”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne”

PERHE oli metsässä retkellä ja nautti iloisesta yhdessäolosta. Sitten Peter, nuorimmainen, ryntäsi mäkeä alas oravan perään. Yllättäen taivas meni pilveen ja alkoi sataa – aluksi hiljalleen, mutta vähitellen sade yltyi niin että vettä tuli lopulta kaatamalla. Perhe keräsi kiireesti tavaransa ja juoksi autolle. Kaikki ihmettelivät, missä Peter oli.

Sillä välin Peter yritti päästä takaisin perheensä luo. Oli vaikeaa nähdä eteenpäin, ja mäen päälle kiipeilevä polku oli sateesta liukas. Yhtäkkiä maa tuntui katoavan hänen jalkojensa alta, ja hän putosi syvään, piilossa olleeseen kuoppaan. Hän yritti kiivetä ylös, mutta reunat livettivät.

Sadevesi virtasi valtoimenaan alas mäenrinnettä ja täytti kuoppaa mudalla. Peter oli todellisessa hukkumisvaarassa. Mutta silloin hänen isänsä löysi hänet ja veti hänet ylös köyden avulla. Myöhemmin Peteriä toruttiin vakavasti siitä, että hän oli lähtenyt omille teilleen. Äidin sylissä huopiin kääriytyneenä oli kuitenkin helppo ottaa torut vastaan.

Tämä kokemus valaisee hyvin sitä, mitä tapahtuu joillekuille Jehovan kansaan aikaisemmin kuuluneille. He ovat pudonneet tämän asiainjärjestelmän syvään kuoppaan ja yrittävät epätoivoisesti kiivetä ylös ja palata Jehovan järjestön suojaan. On hyvin lohduttavaa tietää, että Jehova on armollinen ja valmis ”laskemaan köyden” auttaakseen heidät takaisin turvaan.

Jehovan armolliset menettelytavat

Muinaisen Israelin päivinä, kun temppelin rakennustyöt saatiin päätökseen, esitti Salomo temppelin vihkimistilaisuudessa rukouksen, jossa hän pyysi Jehovaa kuulemaan temppeliin päin suunnattuja anomuksia. Sitten hän sanoi: ”Jos he [israelilaiset] tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, – – mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on vangeiksi viety, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijainsa maassa, – – niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa.” (1. Kuningasten kirja 8:46–49.)

Salomon pyyntöön vastattiin moneen otteeseen Israelin historian aikana. Kerta toisensa jälkeen Jumalan kansa kääntyi hänestä pois ja hylkäsi hänet. Sitten he tunnustivat erheensä ja palasivat hänen luokseen ja etsivät näin häntä. Ja Jehova antoi heille anteeksi. (5. Mooseksen kirja 4:31; Jesaja 44:21, 22; 2. Korinttolaisille 1:3; Jaakob 5:11.) Jehova esitti tiivistelmän niistä tuhannesta vuodesta, joiden aikana hän oli ollut tekemisissä kansansa kanssa, sanoessaan Malakian kautta: ”Isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudattaneet niitä. Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne.” (Malakia 3:7.)

Kompastumisen aiheita

Kuten israelilaisten tapauksessa, myös nykyään monet Jumalan kansaan kuuluvat kääntyvät pois ja vetäytyvät Jehovan järjestöstä. Miksi? Jotkut lähtevät seuraamaan jotakin sellaista, joka aluksi näyttää viattomalta, aivan niin kuin Peter juoksi oravan jälkeen. Juuri näin kävi Adalle. Hän kertoo: ”Työpaikassani oli tapana, että lähdimme kaikki yhdessä lounaalle johonkin läheiseen ravintolaan puolenpäivän aikaan. Kun he sitten pyysivät minua kahville työpäivän päätteeksi, minun ei ollut vaikea suostua. Järkeilin, ettei tätä aikaa voinut kuitenkaan käyttää kokouksiin tai saarnaamiseen. En tajunnut, että tällä tavalla saattaisin laiminlyödä 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:ssa olevan periaatteen noudattamista.

