Gilead-koulusta valmistuneet ottavat vastaan lähetyspalveluksen lahjan
MAALISKUUN 1. päivänä 1992 Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 92. kurssilta valmistuneet 22 oppilasta ottivat vastaan lahjan – lähetyspalveluksen lahjan. Puhuessaan kurssin käyneille hallintoelimeen kuuluva Lloyd Barry sanoi: ”Ottakaa vastaan tuo suurenmoinen lahja suuresti iloiten, ja käyttäkää sitä toisten iloksi.”
Päättäjäisohjelmaa seuraamaan kokoontui New Jerseyn osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitsevaan Jersey Cityn konventtisaliin 4 662 kutsuvierasta ja Beetel-perheen jäsentä. Lisäksi ohjelma välitettiin puhelimitse 970:lle, jotka olivat Vartiotorni-seuran tiloissa New Yorkin osavaltiossa Brooklynissa, Wallkillissa ja Pattersonissa. Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti, kun koulusta valmistuneille annettiin viimeiset neuvot, jotka auttaisivat heitä pitämään suuressa arvossa lähetyspalveluksen lahjaansa ja käyttämään sitä viisaasti.
Ohjelma alkoi laulun numero 155 ”Ottakaa toisenne tervetulleina vastaan!” innokkaalla laulamisella. Kaikkiin teki suuren vaikutuksen, kun Frederick W. Franz, Gilead-koulun 98-vuotias johtaja, piti sen jälkeen sydämellisen rukouksen. Sitten puheenjohtaja, hallintoelimeen kuuluva Carey Barber, toivotti kaikki tervetulleiksi päättäjäisohjelmaan ja sanoi: ”Koskaan aiemmin ei ole tarvittu Gileadin käyneitä lähetystyöntekijöitä niin paljon kuin nykyään.” Alkusanojensa jälkeen hän esitteli lyhyiden, hyödyllisten puheiden sarjan.
Beetel-komiteaan kuuluva Curtis Johnson puhui ensimmäiseksi teemanaan ”Pitäkää hyvää huolta puutarhastanne”. Veli Johnson mainitsi, että kun nämä uudet lähetystyöntekijät pääsevät määräalueilleen, heillä kaikilla on hengellinen puutarha viljeltävänä (1. Korinttolaisille 3:9). Jehovan maailmanlaajuinen kansa on hengellinen puutarha, jossa versoaa vanhurskautta ja ylistystä kaikkien kansojen nähden (Jesaja 61:11). ”Se miten huolehditte jatkossa hengellisestä puutarhastanne”, painotti puhuja, ”vaikuttaa ratkaisevasti menestymiseenne lähetystehtävässänne.” Mikä auttaa heitä pitämään hengellisestä puutarhastaan hyvää huolta? ”Jehova voi olla suojamuuri hengellisen puutarhanne ympärillä. Jos olette päättäneet viljellä oikeita tekoja, pysykää häntä lähellä rukouksessa ja työskennelkää sitten sopusoinnussa rukoustenne kanssa.”
Seuraavaksi Lloyd Barry puhui teemasta ”Iloitkaa aina Herrassa” (Filippiläisille 4:4). Japanissa saamansa 25 vuoden lähetystyökokemuksen perusteella hän saattoi esittää joitakin käytännöllisiä ehdotuksia auttaakseen koulusta valmistuneita oppilaita nauttimaan lähetyspalveluksen lahjastaan. Hän sanoi: ”Tulette huomaamaan, että se ilo, joka teillä on Jumalan palveluksessa, auttaa teitä selviytymään monista paineista ja kenties joistakin fyysisistä vaivoista, joita kohtaatte lähetystehtävässänne (Sananlaskut 17:22).” Hän muistutti oppilaita siitä, että he saattavat kohdata melko erilaisia olosuhteita ja tilanteita kuin mihin he ovat tottuneet. He joutuvat ehkä opettelemaan jotakin uutta kieltä. ”Joudutte puurtamaan kovasti oppiaksenne puhumaan maan kieltä. Mutta kun pystytte keskustelemaan vapaasti ihmisten kanssa heidän omalla kielellään, sekin lisää iloanne.”
