Tunteeko Jumala todella sinut?

”Oi Jehova, – – kaikki tieni ovat tulleet sinulle tutuiksi.” (PSALMIT 139:1, 3, UM.)

1. Miten laajalle on levinnyt sellainen tunne, että toiset eivät ymmärrä, millaisia huolia, ongelmia ja paineita kohtaamme?

YMMÄRTÄÄKÖ oikeastaan kukaan, mitä huolia, paineita ja ongelmia joudut kohtaamaan? Maailmassa on miljoonia sellaisia ihmisiä, niin nuoria kuin vanhojakin, joilla ei ole perhettä eikä sukulaisia, jotka välittäisivät siitä, mitä heille tapahtuu. Monissa perheissäkin vaimoista – ja jopa aviomiehistä – tuntuu, ettei heidän puolisonsa todella käsitä, millaiset paineet heitä rasittavat. Toisinaan he valittavat turhautuneina: ”Et sinä ymmärrä!” Myös useat nuoret ovat tulleet siihen tulokseen, ettei kukaan ymmärrä heitä. Noiden muilta suurempaa ymmärtämystä kaipaavien ihmisten joukossa on kuitenkin joitakuita, jotka ovat saaneet myöhemmin elämälleen syvällisen tarkoituksen. Miten se on mahdollista?

2. Minkä ansiosta Jehovan palvojat voivat viettää hyvin tyydyttävää elämää?

² Se johtuu siitä, että ymmärtävätpä toiset ihmiset täysin heidän tunteitaan tai eivät, he luottavat siihen, että Jumala ymmärtää, mitä heidän täytyy kestää. He uskovat, että hänen palvelijoidensa ei tarvitse kohdata ongelmiaan yksinään. (Psalmit 46:2.) Sitä paitsi he voivat Jumalan sanan ja tarkkanäköisten kristittyjen vanhinten avulla nähdä ongelmiensa yli. Raamattu auttaa heitä tajuamaan, että heidän uskollinen palveluksensa on kallisarvoista Jumalan silmissä ja että turvallinen tulevaisuus odottaa niitä, jotka panevat toivonsa häneen ja hänen Jeesuksen Kristuksen välityksellä tekemiinsä järjestelyihin. (Sananlaskut 27:11; 2. Korinttolaisille 4:17, 18.)

3, 4. a) Miten sen ymmärtäminen, että ”Jehova on Jumala” ja että ”hän meidät on tehnyt”, auttaa meitä saamaan iloa hänen palvelemisestaan? b) Miksi luotamme täysin Jehovan rakkaudelliseen huolenpitoon?

³ Psalmin 100:2 (UM) ajatus saattaa olla sinulle tuttu. Siinähän sanotaan: ”Palvelkaa Jehovaa iloiten. Tulkaa hänen eteensä ilohuudoin.” Kuinka moni todellisuudessa palvoo Jehovaa tuolla tavoin? Tähän esitetään järkeviä syitä jakeessa 3 (UM), jossa muistutetaan: ”Tietäkää, että Jehova on Jumala. Hän meidät on tehnyt emmekä me itse. Me olemme hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.” Heprealaisessa tekstissä hänestä käytetään tässä nimitystä ’Elo·himʹ, mikä ilmaisee hänen suurta majesteettisuuttaan, arvokkuuttaan ja erinomaisuuttaan. Hän on ainoa tosi Jumala. (5. Mooseksen kirja 4:39; 7:9; Johannes 17:3.) Hänen palvelijansa oppivat tuntemaan hänen jumaluutensa sekä heille opetettuna tosiasiana että myös kokemuksesta, ja he ilmaisevat tämän tottelevaisuudellaan, luottamuksellaan ja antaumuksellaan (1. Aikakirja 28:9; Roomalaisille 1:20).

