Tulisiko sinun mennä kasteelle?
KOLMEN viime vuoden aikana ovat Jehovan todistajat kastaneet liki miljoona ihmistä. Tämä merkitsee sitä, että joka päivä on kastettu keskimäärin 824 henkeä eli 4 henkeä joka seitsemäs minuutti. Toistuuko tässä vain se sama uskonnollinen kiihko, joka oli vallalla 1400- ja 1500-luvuilla?
Ei toistu, sillä näitä ihmisiä ei kastettu pakkokeinoin joukkokasteessa tai siitä syystä, että joku uskonnollinen puhuja olisi vedonnut heidän tunteisiinsa. Heidät kastettiin, koska Jeesus Kristus, kristittyjen Herra ja Johtaja, antoi sellaisen käskyn. He toimivat Jeesuksen antaman mallin mukaan, kuten hänen itsensä valitsemat ja opettamat apostolitkin olivat toimineet.
Ylösnousemuksensa jälkeen ja ennen taivaaseen astumistaan Jeesus antoi seuraajilleen jäähyväiskäskyn: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:19, 20.) Siitä lähtien tämä on ollut ainoa Jumalan hyväksymä vesikaste.
Niinpä Raamatussa kerrotaankin, että nuo Kristuksen ensimmäiset seuraajat todistivat Jeesuksesta ”sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti” (Apostolien teot 1:8). Kuten Jeesus oli ennustanut, heidän saarnaamisensa ja opettamisensa johtaisi siihen, että uskovat, joista tulisi myös Kristuksen seuraajia, kastettaisiin.
Ensimmäinen muistiin merkitty tapaus sattui Jerusalemissa helluntaipäivänä vuonna 33. Tuolloin Pietari ”nousi seisomaan niiden yhdentoista kanssa” ja puhui kokoontuneelle ihmisjoukolle Jeesuksesta Messiaasta. Kertomuksen mukaan hänen puheensa pisti heidän sydämeensä ja he kysyivät, mitä heidän oli tehtävä. ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi”, sanoi Pietari. Tämän vuoksi ”ne, jotka omaksuivat hänen sanansa halukkaasti, kastettiin, ja sinä päivänä tuli lisää noin kolmetuhatta sielua”. (Apostolien teot 2:14–41.) Myöhemmät kertomukset vahvistavat sen, että ennen kuin opetuslapset kastettiin, he olivat kuulleet kristillisen sanoman, uskoneet hyvään uutiseen ja katuneet (Apostolien teot 8:12, 13, 34–38; 10:34–48; 16:30–34; 18:5, 8; 19:1–5).
Millä tavalla?
Millä tavalla nämä uudet opetuslapset sitten piti kastaa vedessä? Tulisiko heidät kastaa pirskottamalla vettä, valelemalla vettä heidän päähänsä tai upottamalla heidät kokonaan veteen? Mitä Raamattu osoittaa? Koska Jeesus jätti meille mallin seurataksemme ”tarkoin hänen askeleitaan”, niin millä tavalla hänet kastettiin? (1. Pietarin kirje 2:21.)
Raamatussa kerrotaan, että Jeesus kastettiin Jordanissa, melko suuressa joessa. Sen jälkeen kun hänet oli kastettu, hän nousi ”vedestä”. (Markus 1:10; Matteus 3:13, 16.) Jeesus oli siis todellisuudessa upotettu Jordanvirtaan. Hänet kastoi Johannes, joka sopivaa kastepaikkaa etsiessään valitsi Jordanin laaksossa lähellä Salimia sijaitsevan paikan, ”koska siellä oli paljon vettä” (Johannes 3:23). Se että Jeesuksen seuraajilla oli tapana kastaa upottamalla kokonaan veteen, nähdään etiopialaisen eunukin sanoista. Hän otti vastaan Filippuksen opetuksen ja huudahti: ”Katso: vettä! Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?” Kuten huomaamme, sitten ”he molemmat menivät alas veteen” ja tulivat sen jälkeen ”ylös vedestä”. (Apostolien teot 8:36–39.)