Painokomiteaan kuuluva Eldor Timm puhui seuraavaksi teemanaan ”Katsokaa palkintoon”. Mikä on palkinto? Ikuinen elämä! Saadaksemme sen meidän täytyy katsoa siihen jatkuvasti. Puhuja käsitteli joitakin yhtäläisyyksiä ja eroja elämän kilpajuoksussa olevien kristittyjen ja ensimmäisen vuosisadan urheilukisojen juoksijoiden välillä. Juoksijoiden tavoin kristittyjen täytyy harjoitella tarmokkaasti, noudattaa sääntöjä ja riisua yltään hankalat painot. Mutta toisin kuin kirjaimellisilla juoksijoilla, kristityillä on elinikäinen kilpajuoksu, ja he tavoittelevat ikuista palkintoa. Sen sijaan, että vain yksi voittaisi, elämän kilpajuoksussa kaikki maaliin päässeet saavat palkinnon. Veli Timm sanoi lopuksi: ”Saadaksemme elämän palkinnon meidän täytyy olla rauhassa Jehovan, palkinnon Antajan kanssa. Ja ollaksemme rauhassa Jehovan kanssa meidän täytyy olla sovussa veljiemme kanssa.”
Hallintoelimeen kuuluva Milton Henschel puhui seuraavaksi teemasta ”Meillä on Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla toivo” (Roomalaisille 15:4). ”Viiden viime kuukauden ajan”, sanoi puhuja aluksi, ”olette tutkineet ahkerasti Raamattua. Se on tullut teille hyvin läheiseksi. Teillä on luja toivo. Kun lähdette määräalueellenne, muistakaa, miksi toivonne on niin luja. Se on luja, koska olette uppoutuneet Raamattuun.” Osoittaakseen esimerkin toivoa antavasta Raamatun kertomuksesta puhuja viittasi Tuomarien kirjan lukuihin 6–8, jotka kertovat siitä, miten Gideonille annettiin tehtäväksi vapauttaa Israel midianilaisten sorron alaisuudesta. Käsiteltyään kertomusta ja sen merkitystä meidän ajallemme hän sanoi: ”Kun teillä on tilaisuus syventyä Raamattuun ja ajatella näitä asioita, se virkistää teitä. Saatte rohkeutta.”
Kaikki olivat innokkaita kuulemaan, mitä jäähyväisneuvoja kahdella koulun pääopettajalla olisi oppilaille. Jack Redford puhui ensin teemasta ”Toimikaa oikein”. Hän muistutti koulun käyneitä oppilaita: ”Gileadissa teille opetettiin perusteellisesti, mikä on Raamatun mukaan oikein. Nyt lähdette kentälle haastaville määräalueillenne. Ja me tiedämme, että kohtaatte todennäköisesti tiellänne vaikeita ongelmia. Tästä huolimatta ja omista tunteistanne huolimatta tiedämme, että voitte toimia oikein.” Mikä on avuksi? Eräs seikka on oikean näkemyksen säilyttäminen toisista. Puhuja sanoi: ”Älkää odottako täydellisyyttä epätäydelliseltä.” Oikea näkemys koettelevista olosuhteista voi myös auttaa. ”Meillä kaikilla on myötä- ja vastoinkäymisiä elämässä”, hän esitti. ”Kuka tahansa voi tulla toimeen hyvinä hetkinä. Se, miten käsittelette vastoinkäymiset, ratkaisee, oletteko kestäviä lähetyspalveluksessa.” (Jaakob 1:2–4.)
Koulun rehtori Ulysses Glass valitsi teemakseen ”Mitä tulevaisuudentoivoa on olemassa?”. Isällisellä äänellä hän kannusti koulusta valmistuneita pitämään toivonsa kirkkaana (Sananlaskut 13:12). ”Toivon heikkenemisen alkamista ei ehkä huomaa”, hän selitti. ”Olosuhteet voivat saada meidät keskittymään itseemme sen sijaan että keskittyisimme suhteeseemme Jumalaan. Saatamme sairastua tai tuntea, että toiset kohtelevat meitä kaltoin. Joillakuilla voi olla enemmän aineellista kuin meillä, tai he saavat ehkä parempia tuloksia palveluksessa, ja me saatamme tulla jossakin määrin mustasukkaisiksi. Mikäli me annamme tällaisten asioiden päästä vähitellen voitolle meistä, Valtakunnan toivon todellisuus häviää pian sydämestämme ja mielestämme, ja saatamme jopa keskeyttää elämän kilpajuoksussa.” Mitä voidaan tehdä? ”Täytyy ryhtyä määrätietoisiin toimenpiteisiin, mikäli haluamme elvyttää toivomme. Meidän täytyy täyttää mielemme ja sydämemme Jumalan varmoilla lupauksilla ja kiinnittää täysin määrin huomiota Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Lisäksi meidän täytyy ennallistaa suhteemme Jehovaan, sillä tämä johtaa varmasti iloon.”