⁴ Koska Jehova on elävä Jumala, joka pystyy näkemään sydämemmekin, mikään ei ole piilossa hänen silmiltään. Hän on täysin selvillä siitä, mitä elämässämme tapahtuu. Hän ymmärtää eteemme tulevien ongelmien syyt samoin kuin niistä ehkä koituvan henkisen ja tunneperäisen kuohunnan. Luojana hän tuntee meidät paremmin kuin me itse tunnemme itsemme. Hän tietää myös, miten auttaa meitä selviytymään tilanteestamme ja miten saada aikaan pysyvä huojennus. Hän auttaa meitä rakkaudellisesti – niin kuin paimen, joka pitää karitsaa sylissään – kun turvaamme häneen kaikesta sydämestämme (Sananlaskut 3:5, 6; Jesaja 40:10, 11). Psalmin 139 tutkiminen voi vahvistaa suuresti tuota luottamusta.

Hän joka näkee kaikki tiemme

5. Mitä merkitsee se, että Jehova tutkii meidät ”läpikotaisin”, ja miksi se on toivottavaa?

⁵ Psalmista Daavid kirjoitti syvästi arvostaen: ”Oi Jehova, olet tutkinut minut läpikotaisin ja tunnet minut.” (Psalmit 139:1, UM.) Daavid luotti siihen, että Jehova ei tuntenut häntä ainoastaan pintapuolisesti. Jumala ei nähnyt Daavidia siten kuin ihmiset saattoivat nähdä hänet: he panivat merkille vain hänen ulkonäkönsä, hänen puhelahjansa tai hänen harpunsoittotaitonsa (1. Samuelin kirja 16:7, 18). Jehova oli ”tutkinut” Daavidin sisimmän ”läpikotaisin” tuntien rakkaudellista kiinnostusta hänen hengellistä hyvinvointiaan kohtaan. Jos olet yksi Jehovan innokkaista palvelijoista, hän tuntee sinutkin aivan yhtä hyvin kuin hän tunsi Daavidin. Eikö se herätäkin sisimmässäsi sekä kiitollisuutta että kunnioittavaa pelkoa?

6. Miten psalmi 139:2, 3 osoittaa, että Jehova tietää kaiken mitä teemme, jopa kaikki ajatuksemme?

⁶ Jehova näki kaikki Daavidin toiminnat, ja Daavid tiesi sen. ”Sinä olet tullut tietämään istumiseni ja nousemiseni”, psalmista kirjoitti. ”Olet ottanut huomioon ajatukseni kaukaa. Kulkemiseni ja makaamiseni olet mitannut, ja kaikki tieni ovat tulleet sinulle tutuiksi.” (Psalmit 139:2, 3, UM.) Se että Jehova on taivaissa, kaukana maapallolta, ei estänyt häntä tietämästä, mitä Daavid teki tai mitä hän ajatteli. Hän oli ”mitannut” eli tutkinut huolellisesti Daavidin toimia sekä päivällä että yöllä saadakseen selville, millaisia ne olivat.

7. a) Mainitse Daavidin elämänvaiheiden perusteella joitakin seikkoja elämästämme, joista Jumala on selvillä. b) Miten tämän tietämisen tulee vaikuttaa meihin?

⁷ Kun rakkaus Jumalaa kohtaan ja luottamus Hänen pelastusvoimaansa saivat Daavidin nuorena miehenä tarjoutumaan taistelemaan filistealaisjättiläistä Goljatia vastaan, Jehova tiesi sen (1. Samuelin kirja 17:32–37, 45–47). Kun ihmisten vihamielisyys synnytti myöhemmin ankaraa tuskaa Daavidin sydämessä ja kun painostus oli niin kovaa, että hän puhkesi kyyneliin yöllä, häntä lohdutti sen tietäminen, että Jehova kuuli hänen rukouksensa (Psalmit 6:7, 10; 55:3–6, 23). Kun kiitollisuutta tulvillaan oleva sydän sai Daavidin mietiskelemään Jehovaan liittyviä asioita eräänä unettomana yönä, Jehova oli kyllä täysin selvillä siitä (Psalmit 63:7; vrt. Filippiläisille 4:8, 9). Kun Daavid eräänä iltana katseli naapurinsa vaimon peseytymistä, Jehova tiesi senkin, ja hän näki, mitä tapahtui, kun Daavid antoi – tosin vain lyhyeksi hetkeksi – syntisen halun työntää Jumalan pois ajatuksistaan (2. Samuelin kirja 11:2–4). Myöhemmin kun profeetta Naatan lähetettiin kertomaan Daavidille, miten vakava tämän synti oli ollut, Jehova ei ainoastaan kuullut Daavidin suusta tulevia sanoja, vaan havaitsi myös katuvan sydämen, josta ne olivat lähtöisin (2. Samuelin kirja 12:1–14; Psalmit 51:3, 19). Eikö tämän tulekin saada meidät ajattelemaan vakavasti sitä, mihin menemme, mitä teemme ja mitä on sydämessämme?

