Lukijoiden kysymyksiä
Merkitseekö 1. Korinttolaiskirjeen 14:37:ssä oleva ilmaus ”hengen lahjan saanut” sitä, että joku on saanut pyhän hengen siinä mielessä, että hänet on voideltu, vai sitä, että hänellä on hengen ihmelahja?
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä tämä jae kuuluu: ”Jos joku ajattelee olevansa profeetta tai hengen lahjan saanut, niin tunnustakoon hän sen, mitä teille kirjoitan, koska se on Herran käsky.” (1. Korinttolaisille 14:37.)
Lukija voisi ajatella ilmauksen ”hengen lahjan saanut” viittaavan siihen, että ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt olivat hengestä siinneitä ja että heistä tuli Jumalan hengellisiä poikia. Tai ilmauksen voitaisiin ymmärtää soveltuvan ihmiseen, joka on saanut pyhän hengen erikoislahjan. Tämä jälkimmäinen merkitys on todennäköinen, kuten voimme taustatietojen avulla havaita.
Apostoli Paavali käytti näitä kolmea sanaa vastaamassa kreikan sanaa pneu·ma·ti·kosʹ, jonka perusmerkitys on ’henkeen liittyvä, hengellinen’. Sen eri muotoja käytetään ilmauksissa ”hengellinen ruumis”, ”hengellinen siunaus”, ”hengellinen käsityskyky” ja ”hengellinen huone” (1. Korinttolaisille 15:44; Efesolaisille 1:3; Kolossalaisille 1:9; 1. Pietarin kirje 2:5).
Näissä tapauksissa Raamattu mainitsee erikseen sen (ruumis, siunaus, käsityskyky, huone), mitä sana ”hengellinen” kuvailee. Muissa tapauksissa sanan ”hengellinen” merkitys ja sopiva käännös täytyy kuitenkin päätellä tekstiyhteydestä. Esimerkiksi 1. Korinttolaiskirjeen 2:14, 15:ssä vertaillaan aineellisen ihmisen asennetta ”hengellisen” ho pneu·ma·ti·kosʹ asenteeseen, jolloin tuo sana merkitsee johdonmukaisesti ”hengellistä ihmistä”.
Ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvuissa 12–14 kiinnitetään huomiota pyhän hengen ihmelahjoihin. Jumala antoi niitä joillekin varhaiskristityille osoittaakseen, ettei hän käyttänyt enää luonnollista Israelia vaan siunasi nyt kristillistä ”Jumalan Israelia” (Galatalaisille 6:16). Paavali kirjoitti näistä lahjoista: ”On moninaisia lahjoja, mutta sama henki.” (1. Korinttolaisille 12:4.) Näitä hengen lahjoja olivat erityinen viisaus, tieto ja usko sekä myös profetoiminen, kielillä puhuminen ja kielten tulkitseminen (1. Korinttolaisille 12:8–11).
Korinton kristityt, joille Paavali kirjoitti, voideltiin Jumalan pyhällä hengellä. Paavali sanoi: ”Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (1. Korinttolaisille 6:11; 12:13.) Kaikki olivat todella saaneet ”vakuuden siitä mitä on tuleva, se on hengen” (2. Korinttolaisille 5:5). He kaikki eivät kuitenkaan saaneet pyhän hengen välityksellä erikoislahjaa. Lisäksi näyttää siltä, että monia kiehtoi kielillä puhuminen, ja he korostivat liikaa tämän lahjan merkitystä. Paavali kirjoitti oikaistakseen heidän ajatteluaan ja osoitti, etteivät kielet hyödytä niin monia ihmisiä kuin profetoimisen lahja. Luvun 12 lopussa Paavali neuvoi korinttolaisia: ”Tavoitelkaa innokkaasti suurempia lahjoja.” (1. Korinttolaisille 12:28–31.)
Luvun 14 alussa hän sitten kehotti: ”Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa innokkaasti – – [pneumatikaa], mieluummin kuitenkin sitä että profetoisitte.” Mitä tuli tavoitella? Näiden kristittyjen ei tarvinnut tavoitella hengellä voitelemista, sillä heidät oli jo voideltu hengellä. Paavali tarkoitti johdonmukaisesti hengen ”lahjoja”, joita hän kehotti heitä tavoittelemaan luvun 12 lopussa. Näin ollen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä käännetään 1. Korinttolaiskirjeen 14:1: ”Tavoitelkaa innokkaasti hengellisiä lahjoja.” Eräät muut raamatunkäännökset kääntävät tässä sanan ta pneu·ma·ti·kaʹ ”hengellisiksi lahjoiksi” tai ”Hengen lahjoiksi”.
Tämän taustan valossa havaitsemme, että luvun 14 loppupuolella Paavali yhdistää profetoimisen ja pneumatikoksen. Samoin kuin jakeessa 1, tekstiyhteys antaa ymmärtää hänen tarkoittaneen sitä, että joku on saanut hengen lahjoja. Vuoden 1992 Kirkkoraamattu kääntää jakeen seuraavasti: ”Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky.”
Kaikkien kristittyjen, olipa heillä profetoimisen lahja tai mikä tahansa muu hengen lahja, piti hyväksyä Paavalin neuvot siitä, miten seurakunnassa toimitaan, ja noudattaa niitä.