”Pian kävin ratsastamassa heidän kanssaan lauantaisin. Sitten lähdin heidän mukanaan elokuviin ja teatteriin. Sen vuoksi minulta jäi joitakin kokouksia väliin. Lopulta en käynyt kokouksissa enää lainkaan enkä osallistunut saarnaamistyöhön. En enää ollut järjestön yhteydessä, kun tajusin, mitä oli tapahtumassa.”

Toisissa tapauksissa syy saattaa olla jokin vakava salattu synti, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä arvottomaksi palvelemaan Jumalaa (Psalmi 32:3–5). Tai kenties hän kompastuu johonkin, mitä kristityt toverit sanovat tai tekevät, ymmärtämättä, kuten Salomo sanoi, että ”ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee” (1. Kuningasten kirja 8:46; Jaakob 3:2).

Toiset taas lannistuvat kurituksesta (Heprealaisille 12:7, 11). Monia on materialistinen elämäntapa vetänyt puoleensa siinä määrin, että he ovat lakanneet palvelemasta Jumalaa. Usein he ovat maailmallista menestystä etsiessään uppoutuneet niin täysin ansiotyöhönsä, ettei Jumalan palvelukselle ole jäänyt enää mitään sijaa heidän elämässään. (Matteus 13:4–9; 1. Timoteukselle 6:9, 10.) Onko tällaisten ihmisten tilanne toivoton?

Vastaatko Jehovan kutsuun?

Erään kerran Jeesus sanoi jotain sellaista, mitä oli vaikeaa ymmärtää, ja jotkut kompastuivat siihen. Raamatussa kerrotaan: ”Monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois taakse jääneisiin asioihin eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan.” Kaikki eivät kuitenkaan kompastuneet. Kertomus jatkuu: ”Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’Ette kai te tahdo mennä myös?’ Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.’” (Johannes 6:66–68.) Jeesuksen opetuslapset käsittivät viisaasti, että olisi tuhoisaa lähteä Jeesuksen luota.

Jotkut niistä, jotka jäävät pois, tulevat samaan päätelmään. He tajuavat, että oli tuhoisaa lähteä Jumalan järjestöstä ja että ainoastaan Jehovalta ja Kristukselta he löytävät elämään johtavat sanat. Kun he ovat oivaltaneet tämän, heidän tulisi myös ymmärtää, ettei koskaan ole liian myöhäistä harkita asioita uudelleen, pyytää Jehovalta anteeksiantoa ja palata hänen luokseen. Kutsun esitti Jehova itse: ”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne.” (Malakia 3:7.)

Mistä muualta vilpitön kristitty voi tosiaankaan saada onnellisuutta kuin Jehovan palveluksesta? Jos joku ajautuu pois kuuluttuaan Jumalan järjestöön jonkin aikaa, niin mikä häntä odottaa ulkopuolisessa maailmassa? Nopeasti hän huomaa kuuluvansa nyt maailmaan, joka muuttuu yhä väkivaltaisemmaksi. Hän huomaa sotkeutuneensa asiainjärjestelmään, joka on täynnä ulkokultaisuutta, valhetta, petosta ja moraalittomuutta, maailmaan, joka on yhtä vaarallinen ja epämiellyttävä kuin nuoren Peterin henkeä uhannut mutakuoppa. Kun hän tulee järkiinsä ja ymmärtää ikuisen elämänsä olevan vaakalaudalla, hänen ei tulisi hukata hetkeäkään, vaan etsiä apua vapautuakseen tuosta tilanteesta. Palaaminen ei ehkä kuitenkaan ole helppoa.

Oletko sinä yrittänyt palata Jehovan luo mutta huomannut sen olevan vaikeaa? Ymmärrä silloin, että tarvitset apua. Voit lisäksi uskoa, että veljesi ja sisaresi Jumalan järjestössä tahtovat antaa sitä sinulle. Sinun on kuitenkin ponnisteltava ilmaistaksesi halusi Jehovalle. On aika ”mennä itseensä” ja ”kääntyä” takaisin Jehovan luo (1. Kuningasten kirja 8:47).

