Jehova muistaa sairaat ja iäkkäät
”PAHOJEN aikojen” kohtaaminen voi olla hyvin koettelevaa (Psalmit 37:18, 19). Sellaiset ajat saattavat tulla karttuvien vuosien ja niiden tuomien vaivojen myötä. Joillekin pahat ajat koittavat heidän kärsiessään jostain vakavasta, pitkäaikaisesta sairaudesta. Heistä voi tuntua, että tuo sairaus hallitsee koko heidän elämäänsä, kaikkia heidän ajatuksiaan ja toimiaan.
On kuitenkin lohdullista muistaa, että Jehova tarkkaa kaikkia palvelijoitaan. Hänen sydämensä iloitsee, kun hänen vihkiytyneet palvelijansa osoittavat jatkuvasti uskollisuutta ja viisautta huolimatta korkeasta iästä, sairaudesta tai muista koettelevista olosuhteista. (2. Aikakirja 16:9a; Sananlaskut 27:11.) Kuningas Daavid vakuuttaa meille: ”Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, – – hän kuulee heidän huutonsa.” Hän todellakin tietää heidän taistelunsa ja vahvistaa heitä hengellään. ”Ja [hän] auttaa heitä.” Hän muistaa heidät ja auttaa heitä kestämään. (Psalmit 145:18, 19.) Entä me? Muistammeko me Jehovan tavoin sairaat ja iäkkäät?
Sairauksista ja ikääntymisestä johtuvat vaivat kuuluvat elämän tosiasioihin tässä nykyisessä järjestelmässä. Ne ovat asioita, joiden kanssa meidän täytyy kamppailla, kunnes Jehova toteuttaa tarkoituksensa maapallon ja ihmiskunnan suhteen. Yhä useammat ihmiset elävät nykyään melko vanhoiksi, joten ikääntymisen tuoma heikkous on tuttua melkoisen monille. Lisäksi hengenvaaralliset tai vammauttavat onnettomuudet ja sairaudet kohtaavat monia heidän ollessaan vielä nuoria. Sairaus ja vanhuus pysyvät huomattavina haasteinamme, kunnes tämä vanha maailma katoaa.
Kuinka arvostammekaan niitä sairaita ja iäkkäitä ystäviämme, jotka ovat jatkuvasti ”pahan kärsimisen ja kärsivällisyyden osoittamisen” esimerkkejä! Me tosiaan ”sanomme onnellisiksi niitä, jotka ovat kestäneet”. (Jaakob 5:10, 11.) Monet vanhukset, joiden voimat ovat nyt heikentyneet, ovat osaltaan vuosikymmenien kuluessa opettaneet, valmentaneet ja muovanneet niitä, jotka nykyään ottavat johdon seurakunnassa. Lukuisat iäkkäät iloitsevat lisäksi nähdessään lastensa ryhtyvän kokoajanpalvelukseen. (Psalmit 71:17, 18; 3. Johanneksen kirje 4.)
Samoin arvostamme niitä keskuudessamme olevia ystäviä, jotka ovat vakavasti sairaita, mutta pystyvät kärsimyksistään huolimatta kannustamaan meitä uskollisuudellaan. Heistä ilmenevä horjumaton toivo on erittäin virkistävää ja uskoa vahvistavaa. Heidän mielenrauhansa ja tyytyväisyytensä ilmentävät uskoa, joka on todella jäljittelemisen arvoista.
Yllättäen iskevä syöpä, halvaus tai jokin muu täydellistä elämänmuutosta merkitsevä sairaus järkyttää varmasti ketä tahansa. Samoin vanhemmille on kova koetus nähdä lastensa sairastuvan tai kärsivän jonkin onnettomuuden takia. Miten toiset voivat auttaa? Mitkä tahansa sellaiset pahat ajat koettelevat koko kristillistä veljesseuraa. Ne antavat tilaisuuden osoittaa, että ”veli syntyy varaksi hädässä” (Sananlaskut 17:17). Kaikki sairaat ja iäkkäät eivät voi tietenkään odottaa henkilökohtaista apua jokaiselta seurakunnan jäseneltä. Jehova huolehtii kuitenkin siitä, että hänen henkensä saa monet auttamaan eri tavoilla. Lisäksi vanhimmat voivat pysyä valppaina, jotta kukaan ei jää vaille huomiota (ks. 2. Mooseksen kirja 18:17, 18).
Yritä ymmärtää
Hyvä viestintä on tärkeää yritettäessä auttaa jotakuta, ja se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja myötäelämistä. Auttaessasi toista haluat epäilemättä ”rohkaista – – suullasi”; kuuntele kuitenkin huolellisesti, ennen kuin puhut tai toimit, jottet päädy ”kurjaksi lohduttajaksi” (Job 16:2, 5).
