnier, J.; Muñoz, J.; Miller, J. 4) McDowell, S.; Bales, D.; Skokan, M.; Attick, C.; Youngquist, W.; Vainikainen, J.; Mostberg, S.