Millaisia ihmisiä sinä arvostat?
”HALUTAAN MORSIAN varakkaasta yläluokan perheestä. Mielellään vaaleaihoinen ja hoikka, koulunsa päättänyt tai mieluummin jatko-opintoja suorittanut. Sama kasti toivottavaa.”
TÄLLAINEN on tyypillinen avioliittoa koskeva ilmoitus, jollaisen voi lukea intialaisesta sanomalehdestä. Samantapaisia ilmoituksia voi nähdä monissa muissakin osissa maailmaa. Intiassa tällaisen ilmoituksen panevat lehteen yleensä sulhasehdokkaan vanhemmat. Vastauksen mukana saatetaan lähettää valokuva tytöstä, jolla on kirkkaanpunainen sari ja paljon kultakoruja. Jos pojan suku antaa hyväksymyksensä, aletaan neuvotella mahdollisesta avioliitosta.
Yleiset arvosteluperusteet
Intiassa on aivan tavallista se, että morsiamen halutaan olevan vaaleaihoinen. Tämä johtuu sellaisesta syvään juurtuneesta käsityksestä, että hinduyhteiskunnan niin sanottuihin alempiin kasteihin kuuluvat ovat tummaihoisia. Äskettäin eräässä Intian televisiosta tulleessa ohjelmassa kerrottiin kahdesta tytöstä, joista toisella oli vaalea ja toisella tumma iho. Vaaleaihoinen tyttö oli ilkeä ja huonotapainen, tummaihoinen tyttö taas kiltti ja huomaavainen. Tapahtui taianomainen muutos: vaaleaihoisesta tytöstä tuli rangaistukseksi tummaihoinen, kun taas tummaihoisesta tytöstä tehtiin vaaleaihoinen. Kertomuksen ilmeinen opetus oli, että vaikka hyvyys lopulta voittaakin, vaalea ihonväri on se palkka, jota toivotaan.
Tällaiset rotuennakkoluulot ovat usein iskostuneet ihmisiin lujemmin kuin osataan kuvitella. Esimerkiksi käytyään jossakin länsimaassa aasialainen saattaa valittaa, että häntä kohdeltiin huonosti hänen ihonvärinsä tai vinojen silmiensä vuoksi. Hän saattaa olla järkyttynyt tällaisesta suhtautumistavasta ja kokee tulleensa syrjityksi. Mutta kun hän palaa kotimaahansa, hän ehkä kohtelee johonkin toiseen etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä aivan samalla tavalla. Nykyäänkin ihmisen ihonvärillä ja etnisellä taustalla on monesti suuri vaikutus siihen, kuinka paljon häntä arvostetaan.
”Raha kaiken hankkii”, kirjoitti muinainen kuningas Salomo (Saarnaaja 10:19). Kuinka totta se onkaan! Myös varallisuus vaikuttaa siihen, miten ihmiseen suhtaudutaan. Rikkauksien lähdettä harvoin kysytään. Onko joku rikastunut, koska hän on tehnyt ahkerasti työtä, toiminut viisaasti tai ollut epärehellinen? Sillä tuskin on merkitystä. Rikkaudet, olivatpa ne sitten vääryydellä hankittuja tai eivät, saavat monet ihmiset mielistelemään niiden haltijaa.
Korkeaa koulutusta arvostetaan myös hyvin paljon tässä kilpailuhenkisessä maailmassa. Heti lapsen synnyttyä vanhempia kannustetaan aloittamaan suurien summien säästäminen lapsen koulutusta varten. Kun lapsi on kahden kolmen vuoden ikäinen, vanhemmat saattavat olla huolissaan siitä, saavatko he hänet oikeaan lastentarhaan, joka on yliopiston loppututkintoon tähtäävän pitkän tien alku. Jotkut näyttävät ajattelevan, että arvostettu tutkintotodistus oikeuttaa toisten suosion ja arvonannon saamiseen.
Ihonväri, koulutus, raha, etninen tausta – näistä on tosiaan tullut mittapuita, joiden mukaan monet arvioivat tai pikemminkin tuomitsevat toisia. Nämä seikat määräävät sen, ketä he pitävät arvossa ja ketä taas eivät pidä. Entä ketä sinä arvostat? Ansaitseeko sellainen ihminen sinusta enemmän arvostusta ja kunniaa, jolla on rahaa, vaalea iho tai joka on saanut hyvän koulutuksen? Jos ajattelet siten, niin sinun tulee harkita vakavasti sitä, mihin näkemyksesi perustuvat.
