Kuinka luotettavia ovat Raamatun ennustukset?
HISTORIAN KIRJOJA on nykyään runsaasti. Kertomukset menneistä tapahtumista ovat usein hyvin mielenkiintoisia. Lukiessamme niitä voimme kuvitella itsemme muinaisten tapahtumien keskelle. Mielikuvituksemme voi lähteä lentoon, kun ihmiset, paikat ja tapahtumat näyttävät heräävän eloon kirjan äänettömillä sivuilla.
Raamattu on tällainen kirja – täynnä jännittäviä historiallisia kertomuksia. Sen sivujen kautta voimme tutustua sellaisiin miehiin ja naisiin kuin Aabrahamiin, hänen vaimoonsa Saaraan, kuningas Daavidiin, kuningatar Esteriin ja suureen Opettajaan Jeesukseen Kristukseen. Voimme aivan kuin kävellä heidän kanssaan, kuulla, mitä he puhuivat, ja nähdä, mitä he näkivät. Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että Raamattu on paljon muutakin kuin pelkkä historiankirja. He uskovat sen sisältävän niin sanottua etukäteen kirjoitettua historiaa. Kuinka niin? Koska Raamattu on täynnä ennustuksia eli profetioita.
Kuinka luotettavia Raamatun ennustukset sitten ovat? Jos muinaiset tapahtumat täyttivät Raamatun profetioita, emmekö odottaisi myös tulevia tapahtumia koskevien ennustusten toteutuvan? Tarkastelkaamme nyt muutamia esimerkkejä nähdäksemme, ovatko Raamatun ennustukset luotettavia.
Israel ja Assyria maailmannäyttämöllä
Jumalan profeetta Jesaja, joka aloitti profeetan työnsä noin vuonna 778 eaa., ennusti: ”Jalkoihin tallataan Efraimin [Israelin] juopuneitten ylväs kruunu. Ja sen kunnian loisteen kuihtuvan kukan, joka on kukkulan laella, lihavan laakson keskellä, käy niinkuin varhaisviikunan ennen kesää: kuka vain sen näkee, tuskin se on hänen kourassaan, niin hän sen jo nielaisee.” (Jesaja 28:3, 4.) Tämän ennustuksen mukaisesti Israelin pääkaupungista Samariasta oli 700-luvun eaa. puoliväliin mennessä tullut kuin kypsä viikuna, joka oli valmis assyrialaisten sotajoukkojen poimittavaksi ja nielaistavaksi. Juuri näin tapahtui, kun assyrialaiset valloittivat Samarian vuonna 740 eaa. (2. Kuningasten kirja 17:6, 13, 18.)
Aikanaan tuli Assyrian vuoro astua historian näyttämölle. Sen pääkaupunki Ninive oli niin kuuluisa vankiensa julmasta kohtelusta, että sitä sanottiin ”verivelkojen kaupungiksi” (Naahum 3:1). Jehova Jumala itse oli tuominnut Niniven tuhottavaksi. Esimerkiksi profeetta Naahumin kautta Jumala sanoi: ”Katso, minä käyn sinun kimppuusi, – – häpäisen sinut ja panen sinut julkinähtäväksi. Ja kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: ’Hävitetty on Niinive!’” (Naahum 3:5–7.) Myös Sefanja ennusti Assyrian tuhon ja Niniven autioituksen (Sefanja 2:13–15). Nämä profetiat toteutuivat vuonna 632 eaa., kun Babylonian kuninkaan Nabopolassarin ja Meedian kuninkaan Kyaksareen yhtyneet sotajoukot ryöstivät ja hävittivät yllättäen Niniven – niin perusteellisesti, ettei edes kaupungin sijaintia tiedetty yli 2 000 vuoteen. Seuraavaksi maailmannäyttämölle astui Babylonian maailmanvalta.