Sairaiden ja iäkkäiden voi aika ajoin olla vaikeaa salata turhautumistaan. Monet ovat hartaasti toivoneet elävänsä läpi suuren ahdistuksen, ja nyt heistä voi tuntua, että he ovatkin joutuneet kilpajuoksuun ajan kanssa – kilpajuoksuun, jonka voitto tuntuu kaikkea muuta kuin varmalta. Heidän olosuhteensa saavat heidät usein myös väsyneiksi ja huolestuneiksi. Uskon pitäminen elävänä ja vahvana vaatii taistelua, varsinkin jos ei enää pysty toteuttamaan sydämensä halua osallistua täysin määrin kristilliseen sananpalvelukseen. Muuan kristitty vanhin vieraili kerran erään vanhan sisaren luona; kun he rukoilivat yhdessä, veli pyysi Jehovalta syntejä anteeksi. Rukouksen jälkeen hän huomasi sisaren itkevän. Sisar selitti tuntevansa, että hän tarvitsi Jehovalta erityisen paljon anteeksiantoa, koska hän ei pystynyt enää saarnaamaan talosta taloon. Se että tuntee itsensä kyvyttömäksi tai riittämättömäksi – vaikkakin usein tarpeettomasti – voi saada sydämen hyvin murheelliseksi.
Ota huomioon, että huoli ja väsymys voivat vaikuttaa henkiseen tasapainoon. Korkean iän aiheuttamien vaivojen tai väsyttävästä sairaudesta johtuvan paineen vuoksi joku voi tuntea itsensä Jehovan hylkäämäksi ja kysyä: Mitä minä olen tehnyt? Miksi juuri minä? Muista Sananlaskujen 12:25:n sanat: ”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.” Yritä löytää hyviä, lohduttavia sanoja. Ne iäkkäät, joilla on kipuja, voivat Jobin tavoin jopa toivoa kuolemaa. Sen ei tarvitse tuntua järkyttävältä; yritä ymmärtää. Sellainen valitus ei välttämättä ole merkki uskon ja luottamuksen puutteesta. Job rukoili, että hänet kätkettäisiin tuonelaan, mutta hänen heti sen perään lausumansa sanat kertovat lujasta luottamuksesta siihen, että Jehova herättäisi hänet myöhemmin ylös. Lujan uskon avulla pystyy kestämään ahdistuksen ja masennuksen ajat ja pysymään silti lähellä Jehovaa. (Job 14:13–15.)
Kunnioita sairaita ja iäkkäitä
On erittäin tärkeää kohdella sairaita ja iäkkäitä kunnioittavasti ja arvostavasti (Roomalaisille 12:10). Älä menetä malttiasi, vaikka he tulisivatkin hitaammiksi kuin ennen tai eivät kykenisi tekemään yhtä paljon kuin aikaisemmin. Älä ole kärkäs holhoamaan liiaksi. Huolimatta siitä, kuinka hyvää tarkoitamme, käyttäytymällä hallitsevasti ja määräilevästi riistämme väistämättä toiselta hänen itsekunnioituksensa. Vuonna 1988 julkaistussa tohtorinväitöskirjassa tutkija Jette Ingerslev kertoi, mitä eräs 85-vuotiaiden ryhmä piti elämänsä laadun kannalta kaikkein tärkeimpänä: ”He asettivat kolme seikkaa etusijalle: sukulaisten parissa olemisen, hyvän terveyden ja lopuksi – vaikkei vähäisimpänä – sen, että saa päättää asioista itse.” Huomaa, että patriarkka Jaakobin pojat eivät kohdelleet isäänsä ylimielisesti, kun hän ikääntyi; hänen toiveitaan kunnioitettiin (1. Mooseksen kirja 47:29, 30; 48:17–20).
Myös sairaita täytyy kohdella arvostavasti. Muuan vanhin menetti leikkauksessa tapahtuneen virheen vuoksi kykynsä puhua, lukea ja kirjoittaa. Se oli kova isku, mutta muut vanhimmat päättivät tehdä kaikkensa, jotta hän ei tuntisi itseään hyödyttömäksi. He lukevat nyt hänelle kaiken seurakunnan kirjeenvaihdon ja ottavat hänet mukaan, kun käsitellään muita seurakunnallisia asioita. Vanhimmiston kokouksissa he koettavat saada selville hänen mielipiteensä. He antavat hänen tietää, että he edelleen pitävät häntä yhtenä vanhimpana ja arvostavat sitä, että hän on paikalla. Kaikki kristilliseen seurakuntaan kuuluvat voivat ponnistella samalla tavoin, jotta kukaan sairaista tai vanhuksista ei tuntisi itseään pois heitetyksi tai hylätyksi (Psalmit 71:9).