Hallintoelimen jäsen Karl Klein piti koulun päättäjäispuheen. Hänen teemansa oli ”Miksi olla nöyrä?”. Ja mikä on vastaus tuohon kysymykseen? ”Koska niin toimiminen on oikein, niin toimiminen on viisasta ja rakkaudellista”, hän selitti johdannossaan. Kuulijat seurasivat hyvin kiinnostuneina, kun hän käsitteli neljää nöyryyden esimerkkiä, joita meidän kannattaa jäljitellä. Ne ovat: 1) Jehova Jumala, joka oli varmasti nöyrä ollessaan tekemisissä Aabrahamin ja Mooseksen kanssa (1. Mooseksen kirja 18:22–33; 4. Mooseksen kirja 14:11–21; Efesolaisille 5:1); 2) Jeesus Kristus, joka ”nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi – – kidutuspaalussa kuolemaan saakka” (Filippiläisille 2:5–8; 1. Pietari 2:21); 3) apostoli Paavali, joka ”palveli Herran orjana mitä suurimmalla mielen vaatimattomuudella” (Apostolien teot 20:18, 19; 1. Korinttolaisille 11:1); ja 4) ”ne, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne” (Heprealaisille 13:7), kuten Seuran ensimmäinen presidentti, veli Russell, joka kerran kirjoitti: ”Työ, jossa Herra on nähnyt hyväksi käyttää vaatimattomia kykyjämme, ei ole niinkään ollut alullepanemista vaan ennallistamista, oikaisemista, sopusointuun saattamista.” Veli Klein esitti lisää painavia syitä nöyränä olemiseen. Nöyryyttä koskevien neuvojen noudattaminen auttaa varmasti Gilead-koulusta valmistuneita käyttämään viisaasti lähetyspalveluksen lahjaansa!
Tämän jälkeen puheenjohtaja luki eri puolilta maailmaa tulleita terveisiä. Sitten koulusta valmistuneiden oli aika saada diplominsa. He olivat tulleet seitsemästä maasta: Alankomaista, Kanadasta, Mauritiukselta, Ranskasta, Ruotsista, Suomesta ja Yhdysvalloista. Heidän lähetysmääräyksensä vievät heidät kuitenkin 11 maahan: Boliviaan, Grenadaan, Guatemalaan, Hondurasiin, Mauritiukselle, Peruun, Togoon, Turkkiin, Unkariin, Venezuelaan ja Viroon.
Väliajan jälkeen alkoi iltapäiväohjelma lyhennetyllä Vartiotornin tutkistelulla, jota johti palvelusosaston komiteaan kuuluva Joel Adams. Sitten Gileadin oppikurssin suorittaneet oppilaat näyttelivät joitakin kenttäpalveluskokemuksiaan, joita he olivat saaneet kurssiaikanaan. Lopulta näytelmä ”Miksi kunnioittaa teokraattista järjestystä?” esitettiin koko yleisön, myös kurssilaisten, rakennukseksi.
Lähtiessään ulkomaisille määräalueilleen nämä Gilead-koulusta valmistuneet oppilaat saivat totisesti neuvoja ja rohkaisua, jotka auttavat heitä käyttämään lähetyspalveluksen lahjaansa ilon tuottamiseen paitsi itselleen myös toisille.
[Tekstiruutu s. 22]
Tilastotietoja kurssista
Edustettuina olleita maita: 7
Määrämaita: 11
Oppilaita: 22
Keski-ikä: 33,4
Keskimäärin vuosia totuudessa: 16,7
Keskimäärin vuosia kokoajanpalveluksessa: 11,8
[Kuva s. 23]
Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 92. kurssilta valmistuneet
Rivit alla olevassa luettelossa on numeroitu edestä alkaen, ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.
1) Chan Chin Wah, M.; Bouancheaux, N.; Chapman, B.; Östberg, A.; Cole, L.; Jackson, K.; Meerwijk, A. 2) Smith, J.; Wollin, K.; Chapman, R.; Gabour, N.; Chan Chin Wah, J.; Smith, C.; Edvik, L. 3) Bouancheaux, E.; Östberg, S.; Cole, K.; Jackson, R.; Gabour, S.; Edvik, V.; Meerwijk, R.; Wollin, G.