Apua palaamiseen

Ada selittää, mikä auttoi häntä palaamaan Jehovan luo: ”Juuri oikealla hetkellä kanssani tutkinut sisar kutsui minut mukaansa kierroskonventtiin. Hän oli todella ystävällinen eikä moittinut minua lainkaan. Hän oli hyvin rakkaudellinen. Oli kulunut vuosi siitä, kun olin viimeksi käynyt kokouksessa, mutta olin mietiskellyt maailman tyhjyyttä ja sitä tosiasiaa, ettei pintakiillon alla ollut mitään muuta kuin kurjuutta, pettymyksiä ja moraalittomuutta. Niinpä päätin lähteä konventtiin. Saavuttuani teatteriin, jossa se pidettiin, menin viimeiselle penkkiriville ja kätkeydyin pimeään nurkkaan. En halunnut, että veljet näkisivät minut ja kyselisivät kaikenlaista.

”Ohjelma sisälsi kuitenkin neuvoja, joita tarvitsin kipeästi. Sen päätyttyä olin lujasti päättänyt paitsi palata Jehovan kansan keskuuteen myös omistautua hänelle koko sydämestäni. Veljet ottivat minut avosylin vastaan, ja ’tuhlaajapoika’ palasi.” (Luukas 15:11–24.) Tämä kaikki tapahtui jo aikoja sitten, ja Ada on nyt ollut kokoajanpalveluksessa yli 25 vuotta.

Eräs toinen tapaus, jossa kristitty joutui harhateille, päättyi yhtä onnellisesti. Jotkut vanhimmat neuvoivat Joséta tavalla, joka heijasti heidän omaa ajatteluaan enemmän kuin Raamatun periaatteita. Masentuneesta ja loukkaantuneesta Josésta tuli lopulta toimeton. Hän oli kahdeksan vuotta erossa Jumalan kansasta. Tuona aikana hän meni naimisiin ei-uskovan kanssa ja sai lapsia, joista yhden hän salli tulla kastetuksi katoliseen uskoon.

Vihdoin hän sai apua, kun kierrosvalvoja teki paimennuskäyntejä hänen luokseen ja kannusti muita vanhimpia tekemään samoin. Häntä autettiin tulemaan takaisin, ja hän sai ilokseen nähdä vaimonsa osoittavan kiinnostusta totuutta kohtaan. Tällä hetkellä José palvelee seurakunnan vanhimpana. Kuten nämä kaksi kokemusta osoittavat, Jehova ei pidätä siunauksia niiltä, jotka vastaavat hänen rakkaudelliseen kutsuunsa kääntyä takaisin hänen puoleensa.

Voidakseen nauttia tällaisista siunauksista ihmisen on kuitenkin ensin arvostettava tarjolla olevaa apua ja vastattava siihen. Suurimmassa osassa seurakuntia veljet muistavat niitä, jotka ovat jääneet toimettomiksi, ja käyvät silloin tällöin heidän luonaan ja yrittävät auttaa heitä. Ilmaisemalla vastakaikua tällaista apua kohtaan osoitat arvostavasi Jehovan armoa. (Jaakob 5:19, 20.)

Nyt on todella aika vastata Jehovan kutsuun: ”Kääntykää minun tyköni.” (Malakia 3:7; Jesaja 1:18.) Älä odota enää kauempaa. Maailman tapahtumat vyöryvät eteenpäin hyvin nopeasti. Edessämme ovat myrskyisät ajat, ja paras paikka silloin on Jehovan järjestössä, turvassa hänen suojeluksessaan. Vain niillä, jotka pakenevat Jehovan turviin, on luja toivo saada suoja hänen vihansa suurena päivänä (Sefanja 2:2, 3).

[Kuva s. 30]

Vastaatko sinä Jehovan kutsuun ”kääntyä hänen tykönsä”?