8. a) Miten kielellämme olevat sanat vaikuttavat asemaamme Jumalan edessä? b) Miten kielenkäytön heikkoudet voidaan voittaa? (Matteus 15:18; Luukas 6:45.)

⁸ Koska Jumala tietää kaiken mitä teemme, meille ei pitäisi olla yllätys, että hän on selvillä siitä, miten käytämme niinkin pientä ruumiinjäsentä kuin kieltä. Kuningas Daavid tajusi tämän, ja hän kirjoitti: ”Sillä ei ole sanaa kielelläni, mutta katso, oi Jehova, sinä tiedät jo sen kaiken.” (Psalmit 139:4, UM.) Daavid tiesi hyvin, että ne, jotka toivotettaisiin tervetulleiksi vierailulle Jehovan telttaan, olisivat ihmisiä, jotka eivät panettelisi toisia ja jotka kieltäytyisivät käyttämästä kieltään lähimmäistään häpäisevien mehukkaiden juorujen levittämiseen. Jehovan suosiossa olevat ihmiset olisivat niitä, jotka puhuisivat totuutta sydämessäänkin. (Psalmit 15:1–3; Sananlaskut 6:16–19.) Kukaan meistä ei pysty hillitsemään kieltään täydellisesti, mutta Daavid ei vain voimattomana päätellyt, että hän ei mahtanut tilanteelleen mitään. Hän käytti paljon aikaa sellaisten psalmien sepittämiseen ja laulamiseen, joissa ylistettiin Jehovaa. Hän tunnusti myös auliisti tarvitsevansa apua ja rukoili sitä Jumalalta (Psalmit 19:13–15). Onko meidänkin tarpeellista kiinnittää rukoillen huomiota kielenkäyttöömme?

9. a) Mitä psalmin 139:5 kuvaus ilmaisee siitä, miten perusteellisesti Jumala tuntee tilanteemme? b) Mihin se saa meidät luottamaan?

⁹ Jehova ei näe meitä eikä tilannettamme vain ahtaasta perspektiivistä. Hän näkee koko kuvan ja näkee sen joka puolelta. Daavid otti esimerkiksi piiritetyn kaupungin, kun hän kirjoitti: ”Takaa ja edestä olet piirittänyt minut.” Daavidin tapauksessa Jumala ei ollut häntä piirittävä vihollinen, vaan pikemminkin valpas vartija. ”Panet kätesi minun päälleni”, Daavid lisäsi. Hän ilmaisi siten, että Jumalan valvonta ja suojelus koituu niiden pysyväksi hyödyksi, jotka rakastavat häntä. ”Sellainen tieto on minulle liian ihmeellistä. Se on niin korkealla, etten voi saavuttaa sitä”, Daavid myönsi. (Psalmit 139:5, 6, UM.) Jumala tuntee palvelijansa niin täydellisesti ja läpikotaisin, ettemme voi täysin käsittää sitä. Me tiedämme kuitenkin kylliksi voidaksemme luottaa siihen, että Jehova ymmärtää todella meitä ja että hän antaa ehdottomasti parasta apua (Jesaja 48:17, 18).

