Ketkä saavat Jumalan suosion?
ME kaikki haluamme, että ne joiden seurassa olemme, pitävät meistä. Kristityt haluavat vielä paljon voimakkaammin Jumalan suosiota. Jehova Jumalasta sanotaan Psalmissa 84:12: ”Herra antaa armon [suosiota, UM] ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.” Jeesuksen syntyessä taivaalliset enkelit lupasivat huutaen: ”Rauha maassa ihmisille, joita hän suosii!” (Luukas 2:14, Moffatt.)
Ketkä sitten saavat Jumalan suosion? Onko Jumalalla samanlaiset mittapuut kuin ihmisellä? Edellisen kirjoituksen perusteella on helppo ymmärtää, että näin ei ole. Koska kristittyjä kehotetaan tulemaan ”Jumalan jäljittelijöiksi”, jokainen meistä voisi hyvin kysyä itseltään: ”Arvostanko minä niitä, joita Jumala suosii, vai olenko taipuvainen arvioimaan ihmisiä maailmallisten mittapuiden mukaan?” (Efesolaisille 5:1.) Jotta saisimme Jumalan suosion ja hyväksynnän, meidän täytyy varmistautua siitä, että suhtaudumme asioihin Jumalan tavalla.
Jumalan korkeat mittapuut
”Jumala ei ole puolueellinen”, sanoi apostoli Pietari, ”vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” Lisäksi apostoli Paavali sanoi, että Jumala ”teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan”. (Apostolien teot 10:34, 35; 17:26.) On siksi täysin järkevää päätellä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan silmissä samanarvoisia, ovatpa heidän fyysiset piirteensä millaisia tahansa. Kristityn ei ole siksi sopivaa suosia jotakuta vain siksi, että hän on kotoisin joltain tietyltä alueelta, että hänellä on tietty ihonväri tai että hän kuuluu johonkin toiseen rotuun. Hänen tulisi pikemminkin jäljitellä Esimerkkiään, Jeesusta Kristusta, joka ei osoittanut puolueellisuutta, minkä myönsivät vihamiehetkin (Matteus 22:16).
Jotain tyhjänpäiväistä tai vähämerkityksistä asiaa kuvailtaessa saatetaan joskus käyttää ilmausta ”pinnallinen”. Ihmisen ihonväri on nimenomaan pinnallinen seikka. Se ei millään tavoin heijasta hänen persoonallisuuttaan tai sisäisiä ominaisuuksiaan. Kun on kyse seuran valinnasta, siitä kenen kanssa syömme tai kenen kättä puristamme, meidän ei totisesti tulisi tuijottaa ihmisen ihonväriin. Muista, että neitsyt, jonka innoittamana sepitettiin joitakin kauneimpia ja romanttisimpia runoja, mitä koskaan on kirjoitettu, sanoi itsestään: ”Minä olen musta, mutta ihana, – – olen musta, päivän paahtama.” (Korkea veisu 1:5, 6.) Rotu tai ihonväri eivät ole oikea peruste jonkun suosimiseen. Paljon tärkeämpää on se, pelkääkö ihminen Jumalaa ja toimiiko hän vanhurskaasti.
Mitä Jumala ajattelee aineellisten rikkauksien omistamisesta? Kaikista niistä, joita Jumala rakastaa ja suosii, hänen Poikansa Jeesus Kristus, on huomattavin. Ollessaan maan päällä Jeesuksella ei kuitenkaan ollut, ”mihin päänsä kallistaisi” (Matteus 8:20). Jeesus ei omistanut maata, taloja, peltoja, hedelmäpuita tai eläimiä. Silti Jehova arvosti häntä ja korotti hänet sellaiseen asemaan, jossa hän on jokaisen muun yläpuolella maailmankaikkeudessa paitsi itse Jumalan (Filippiläisille 2:9).