Babylonin tuho ennustettiin
Raamatussa ennustettiin, että Babylonian maailmanvalta syöstäisiin vallasta, ja siinä kerrottiin etukäteen, miten sen pääkaupunki Babylon kukistuisi. Lähes 200 vuotta etukäteen profeetta Jesaja varoitti, että Eufratvirta kuivuisi. Se virtasi Babylonin läpi, ja joen varrella olleet portit olivat erittäin tärkeä osa kaupungin puolustusjärjestelmästä. Ennustuksessa mainittiin nimeltä valloittaja, Kyyros eli Koores, ja sanottiin, etteivät ”ovet” sulkeutuisi hyökkääjien edessä. (Jesaja 44:27–45:7.) Jehova huolehtikin siitä, että Eufratin varrella olleet ovet jätettiin auki sinä yönä pidettyjen juhlien ajaksi, jona Kyyros Suuren sotajoukot hyökkäsivät. Heillä ei näin ollen ollut vaikeuksia tunkeutua kaupunkiin joenuomaa pitkin ja valloittaa Babylon.
Historioitsija Herodotos kirjoitti: ”Järjestettyään osan sotajoukkoansa joen [Eufratin] suun kohdalle, sinne, missä se laskee kaupunkiin [Babyloniin], ja taas toisen osan kaupungin taakse, missä joki lähtee kaupungista ulos, hän [Kyyros] käski sotajoukon menemään mainituista kohdista sisään kaupunkiin, milloin näkisivät uoman yli päästävän kahlaamalla. – – Hän johti – – kanavan avulla joen järveen, joka silloin oli suona, ja teki vanhan uoman ylikuljettavaksi sen kautta, että joki oli laskeutunut. Kun oli näin tapahtunut, niin ne persialaiset, joille hän oli sen antanut tehtäväksi, tunkeutuivat Eufrat-joen uomaa myöten, joka oli laskeutunut niin, että se ulottui noin miehen reiden keskikohtaan, sisään Babyloniin. – – Babylonilaiset eivät huomanneet mitään, silloin kun jo kaupungin laidassa asuvat olivat voitetut, vaan kun heillä juuri sattui olemaan juhla, he parastaikaa tanssivat ja pitivät hyviä päiviä, kunnes kylläkin saivat tietää asianlaidan.” (Herodotos, Historiateos I, suomentanut Edvard Rein.)
Samana yönä Jumalan profeetta Daniel varoitti Babylonin hallitsijaa edessä olevasta tuhosta (Danielin 5. luku). Heikentynyt Babylon oli tosin olemassa joitakin satoja vuosia tämän jäkeen. Esimerkiksi apostoli Pietari kirjoitti sieltä ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä ensimmäisellä vuosisadalla (1. Pietarin kirje 5:13). Jesajan profetiassa oli kuitenkin sanottu: ”Baabelin – – käy niinkuin Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala hävitti. Ei sitä ikinä enää asuta.” Jumala oli sanonut myös: ”Minä – – hävitän Baabelilta nimen ja jäännöksen, suvun ja jälkeläiset.” (Jesaja 13:19–22; 14:22.) Kuten ennustettiin, Babylonista tuli lopulta rauniokasa. Tämän muinaisen kaupungin mahdollinen uudelleen rakentaminen voisi houkutella turisteja, mutta se olisi silti ilman ”sukua ja jälkeläisiä”.
Daniel, Jehovan profeetta, joka oli Babylonissa sen kukistuessa, näki näyn sen valloittajista, meedialaisista ja persialaisista. Hän näki kaksisarvisen oinaan ja kauriin, jolla oli keskellä otsaa suuri sarvi. Kauris hyökkäsi oinaan kimppuun, löi sen maahan ja murskasi sen kaksi sarvea. Sitten kauriin suuri sarvi särkyi, ja sen tilalle kasvoi neljä sarvea. (Daniel 8:1–8.) Kuten Raamattu ennusti ja historia on vahvistanut, kaksisarvinen oinas tarkoitti Meedo-Persiaa. Kauris edusti Kreikkaa. Entä mitä voidaan sanoa sen ”suuresta sarvesta”? Se osoittautui Aleksanteri Suureksi. Kun tämä vertauskuvallinen suuri sarvi särkyi, neljä kuvaannollista sarvea (eli valtakuntaa) tuli sen tilalle. Ennustuksen täyttymykseksi nousi Aleksanterin kuoltua neljä hänen kenraaliaan valtaan: Ptolemaios I Soter Egyptissä ja Palestiinassa, Seleukos I Nikator Mesopotamiassa ja Syyriassa, Kassandros Makedoniassa ja Kreikassa sekä Lysimakhos Traakiassa ja Vähässä-Aasiassa. (Daniel 8:20–22.)