Jumala voi auttaa meitä, olemmepa missä tahansa

10. Mikä rohkaiseva totuus esitetään psalmin 139:7–12 eloisassa kuvauksessa?

¹⁰ Psalmista katselee Jehovan rakkaudellista huolenpitoa toisesta näkökulmasta jatkaessaan: ”Minne voin mennä henkesi ulottuvilta, ja minne voin paeta kasvojesi edestä?” Hän ei suinkaan halunnut yrittää päästä loitolle Jehovasta, vaan pikemminkin hän tiesi, että olisipa hän missä tahansa, Jehova tietäisi sen ja voisi pyhän henkensä välityksellä auttaa häntä. Hän jatkoi: ”Jos nousisin taivaaseen, sinä olisit siellä, ja jos levittäisin lepovuoteeni Šeoliin, katso, sinä olisit siellä. Vaikka ottaisin aamunkoiton siivet asuakseni syrjäisimmässä meressä, sielläkin sinun kätesi taluttaisi minua ja oikea kätesi ottaisi minut huostaansa. Ja vaikka sanoisin: ’Totisesti pimeys sieppaa minut äkkiä!’, niin yö olisi valona ympärilläni. Ei pimeyskään olisi sinulle liian pimeä, vaan yökin loistaisi niin kuin päivä; pimeys voisi yhtä hyvin olla valo.” (Psalmit 139:7–12, UM.) Emme voi joutua paikkaan emmekä tilanteeseen, jossa Jehova ei näkisi meitä tai jossa olisimme hänen henkensä avun ulottumattomissa.

11, 12. a) Miten Jehovan kyky nähdä ja auttaa ilmeni Joonan tapauksessa, vaikka Joona unohti sen joksikin aikaa? b) Miten Joonan kokemuksen tulisi hyödyttää meitä?

¹¹ Yhdessä vaiheessa profeetta Joona unohti sen. Jehova oli antanut hänen tehtäväkseen saarnata niniveläisille. Jostakin syystä hänestä tuntui, että hän ei pystyisi hoitamaan tuota tehtävää. Assyrialaisten hurja maine sai kenties Joonan pelkäämään Ninivessä palvelemista. Siksi hän yritti piiloutua. Hän hankkiutui Joppen satamassa laivaan, joka oli lähdössä Tarsiiseen (yhdistetään yleensä Espanjaan, joka sijaitsee yli 3 500 kilometrin päässä Ninivestä länteen). Jehova kuitenkin näki, että hän nousi laivaan ja meni lastiruumaan nukkumaan. Jumala tiesi senkin, missä Joona oli, kun hänet heitettiin myöhemmin yli laidan, ja Jehova kuuli Joonaa, kun tämä sanoi suuren kalan vatsassa, että hän täyttäisi lupauksensa. Pelastuttuaan takaisin kuivalle maalle Joona sai jälleen tilaisuuden täyttää tehtävänsä. (Joona 1:3; 2:1–3:4.)

¹² Miten paljon parempi Joonan olisikaan ollut luottaa alusta lähtien siihen, että Jehovan henki auttaa häntä täyttämään tehtävänsä! Myöhemmin Joona kuitenkin kirjoitti nöyrästi kokemuksensa muistiin, ja tuo kertomus on auttanut siitä pitäen monia ilmaisemaan Jehovaa kohtaan luottamusta, jonka kehittäminen näytti olevan Joonalle silloin hyvin vaikeaa (Roomalaisille 15:4).

13. a) Mitä tehtäviä Elia oli täyttänyt uskollisesti, ennen kuin hän pakeni kuningatar Iisebeliä? b) Miten Jehova auttoi Eliaa silloinkin, kun tämä yritti piiloutua Israelin alueen ulkopuolelle?