Apua hengellisen voiman hankkimiseen
Me kaikki tarvitsemme hengellistä ruokaa pitääksemme uskomme elävänä ja vahvana. Sen vuoksi meitä kannustetaan lukemaan Raamattua ja raamatullisia julkaisuja päivittäin sekä osallistumaan innokkaasti kristillisiin kokouksiin ja saarnaamistoimintaan. Sairaat ja iäkkäät tarvitsevat usein apua tässä kaikessa, ja on tärkeää auttaa kutakin siten kuin se hänen kohdallaan on järkevää. On iloinen asia, että monet voivat edelleen tulla kokouksiin valtakunnansaliin, jos he saavat kyydin ja hieman apua. Heidän osallistumisensa noihin kokouksiin rohkaisee suuresti seurakuntaa. Heidän kestävyytensä virkistää ja vahvistaa uskoa.
Monissa tapauksissa sairaat ja iäkkäät voivat myös osallistua mielekkäällä tavalla kristilliseen sananpalvelukseen. Heidät voidaan ottaa mukaan yhteisrynnistyksiin, ja he epäilemättä piristyvät saadessaan käydä edes muutamalla ovella. Kun tämä ei enää ole mahdollista, he voivat saada iloa todistaessaan vapaamuotoisesti tapaamilleen ihmisille. Muuan syöpään sairastunut sisar päätti käyttää jäljellä olevan elinaikansa, minkä verran sitä sitten olisikin, erityisponnisteluihin viedäkseen eteenpäin hyvää uutista. Hänen urheutensa saarnaamistyössä kannusti kaikkia. Hän jopa suunnitteli omat hautajaisensa, jotta ei-uskoville sukulaisille, työtovereille ja naapureille annettaisiin hyvää todistusta. Hänen ahdistavat olosuhteensa koituivat ”hyvän uutisen edistymiseksi”, ja hänen päättäväisyytensä ilmaista uskoa ja luottamusta antoivat hänen viimeisille hetkilleen poikkeuksellista merkitystä (Filippiläisille 1:12–14).
Sairaita ja iäkkäitä on hyvä auttaa vahvistumaan hengellisesti. Perheet voivat kutsua heidät viettämään kanssaan koti-iltaa, tai osa perhetutkistelusta voidaan toisinaan pitää jonkun sellaisen luona, joka ei voi lähteä ulos. Muuan äiti vei kaksi nuorinta lastaan erään vanhan sisaren kotiin, jotta he voisivat lukea Kirjaani Raamatun kertomuksista yhdessä. Tämä teki iäkkään sisaren onnelliseksi, ja lapset pitivät huomiosta, jota hän heille osoitti.
On kuitenkin aikoja, jolloin jotakuta heikkoa ihmistä ei saa häiritä liikaa, ja silloin voi olla parasta käydä vain silloin tällöin lukemassa hänelle jotain ääneen. Muista kuitenkin, että vaikka joku on fyysisesti liian heikko osallistuakseen keskusteluun, hän voi silti yhä tarvita ja kaivata hengellistä seuraa. Voimme rukoilla sellaisten kanssa, lukea heille tai kertoa kokemuksia, mutta meidän täytyy varoa viipymästä pitempään, kuin he jaksavat kuunnella.
On olemassa eräs pyhän palveluksen muoto, johon useimmat sairaat ja iäkkäät voivat yhä osallistua: toisten puolesta rukoilemiseen. Ensimmäiset opetuslapset pitivät tätä palveluksen piirrettä hyvin merkittävänä. Erään kerran he jakoivat seurakunnassa olevat tehtävät siten, että apostolit pystyivät keskittymään rukoukseen. Uskollisen Epafraan mainitaan ahkeroineen rukouksissa toisten puolesta. (Kolossalaisille 4:12; Apostolien teot 6:4.) Sellainen rukous on erittäin tärkeä ja hyödyllinen (Luukas 2:36–38; Jaakob 5:16).
Jehova muistaa sairaat ja iäkkäät ja huolehtii heistä heidän pahoina aikoinaan. On aivan oikein, että hän odottaa myös meidän harkitsevan, mitä voimme tehdä auttaaksemme ja tukeaksemme heitä. Osoittamamme huolenpito heijastaa päättäväisyyttämme säilyttää oma nuhteettomuutemme. Olemme onnellisia miettiessämme kuningas Daavidin sanoja: ”Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.” (Psalmit 37:18.)