Kerrotaanko myös maallisessa historiassa siitä, että kristityillä oli tapana kastaa upottamalla? Kyllä kerrotaan. Lisäksi on kiinnostavaa panna merkille, että monissa maissa on edelleen useita suuria, upotuskasteeseen soveltuvia kastealtaita. ”Arkeologiset todisteet osoittavat erittäin selvästi, että upottaminen oli yleinen tapa kastaa vielä 900–1300-luvulla”, sanotaan Ministry-aikakauslehdessä. Siinä lisätään: ”Kristillisen kasteen historiaa voidaan seurata tarkastelemalla varhaiskristillisten rakennusten raunioita ja myös vanhoja kirkkoja, jotka ovat edelleen käytössä. Katakombien ja kirkkojen maalaukset, lattioiden, seinien ja kattojen mosaiikkityöt sekä reliefit ja vanhoissa Uuden testamentin käsikirjoituksissa olevat piirrokset kertovat lisää historiallisia yksityiskohtia – – Ne tukevat apostolisten ja kirkkoisien kirjoituksissa olevia yhdenmukaisia todisteita siitä, että alkukirkon yleinen tapa oli kastaa upottamalla.”
Tietosanakirjassa New Catholic Encyclopedia myönnetään: ”On ilmeistä, että kastaminen tapahtui alkukirkossa upottamalla.” Ei ole siis yllättävää, että voimme lukea lehdistä seuraavanlaisia otsikoita: ”Katolilaiset palaavat upotuskasteeseen” (The Edmonton Journal, Kanada, 24.9.1983), ”Kastaminen upottamalla saavuttaa menestystä paikallisten katolilaisten keskuudessa” (St. Louis Post-Dispatch 7.4.1985), ”Monet katolilaiset valitsevat upotuskasteen” (The New York Times 25.3.1989) ja ”Upotuskasteen uusi tuleminen” (The Houston Chronicle 24.8.1991).
Mikä on sen tarkoitus?
Miksi Jeesus vaati, että hänen opetuslapsensa tulee kastaa? Se kuvasi sopivasti heidän kokosydämistä vihkiytymistään Jumalalle. ”Hyvä uutinen” piti saarnata maailmanlaajuisesti, ja ”kaikkien kansojen ihmisistä” piti tehdä opetuslapsia (Matteus 24:14; 28:19). Tämä tarkoitti sitä, ettei Jumala ollut enää tekemisissä ainoastaan juutalaisen kansan kanssa, joka koostui syntymästään saakka hänelle vihkiytyneistä ihmisistä. Kornelius ja hänen perheensä olivat ensimmäisiä pakanoita eli ei-juutalaisia, jotka omaksuivat totuuden Jeesuksesta Kristuksesta ja jotka kastettiin.
Veteen upottaminen osoitti, että kastettavat olivat kuolleet entiselle itsekkäälle elämäntavalleen. Heidän nostamisensa vedestä kuvasi sitä, että he ymmärsivät nyt Jumalan tahdon ja pitivät sitä ensi sijalla elämässään, kuten Jeesus oli pitänyt (Matteus 16:24). Heidän kastamisensa ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä” osoitti, että he olivat saaneet kuulla ja omaksuneet totuuden näistä kaikista ja tunnustaneet ne niiksi, mitä ne ovat (Matteus 28:19; vrt. Apostolien teot 13:48). Kaste oli yksinkertaisesti Jumalan tottelemisen ja hänen tahtoonsa alistumisen alku.
Raamattu ei tue sellaista laajalle levinnyttä uskonnollista käsitystä, että kaste olisi sakramentti eli uskonnollinen toimitus, joka koituisi kastettavalle ansioksi: se soisi hänelle armon, pyhyyden tai hengellistä hyötyä. Esimerkiksi paavi Eugenius IV:n bullassa, jota lainattiin edellisessä kirjoituksessa, sanotaan kasteesta edelleen seuraavasti: ”Tämä sakramentti vaikuttaa siten, että se vapauttaa kaikesta synnistä, sekä peri- että tekosynnistä, ja samalla myös kaikista sitä seuraavista rangaistuksista. Sen vuoksi kastettujen ihmisten menneitä syntejä ei tarvitse sovittaa, ja jos tällaiset ihmiset kuolevat ennen kuin he tekevät yhtäkään syntiä, he pääsevät heti taivaalliseen valtakuntaan ja saavat nähdä Jumalan.”
Jeesus kastettiin, vaikka hän ”ei tehnyt syntiä” (1. Pietarin kirje 2:22). Lisäksi Raamatun mukaan synneistä voi vapautua vain Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin välityksellä. Ananias kehotti Saulus Tarsolaista: ”Nouse, anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi huutamalla avuksi hänen [Jeesuksen] nimeään.” (Apostolien teot 22:12–16.) Tosiaankin vain Jeesuksen vuodatetun veren välityksellä ja ”huutamalla avuksi hänen nimeään” uskossa voi pelastua (Heprealaisille 9:22; 1. Johanneksen kirje 1:7).