Ennustuksia valoisasta tulevaisuudesta
Raamatun ennustukset sellaisista tapahtumista kuin Babylonin autioituksesta ja Meedo-Persian kukistumisesta ovat vain esimerkkejä niistä monista Raamatun profetioista, jotka ovat toteutuneet menneisyydessä. Raamatussa on ennustuksia myös valoisasta tulevaisuudesta, jotka toteutuvat Messiaan, Jumalan Voidellun, välityksellä.
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat sovelsivat joitakin sen heprealaisten kirjoitusten messiaanisia ennustuksia Jeesukseen Kristukseen. Esimerkiksi evankeliumien kirjoittajat kiinnittivät huomiota siihen, että Jeesus syntyi Betlehemissä, niin kuin profeetta Miika oli ennustanut (Miika 5:1; Luukas 2:4–11; Johannes 7:42). Jeremian ennustuksen täyttymykseksi lapsia tapettiin Jeesuksen syntymän jälkeen (Jeremia 31:15; Matteus 2:16–18). Sakarjan sanat (9:9) toteutuivat, kun Jeesus saapui Jerusalemiin aasin varsan selässä (Johannes 12:12–15). Sotilaiden jakaessa Jeesuksen vaatteet hänen paaluun naulitsemisensa jälkeen täyttyivät lisäksi psalmistan sanat: ”He jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.” (Psalmit 22:19.)
Toiset messiaaniset ennustukset viittaavat ihmiskunnan onnelliseen tulevaisuuteen. Daniel näki näyssä ”Ihmisen Pojan kaltaisen” saavan ”vallan, kunnian ja valtakunnan” Jehovalta, ”Vanhaikäiseltä” (Daniel 7:13, 14). Jesaja vakuuttaa tästä taivaallisen Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, messiaanisesta hallinnosta: ”Hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.” (Jesaja 9:5, 6.)
Ennen kuin Messiaan vanhurskas hallitus on täydessä vallassa, jotakin hyvin merkittävää täytyy tapahtua. Tämäkin ennustettiin Raamatussa. Psalmista lauloi messiaanisesta Kuninkaasta: ”Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari – – Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta.” (Psalmit 45:4, 5.) Raamatussa viitataan meidän aikaamme, kun siinä ennustetaan myös: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” (Daniel 2:44.)
Psalmi 72 antaa ennakkovälähdyksen messiaanisen hallituksen alaisuudessa vallitsevista oloista. Esimerkiksi ”hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole” (jae 7). Sortoa ja väkivaltaa ei silloin enää ole (jae 14). Kukaan ei näe nälkää, sillä ”maa kasvaa runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten” (jae 16). Ajattelehan, että voit nauttia näistä ja muista siunauksista maallisessa paratiisissa, kun nykyinen asiainjärjestelmä on korvattu Jumalan lupaamalla uudella maailmalla (Luukas 23:43; 2. Pietarin kirje 3:11–13; Ilmestys 21:1–5).
Raamatun ennustuksia kannattaa siis tosiaan tutkia. Mikset pyytäisi sen tähden Jehovan todistajilta lisää tietoa? Raamatun profetioiden tutkiminen voi auttaa sinua näkemään, missä kohtaa ajan virtaa olemme. Se voi myös kehittää sydämessäsi syvää arvostusta Jehova Jumalaa ja niitä hänen suurenmoisia järjestelyjään kohtaan, joiden kautta kaikki häntä rakastavat ja tottelevat ihmiset saavat ikuisia siunauksia.
[Kuva s. 5]
Tiedätkö mitä Danielin näky kauriista ja oinaasta tarkoittaa?
[Kuva s. 7]
Oletko sinä mukana iloitsemassa, kun Raamatun ennustukset toteutuvat ja ihmiset elävät onnellisina paratiisimaan päällä?