[Tekstiruutu s. 28]
Käytännöllistä apua ymmärtäväisesti
YSTÄVIEN ja sukulaisten tulisi hankkia riittävät perustiedot siitä, miten hoitaa sairaita ja iäkkäitä. He voivat ennen kaikkea kannustaa näitä säilyttämään myönteisen asenteen elämään, saada heidät tuntemaan itsensä tarpeellisiksi ja arvostetuiksi sekä auttaa heitä säilyttämään itsetuntonsa. Siten heidän elämänsä laatu säilyy sellaisena, että he voivat edelleen iloita Jehovassa huolimatta kivuistaan ja säryistään. On huomattu, että monet Jehovan todistajat saavuttavat korkean iän. Siihen vaikuttavat epäilemättä voimakkaasti edessä oleva toivo, joka heillä on elävänä mielessään, heidän vireä henkinen mielenlaatunsa sekä heidän osallistumisensa Valtakunnan työhön siinä määrin kuin mahdollista. Loistava esimerkki tästä oli Vartiotorni-seuran edesmennyt presidentti Frederick W. Franz, joka kuoli rauhallisesti sadantena ikävuotenaan elettyään onnellisen ja tuottoisan elämän (vrt. 1. Aikakirja 29:28).
Päivittäiseen huolenpitoon liittyviin perusasioihin kannattaa yleensä kiinnittää huomiota: hyvään hygieniaan, oikeaan ravintoon, riittävään neste- ja suolamäärään, järkevään liikuntaan, raittiiseen ilmaan, kevyeen hierontaan ja virkistävään keskusteluun. Oikea ravinto voi vaikuttaa myönteisesti kuuloon, näköön, henkiseen toimintaan ja fyysiseen hyvinvointiin sekä parantaa sairauksien vastustuskykyä. Iäkkäille ihmisille sellaiset pienet asiat kuin oikean ravinnon syöminen ja runsas juominen voivat pitää heidät hyvässä kunnossa ja vanhuudenheikkouden loitolla. Voi vaatia hieman päänvaivaa löytää juuri sopiva liikuntamuoto. Muuan sisar, joka käy lukemassa eräälle iäkkäälle ja lähes sokealle sisarelle, aloittaa ja lopettaa viikoittaiset käyntinsä tanssimalla hieman tämän kanssa ympäri huonetta. Kasettinauhuri on aina valmiina ja musiikki valittu, ja kummatkin nauttivat tästä ”kuntoilusta”.
Monissa maissa jotkin järjestöt voivat antaa arvokasta käytännön apua sekä tietoja ja neuvoja nimenomaisista sairauksista ja siitä, miten niiden kanssa voi tulla toimeen. (Kristityn pitäisi tietenkin aina varoa joutumasta mukaan sellaiseen toimintaan, joka veisi huomion pois tosi kristillisestä palveluksesta.) Joskus on mahdollista lainata sairaalasänky, kävely- tai muut tuet, pyörätuoli, kuulokoje ja niin edelleen. Koska monet vanhukset ajattelevat, etteivät he tarvitse mitään tai ettei sellaisia uusia laitteita kannata hankkia, sukulaisten täytyy usein neuvoa heitä järkevästi tai jopa suostutella heitä. Käytännöllisestä kylpyhuoneen ovenkahvasta voi olla enemmän todellista iloa kuin kukkakimpusta.
Iäkkäästä huolehtiminen voi aiheuttaa melkoista henkistä painetta, varsinkin jos tämä kärsii vanhuudenheikkoudesta. Vanhuudenheikkous etenee usein salakavalasti. Sitä voi yrittää hidastaa estämällä potilasta jäämästä tarpeettoman passiiviseksi. Vanhuudenheikko ihminen voi yhtäkkiä loukkaantua johonkuhun, johon hän on aiemmin ollut hyvin kiintynyt. Sukulaisten täytyy ymmärtää, että ikääntyvä ihminen voi jopa unohtaa kaiken Raamatun totuuteen liittyvän – se on surullinen seuraus fyysisestä rappeutumisesta, ei merkki uskonpuutteesta.
Jos potilas on sairaalassa tai sairaskodissa, on välttämätöntä pitää hyvät yhteydet henkilökuntaan, jotta he tietäisivät, miten menetellä syntymäpäivinä, jouluna ja muina maailmallisina pyhäpäivinä. Jos potilas täytyy leikata, sukulaiset voivat selittää ja todistaa, millainen kanta hänellä on ollut verensiirtoon.