Mitä sitten Pietari tarkoittaa sillä, mitä hän toteaa 1. Pietarin kirjeen 3:21:ssä? Hän sanoo siinä: ”Se, mikä vastaa tätä, pelastaa nyt myös teidät, nimittäin kaste – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta –, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä.” Pietari vertasi kastetta siihen, miten Nooa selviytyi vedenpaisumuksen läpi (jae 20). Nooa osoitti luottavansa täysin Jehovaan ja rakensi arkin perheensä suojelemiseksi (Heprealaisille 11:7). Nykyajan ihmiset voivat samalla tavoin pelastua tästä nykyisestä pahasta maailmasta ilmaisemalla uskovansa Jehova Jumalaan ja hänen pelastuskeinoonsa, Kristukseen Jeesukseen. Heidän täytyy myös toimia tämän uskon mukaisesti. Jumalalta pyydetään hyvää omaatuntoa katumalla syntejä, kääntymällä väärästä elämäntavasta ja vihkiytymällä varauksettomasti Jehova Jumalalle rukouksessa. Mutta syntien anteeksianto ja mahdollisuus pelastua perustuvat Jeesuksen uhriin ja hänen ylösnousemukseensa, jonka välityksellä hän saattoi esittää tuon uhrin arvon Jumalalle taivaassa (1. Pietarin kirje 3:22).
Mitä sinä aiot tehdä?
Oletko ollut Jehovan todistajien yhteydessä jo jonkin aikaa? Olet ehkä jo tehnyt tarpeellisia muutoksia elääksesi Raamatun periaatteiden mukaisesti, mutta et ole ottanut vihkiytymis- ja kasteaskelta. Haluat ehkä tehdä Jumalan tahdon, mutta pelkäät kasteen velvoittavan sinua jotenkin. Sen vuoksi haluat ehkä mieluummin välttää sellaista vastuuta ja tilivelvollisuutta jonkin aikaa. Viime vuonna Herran illallisen vietossa oli läsnä lähes 11,5 miljoonaa henkeä. Hyvän uutisen saarnaamiseen osallistuneiden huippu oli tuona vuonna kuitenkin alle 4,5 miljoonaa. Tämä merkitsee sitä, että seitsemisen miljoonaa ihmistä arvostaa jossain määrin Jumalan totuutta, vaikka he eivät olekaan kastettuja Jehovan todistajia. Jotkut heistä ovat tietenkin pikkulapsia ja vastakiinnostuneita. Mutta joitakuita saarnaamistyöhön osallistuviakaan ei ole vielä kastettu. Monet ovat saaneet täsmällistä tietoa Raamatusta mutteivät ole vielä hyötyneet täysin Jumalan pelastusjärjestelystä menemällä kasteelle.
On tärkeä muistaa, että sen tietäminen, mitä Jumala sinulta vaatii, tuo vastuun. ”Jos joku tietää, miten tehdä sitä, mikä on oikein, eikä kuitenkaan tee sitä, niin se on hänelle synti”, sanotaan Jaakobin 4:17:ssä. Hesekielin 33:7–9:ssä osoitetaan, että sellaisella ihmisellä, jolle kerrotaan Jumalan käskyt ja ohjeet, on vastuu noudattaa niitä. Kysymys on siis siitä, onko jollakulla aito rakkaus Jumalaan ja vilpitön halu miellyttää häntä. Ihminen, jolla tosiaan on sellainen rakkaus ja joka haluaa päästä erikoissuhteeseen Jehova Jumalan kanssa, ei pidättyisi vihkimästä varauksettomasti elämäänsä hänelle. Kaste on vain ulkonainen vertauskuva tästä vihkiytymisestä. Se on välttämätön askel kohti pelastusta. Tosi uskovat menevät kasteelle (Apostolien teot 8:12).
Suurenmoinen toivo, jonka Jumala antaa uskollisille, vihkiytyneille ihmisille tulevasta uudesta maailmasta, ylittää kaikki ne väliaikaiset hyödyt, joita tämä paha vanha maailma näyttää ehkä tarjoavan. Ihmispelko haihtuu pois ajatellessamme Jumalan väkevää kättä (1. Korinttolaisille 10:22; 1. Pietarin kirje 5:6, 7). Nyt on tosiaankin aika kysyä itseltään niin kuin etiopialainen eunukki kysyi Filippukselta: ”Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?”
[Kuva s. 7]
Kysytkö etiopialaisen eunukin tavoin itseltäsi ”Mikä estää minua tulemasta kastetuksi”?