Jeesus Kristus ei ollut Jumalan suosiossa siksi, että hän olisi ollut aineellisesti varakas, vaan koska hän oli rikas hyvissä teoissa. (Vrt. 1. Timoteukselle 6:17, 18.) Hän kehotti seuraajiaan: ”Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kerätkää sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste syö ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta.” (Matteus 6:19, 20.) Sen sijaan että kristityt arvostaisivat vain niitä, joilla on tämän maailman rikkauksia, he eivät erottele ihmisiä aineellisen omaisuuden perusteella. He etsivät sellaisten seuraa, jotka ovat rikkaita Jumalalle, ovatpa nämä ihmiset aineellisesti rikkaita tai köyhiä. Älkäämme koskaan unohtako, että Jumala valitsi ”niitä, jotka ovat maailman kannalta köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja – – valtakunnan perillisiä” (Jaakob 2:5). Jos meillä on Jumalan näkemys, emme sorru tavoittelemaan varakkaiden ihmisten suosiota, mikä on hyvin yleistä nykyään.
Käsitellessään koulutusta Raamattu osoittaa selvästi, että Jumala kannustaa meitä hankkimaan tietoa ja viisautta ja että Jeesus Kristus oli suurin opettaja, joka koskaan on ollut maan päällä (Sananlaskut 4:7; Matteus 7:29; Johannes 7:46). Jumala ei kuitenkaan suosi maailmallista viisautta ja koulutusta. Päinvastoin Paavali sanoo meille, ettei ”ole kutsuttu monta lihan mukaan viisasta, – – vaan Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on tyhmää, saattaakseen viisaat häpeään” (1. Korinttolaisille 1:26, 27).
Jumala suosii niitä, jotka ovat saaneet hyvän koulutuksen, ei korkeakoulujen maallisissa aineissa, vaan hänen Sanansa, Raamatun, totuuden ”puhtaassa kielessä” (Sefanja 3:9, UM). Jehova itse opettaa nykyään kansaansa sellaisen opetusohjelman välityksellä, joka ulottuu maailman syrjäisiinkin kolkkiin. Kuten profeetta Jesaja ennusti, kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset vastaavat sanomalla: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa.” Sen sijaan että kristityt siis ihannoisivat maallista koulutusta, he etsivät sellaisten ihmisten seuraa, jotka osoittavat sekä sanoin että teoin olevansa ”Jehovan opettamia”. Toimiessaan näin he nauttivat Jumalan antamasta runsaasta rauhasta. (Jesaja 2:3; 54:13, UM.)
Voimme saada Jumalan suosion
Jumala tosiaan arvioi toisia varsin erilaisten mittapuiden mukaan kuin ihminen. Meidän on kuitenkin pyrittävä jäljittelemään Jumalan suhtautumistapaa, mikäli haluamme saada suosion hänen silmissään. Tämä merkitsee sitä, että meidän täytyy opetella arvioimaan toisia Jumalan näkökannalta katsottuna eikä ihmisten mittapuiden mukaan, joihin saattavat vaikuttaa itsekkyys ja ennakkoluulot. Miten se on mahdollista?
Jehova Jumala tutkii ihmisen sydämen ja suhtautuu suosiollisesti niihin, jotka osoittavat sellaisia ominaisuuksia kuin rakkautta, hyvyyttä, huomaavaisuutta ja pitkämielisyyttä. Meidän tulisi toimia samalla tavoin. (1. Samuelin kirja 16:7; Galatalaisille 5:22, 23.) Meidän täytyy katsoa ihmisen sisäistä persoonallisuutta siinä määrin kuin se meille ihmisille on mahdollista eikä tuijottaa hänen ihonväriinsä tai etniseen taustaansa. Sen sijaan että etsisimme aineellisesti varakkaiden seuraa, meidän tulisi pitää mielessämme Jumalan näkemys rikkauksista ja pyrkiä olemaan ”rikkaita hyvissä teoissa, – – anteliaita, auliita jakelemaan” (1. Timoteukselle 6:18). Saadaksemme Jumalan suosion meidän on jatkuvasti hankittava täsmällistä tietoa Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Näin saamme hyvän koulutuksen totuuden puhtaassa kielessä. (Johannes 17:3, 17.) Jos toimimme siten, mekin tulemme olemaan niiden joukossa, jotka saavat Jumalan suosion.