¹³ Elialla oli hiukan erilainen kokemus. Hän oli julistanut uskollisesti Jehovan säädöstä, jonka mukaan Israel joutuisi kärsimään kuivuutta rangaistukseksi synneistään (1. Kuningasten kirja 16:30–33; 17:1). Hän oli kannattanut rohkeasti tosi palvontaa kamppailussa, joka käytiin Jehovan ja Baalin välillä Karmelin vuorella. Hän oli myös huolehtinut siitä, että 450 Baalin profeettaa teloitettiin Kiisonin purolla. Mutta kun kuningatar Iisebel vannoi raivoissaan surmauttavansa Elian, tämä pakeni maansa rajojen ulkopuolelle. (1. Kuningasten kirja 18:18–40; 19:1–4.) Auttoiko Jehova häntä siellä tuona vaikeana aikana? Kyllä auttoi. Jos Elia olisi kiivennyt korkealle vuorelle, ikään kuin taivaaseen; jos hän olisi piiloutunut syvälle maanalaiseen luolaan, ikään kuin Šeoliin; jos hän olisi paennut johonkin kaukaiseen saareen yhtä nopeasti kuin aamunkoiton valo leviää yli maan – Jehovan käsi olisi ollut siellä vahvistamassa ja taluttamassa häntä (vrt. Roomalaisille 8:38, 39). Jehova tosiaan vahvisti Eliaa antamalla hänelle ruokaa hänen matkaansa varten ja lisäksi ilmaisemalla vaikuttavan voimansa suurenmoisilla tavoilla. Näin vahvistettuna Elia ryhtyi seuraavaan profeetalliseen tehtäväänsä. (1. Kuningasten kirja 19:5–18.)

14. a) Miksi olisi väärin päätellä, että Jumala on läsnä kaikkialla? b) Millaisissa olosuhteissa Jehova on rakkaudellisesti tukenut palvelijoitaan nykyään? c) Miten on mahdollista, että vaikka joutuisimme Šeoliin, Jumala olisi sielläkin?

¹⁴ Psalmin 139:7–12 profeetalliset sanat eivät merkitse sitä, että Jumala on läsnä kaikkialla, että hän on itse kaikissa paikoissa kaikkina aikoina. Raamattu osoittaa selvästi asian olevan toisin. (5. Mooseksen kirja 26:15; Heprealaisille 9:24.) Hänen palvelijansa eivät kuitenkaan koskaan ole hänen tavoittamattomissaan. Se pitää paikkansa niistä, jotka ovat muuttaneet teokraattisten tehtäviensä vuoksi kaukaisiin paikkoihin. Se piti paikkansa uskollisista todistajista natsien keskitysleireissä toisen maailmansodan aikana, ja se piti paikkansa niistä lähetystyöntekijöistä, joita pidettiin yksinäisselleissä Kiinassa 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa. Se piti paikkansa niistä eräässä Keski-Afrikan maassa asuneista rakkaista veljistämme ja sisaristamme, joiden piti paeta toistuvasti kylistään ja jopa maastaan. Jos on tarpeen, Jehova voi tavoittaa uskolliset palvelijansa jopa Šeolista, yhteisestä haudasta, ja tuoda heidät takaisin ylösnousemuksen välityksellä (Job 14:13–15; Luukas 20:37, 38).

Hän joka todella ymmärtää meitä

15. a) Miten varhaisesta lähtien Jehova on pystynyt tarkkailemaan kehitystämme? b) Miten psalmistan viittaus munuaisiin osoittaa Jumalan meitä koskevan tietämyksen laajuuden?

¹⁵ Psalmista kiinnittää henkeytettynä huomiota siihen, että Jumala on tuntenut meidät jo ennen syntymäämme. Hän sanoo: ”Sillä sinä valmistit munuaiseni, pidit minua suojattuna äitini kohdussa. Kiitän sinua siksi, että minut on tehty pelottavan ihmeellisesti. Sinun tekosi ovat ihmeelliset, kuten sieluni varsin hyvin tietää.” (Psalmit 139:13, 14, UM.) Isästämme ja äidistämme lähtöisin olevien geenien yhdistyminen hedelmöitymishetkellä saa aikaan geenistön, joka vaikuttaa ratkaisevasti fyysisiin ja henkisiin mahdollisuuksiimme. Jumala ymmärtää nuo mahdollisuudet. Tässä psalmissa mainitaan erityisesti munuaiset, jotka edustavat Raamatussa usein persoonallisuuden sisimpiä piirteitä (Psalmit 7:10; Jeremia 17:10).a Jehova on tiennyt nämä yksityiskohdat meistä jo ennen syntymäämme. Juuri hän on myös rakkaudellisesti suunnitellut ihmisruumiin sellaiseksi, että äidin kohdussa olevalle hedelmöityneelle munasolulle muodostuu suojaisa paikka, jossa alkio pystyy kehittymään ”suojattuna”.

