Hyväksyykö Jumala uskolla parantamisen?

”OLEMME nähneet outoja asioita tänään!” Tarkkailijat olivat todella liikuttuneita. Pahoin halvaantunut mies oli parannettu aivan heidän silmiensä edessä. Parantaja kehotti miestä: ”Nouse ja ota pieni vuoteesi ja lähde matkaan kotiisi.” Mies teki juuri niin, eikä hän enää ollut halvaantunut. Ei ihme, että läsnä olleet ”alkoivat kirkastaa Jumalaa”! (Luukas 5:18–26.) Jumala hyväksyi selvästikin tämän parantamisen, jonka Jeesus Kristus sai aikaan lähes 2 000 vuotta sitten.

Entä miten on nykyään? Onko niillä, joita ei voida parantaa lääketieteellisin menetelmin, yhä hyvät mahdollisuudet parantua ihmeen avulla? Jeesus sai aikaan ihmeparannuksia. Nykyiset uskollaparantajat väittävät jäljittelevänsä häntä. Miten meidän tulisi suhtautua heidän väitteisiinsä?

Uskolla parantaminen määritellään ”keinoksi hoitaa sairauksia rukouksen avulla ja osoittamalla uskoa Jumalaan”. Encyclopædia Britannica -tietosanakirja vahvistaa: ”Uskolla parantamisen historia alkoi kristillisyydessä Jeesuksen ja apostolien hämmästyttävillä henkilökohtaisilla teoilla.” Jeesus sai tosiaan aikaan hämmästyttäviä parantumisia. Tekevätkö nykyajan uskollaparantajat samanlaisia ihmeitä kuin hän?

Vaaditaanko uskoa?

Black’s Bible Dictionary -sanakirjan mukaan Jeesus ”sanoi nimenomaan, että [usko] oli edellytyksenä hänen ihmeparannuksilleen”. Mutta oliko niin? Vaatiko Jeesus, että sairaalla oli oltava uskoa, ennen kuin hän parantaisi tämän? Ei vaatinut. Parantajalla itsellään oli oltava uskoa, mutta sitä ei tarvinnut välttämättä olla sairaalla. Kerran kun Jeesuksen opetuslapset eivät pystyneet parantamaan erästä kaatumatautista poikaa, Jeesus paransi hänet ja selitti myöhemmin opetuslapsille, miksi nämä eivät olleet osanneet parantaa poikaa. ”Hän sanoi heille: ’Vähäisen uskonne vuoksi.’” (Matteus 17:14–20.)

Matteuksen 8:16, 17:n mukaan Jeesus ”paransi kaikki huonokuntoiset”. Nämä ihmiset kyllä uskoivat Jeesukseen jossain määrin, mikä sai heidät lähestymään häntä (Matteus 8:13; 9:22, 29). Useimmissa tapauksissa heidän olikin tultava hänen luokseen pyytämään apua, ennen kuin hän paransi heidät. Ihmeen tapahtumiseksi heiltä ei kuitenkaan vaadittu mitään julkista uskontunnustusta. Jeesus paransi erään kerran ramman miehen, joka ei edes tiennyt kuka Jeesus oli (Johannes 5:5–9, 13). Vangitsemisyönään Jeesus paransi ylimmäisen papin palvelijan irti sivalletun korvan, vaikka tämä mies oli yksi niistä Jeesuksen vihollisista, jotka olivat tulleet pidättämään häntä (Luukas 22:50, 51). Tarpeen tullen Jeesus jopa herätti kuolleita! (Luukas 8:54, 55; Johannes 11:43, 44.)

Miten Jeesus saattoi tehdä sellaisia ihmeitä? Hän luotti Jumalan pyhään henkeen eli vaikuttavaan voimaan. Juuri se, eikä sairaan ihmisen usko, sai aikaan paranemisen. Lukiessasi evankeliumien kertomuksia voit lisäksi huomata, että Jeesus teki ihmeitä varsin vähäeleisesti. Hän ei tavoitellut huomiota osakseen eikä leikkinyt tunteilla. Jeesus ei myöskään koskaan epäonnistunut, olipa sairaus mikä tahansa. Hän pystyi aina parantamaan, eikä hän koskaan perinyt maksua. (Matteus 15:30, 31.)

Ovatko nykyajan parannusteot samanlaisia kuin Jeesuksen teot?

Sairaus on kauhea ongelma, ja kun se yllättää, etsimme luonnollisestikin apua. Mutta entä jos asumme paikassa, jossa ”terveydenhoitohenkilökunta kohtelee ihmisiä – varsinkin vähävaraisia – kuin esineitä eikä kuin ihmisiä”? Muuan lääkäri havaitsi, että näin tapahtui eräässä Latinalaisen Amerikan maassa. Tai entä jos asumme jossakin, missä niin kuin tuossa samassa maassa ”vain 40 prosenttia lääkäreistä on päteviä harjoittamaan ammattiaan”?

Ei ole ihme, että monet, joiden mielestä muutakaan ratkaisua ei ole olemassa, pitävät uskolla parantamista ainakin kokeilemisen arvoisena vaihtoehtona. Mutta parantamisista, joita uskollaparantajien väitetään saaneen aikaan, on ristiriitaisia mielipiteitä. Esimerkiksi São Paulossa Brasiliassa järjestetyssä kokouksessa oli arviolta läsnä 70 000 henkeä, ja kaksi parantajaa tallasi jalkoihinsa satoja silmälaseja, jotka ihmiset olivat heittäneet pois, ja lupasivat näille herkkäuskoisille näön palautusta. Yksi parantajista myönsi antamassaan haastattelussa: ”En osaa sanoa, parantuvatko kaikki ne sairaat, joiden puolesta rukoilemme. Se riippuu heidän uskostaan. Jos ihminen uskoo, hän paranee.” Hän pani parantamisteon epäonnistumisen sairaan uskonpuutteen syyksi. Muista kuitenkin, että kuten edellä näimme, Jeesus pani parantamisessa epäonnistumisen parantajien uskonpuutteen syyksi.

Muuan toinen parantaja lupasi parantaa syövän ja halvauksen. Mitä tapahtui? Veja-lehden mukaan ”lupausta ei selvästikään täytetty”. Kuuntelehan, miten tämä mies käyttäytyi: ”Lähes parin tunnin ajan [uskollaparantaja] viihdytti yleisöä saarnoin, rukouksin, huudoin ja lauluin – ja käytti jopa lyöntejä uskovien ruumiissa asustavien demonien ulos ajamiseen. Lopuksi hän heitti solmionsa ja nenäliinansa haltiotilassa olevalle yleisölle ja pani lautasen kiertämään ’vapaaehtoisten lahjoitusten’ keräämiseksi.” Jeesus ja hänen apostolinsa eivät koskaan pyytäneet rahaa ihmeparannuksista, eivätkä he käyttäytyneet koskaan teatraalisesti.

Tällaiset nykyajan uskollaparantajat eivät siis selvästikään toimi niin kuin Jeesus toimi. Ja on vaikeaa ymmärtää, että Jumala hyväksyisi sen, mitä he tekevät. Mutta hyväksyykö hän lainkaan nykyistä uskolla parantamista? Tai onko olemassa mitään keinoa, jolla uskomme voisi auttaa meitä, kun me itse tai joku läheisemme sairastuu?