Ovatko nämä järkeviä perusteita?
Kirjassa Hindu World mainitaan: ”Jos joku alempaan kastiin kuuluva tappoi brāhmaṇan, hänet voitiin kiduttaa kuoliaaksi ja hänen omaisuutensa saatettiin takavarikoida. Hänen sielunsa oli lisäksi tuomittu ikuiseen rangaistukseen. Brāhmaṇalle, joka surmasi jonkun toisen ihmisen, voitiin ainoastaan antaa sakkoja, mutta häntä ei koskaan rangaistu kuolemalla.” Tällainen oli tilanne tuon kirjan mukaan entisaikoina, mutta millainen on nykytilanne? Rotuennakkoluulot ja eri ryhmittymien väliset kireät suhteet ovat aiheuttaneet veren vuodatusta tällä 1900-luvullakin. Eikä tämä koske ainoastaan Intiaa. Rotuerottelupolitiikan ylläpitämä viha ja väkivalta Etelä-Afrikassa, rotuennakkoluulot Yhdysvalloissa, kansallismielisyyden aiheuttama ennakkoluuloisuus Baltian maissa – listaa voitaisiin edelleen jatkaa – johtuvat kaikki siitä, että ihmiset ajattelevat syntyneensä parempina kuin toiset. Tällainen ihmisten suosiminen rodun tai kansallisuuden perusteella ei ole todellakaan tuottanut hyvää, rauhaisaa hedelmää.
Mitä voidaan sanoa varallisuudesta? Epäilemättä moni on rikastunut rehellisesti tekemällä ahkerasti työtä. Toisaalta järjestäytyneet rikolliset, mustan pörssin kauppiaat, huumeiden salakuljettajat, laitonta asekauppaa käyvät ja muut näiden kaltaiset ovat keränneet valtavia rikkauksia. Jotkut heistä tosin lahjoittavat hyväntekeväisyyteen tai tukevat hankkeita, joiden tarkoitus on auttaa köyhiä. Heidän rikolliset toimensa ovat silti tuottaneet suunnatonta kärsimystä ja kurjuutta heidän uhreilleen. Jopa pikkurikolliset, jotka ottavat vastaan lahjuksia tai osallistuvat hämäräperäisiin liiketoimiin, ovat aiheuttaneet pettymyksiä, vahinkoa ja kuolemaa, kun heidän tuotteensa menevät epäkuntoon tai kun heiltä tilatut palvelut jäävät saamatta. Varakkuus ei tosiaankaan itsessään ole syy arvostaa jotakuta.
Entä sitten koulutus? Onko ihmisen nimen edessä oleva pitkä luettelo oppiarvoja ja arvonimiä tae siitä, että hän on kunniallinen ja rehellinen? Merkitseekö se sitä, että häneen tulisi katsoa ylöspäin? Koulutus voi toki olla avartavaa, ja monet, jotka ovat käyttäneet koulutustaan toisten hyödyksi, ansaitsevat toisten kunnioituksen. Historia on kuitenkin täynnä esimerkkejä siitä, miten koulutettu luokka on syyllistynyt toisten riistämiseen ja sortamiseen. Harkitsehan myös sitä, mitä nykyään tapahtuu korkeakoulu- ja yliopistopiireissä. Korkeakouluja vaivaavat huumeongelmat ja sukupuolitaudit, ja monet opiskelijat kirjoittautuvat niihin vain saadakseen rahaa, valtaa ja mainetta. Koulutus ei varmaankaan yksinään paljasta ihmisen todellista luonnetta.
Ihonvärin, koulutuksen, rahan, etnisen taustan tai muiden näiden kaltaisten seikkojen perusteella ei voida luotettavasti arvioida ihmistä. Kristittyjen ei tulisi keskittyä tällaisiin asioihin saadakseen toisten suosion. Millaisista seikoista meidän sitten tulisi olla kiinnostuneita? Millaisia mittapuita meidän tulisi noudattaa?