16. a) Miten psalmi 139:15, 16 korostaa Jumalan läpitunkevaa näkökykyä? b) Miksi tämän tulisi kannustaa meitä?

¹⁶ Psalmista korostaa sitten Jumalan läpitunkevaa näkökykyä, kun hän lisää: ”Luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa tehtiin, kun minut kudottiin maan syvimmissä osissa [ilmeisesti runollinen viittaus hänen äitinsä kohtuun, mutta viittaa myös siihen, että Aadam luotiin tomusta]. Silmäsi näkivät jopa alkioni, ja kirjassasi olivat kirjoitettuina kaikki sen osat, mitä tulee päiviin joina ne [ruumiinosat] muodostettiin eikä yhtäkään niistä [ruumiinosista] vielä ollut.” (Psalmit 139:15, 16, UM.) Ei ole epäilystäkään siitä, että ymmärtävätpä toiset ihmiset meitä tai eivät, Jehova ymmärtää. Miten tämän tulee vaikuttaa meihin?

17. Mitä Jumalan tekojen ihmeellisyyden havaitseminen saa meidät tekemään?

¹⁷ Psalmin 139 kirjoittaja myönsi, että Jumalan teot, joista hän kirjoitti, olivat ihmeellisiä. Tuntuuko sinustakin siltä? Jonkin ihmeellisen kohtaaminen panee ihmisen ajattelemaan sitä vakavasti tai katsomaan sitä haltioituneena. Todennäköisesti suhtaudut juuri sillä tavoin Jehovan näkyviin luomistöihin. (Vrt. Psalmit 8:4, 5, 10.) Ajatteletko samalla tavoin myös siitä, mitä hän on tehnyt perustaessaan messiaanisen Valtakunnan, mitä hän tekee huolehtiessaan siitä, että hyvä uutinen saarnataan koko maailmassa, ja siitä, miten hänen Sanansa muuttaa ihmisten persoonallisuutta? (Vrt. 1. Pietarin kirje 1:10–12.)

18. Miten meihin vaikuttaa se, että toteamme Jumalan tekojen olevan pelkoa herättäviä?

¹⁸ Oletko kokenut myös sen, että Jumalan tekojen mietiskely herättää sinussa pelkoa, tervettä pelkoa, joka antaa sinulle voimakkaan kannustimen, joka vaikuttaa syvästi persoonallisuuteesi ja siihen, miten käytät elämäsi? (Vrt. Psalmit 66:5.) Jos olet, niin sydämesi saa sinut kiittämään Jehovaa, ylistämään häntä, tarttumaan tilaisuuksiin kertoa toisille hänen tarkoituksestaan ja niistä suurenmoisista asioista, jotka hän tulee antamaan häntä rakastaville (Psalmit 145:1–3).

[Alaviitteet]

Mitä vastaat?

◻ Miten sen tietäminen, että ”Jehova on Jumala”, auttaa meitä palvelemaan häntä iloiten?

◻ Miten sen, että Jumala tietää kaiken mitä teemme, tulee vaikuttaa elämäämme?

◻ Miksi se, ettemme ole koskaan Jumalan näkökyvyn ulottumattomissa, on rohkaisevaa?

◻ Miksi Jumala pystyy ymmärtämään meitä tavoilla, joilla yksikään ihminen ei pysty ymmärtämään meitä?

◻ Miksi tällainen tutkistelu herättää meissä halun kiittää Jehovaa?