Muistatko?

Oletko havainnut äskeisistä Vartiotorni-lehdistä olleen sinulle käytännöllistä apua? Miksi et siis panisi muistiasi kokeeseen seuraavien kysymysten avulla?

▫ Mikä oli yksi Jeesuksen parantamistekojen päätarkoituksista?

Ne kuvasivat nykyajan lampaankaltaisista ihmisistä muodostuvan suuren joukon rohkaisuksi sitä, että Harmagedonissa säilyneet parannetaan suhteellisen pian sen jälkeen (Jesaja 33:24; 35:5, 6). (15.12.1991 s. 12.)

▫ Miksi tarvitsemme jatkuvasti muistutusta: ”Olkaa hellittämättömiä rukouksessa”? (Roomalaisille 12:12.)

Elämän paineet ja vastuut saattavat ajoittain painaa niin raskaina päällämme, että voisimme unohtaa rukoilla. Tai ongelmat saattavat musertaa meidät, niin ettemme enää iloitse Valtakunnan toivossa ja jopa lakkaamme rukoilemasta. Tarvitsemme siksi muistutuksia, jotka kannustavat meitä rukoilemaan ja siten vetäytymään entistä lähemmäksi Jehovaa. (15.12.1991 s. 14.)

▫ Mikä todistaa, että Nooan ajan vedenpaisumus jätti ihmiskuntaan lähtemättömän jäljen?

Arviolta yli 250 heimolla ja kansalla on yhteensä enemmän kuin 500 vedenpaisumuslegendaa. Kaikista näistä legendoista on löydettävissä samanlaisia peruspiirteitä. (15.1.1992 s. 5.)

▫ Miten nykyajan väärät profeetat muistuttavat Jeremian päivien vääriä profeettoja?

Nykyajan väärät profeetat väittävät edustavansa Jumalaa, mutta he varastavat Jumalan sanat saarnaamalla sellaista, mikä kääntää ihmiset pois siitä, mitä Raamattu todella sanoo. Tämä pitää paikkansa erityisesti Valtakuntaa koskevasta opetuksesta. (Jeremia 23:30.) (1.2.1992 s. 4.)

▫ Mitä pyhän hengen nimessä kastaminen ilmaisee?

Se ilmaisee, että kastettava on lujasti päättänyt olla yhteistoiminnassa hengen kanssa eikä tee mitään, mikä estäisi sitä toimimasta Jumalan kansan keskuudessa. Hänen on näin ollen oltava yhteistoiminnassa uskollisen ja ymmärtäväisen orjan sekä seurakunnan vanhimmistojärjestelyn kanssa (Heprealaisille 13:7, 17; 1. Pietari 5:1–4). (1.2.1992 s. 18.)

▫ Miksi kuvainpalvonnasta on paljon vahinkoa harjoittajalleen?

Raamattu osoittaa, että Jehova Jumala inhoaa jumalankuvia eivätkä ne auta palvojiaan pääsemään lähemmäksi Jumalaa (5. Mooseksen kirja 7:25; Psalmi 115:4–8). Saatana Panettelija on sokaissut ihmisten mielet, jotta totuus ”ei säteilisi läpi” (2. Korinttolaisille 4:4). Kunnioittaessaan kuvaa ihminen siis palvelee todellisuudessa demonien tarkoitusperiä (1. Korinttolaisille 10:19, 20). (15.2.1992 s. 6, 7.)

▫ Miksi lampaita pidettiin arvokkaana omaisuutena raamatullisina aikoina?

Villa oli uusiutuvaa omaisuutta, josta voitiin valmistaa vaatteita perheelle ja joka voitiin myydä. Uroslampaiden sarviin puhaltamalla julistettiin riemuvuoden alkaminen, tai niitä käytettiin varoitussignaalien kaiuttamiseen tai sotatoimien ohjailemiseen. Koska lampaat kuuluivat puhtaisiin eläimiin, joita israelilaiset saivat syödä, lammaslauma takasi ravinnonsaannin ja siitä saatiin säännöllisesti maitoa juotavaksi ja juuston valmistukseen. (1.3.1992 s. 24, 25.)

▫ Mitä Jumalaa rakastavat ihmiset pyytävät rukoillessaan Jumalan valtakunnan tuloa? (Matteus 6:10.)

He pyytävät, että Jumalan taivaallinen valtakunta ryhtyisi tositoimiin ja hävittäisi ihmistekoiset hallitusjärjestelmät, jotka eivät ole onnistuneet saamaan aikaan lupaamaansa rauhaa ja turvallisuutta (Daniel 2:44). (15.3.1992 s. 6.)

▫ Keitä olivat apologeetat, ja opettivatko he kolminaisuutta?

Apologeetat olivat toisen vuosisadan jälkipuoliskolla eläneitä kirkonmiehiä, jotka puolustivat kirjallisesti sitä kristillisyyttä, jonka he tunsivat, Rooman valtakunnassa vallinneita vihamielisiä filosofioita vastaan. Yksikään heistä ei opettanut kolminaisuutta. (1.4.1992 s. 24–29.)

▫ Tehtiinkö Johannes Kastajan isä Sakarja kuuroksi ja mykäksi, kuten Luukkaan 1:62 näyttää osoittavan?

Gabriel sanoi, että Sakarja menettäisi puhekykynsä, ei kuuloaan (Luukas 1:18–20). Luukkaan 1:64 sanoo: ”Samassa hänen [Sakarjan] suunsa avautui ja hänen kielensä vapautui ja hän rupesi puhumaan.” Huomaa, ettei tässä mainita hänen kuuloonsa vaikutetun millään tavalla. Luukkaan 1:62:ssa mainitut ”merkit” saattavat tarkoittaa joitakin eleitä, joilla kysyttiin Sakarjan päätöstä. (1.4.1992 s. 31.)