Onnistuuko ”Maailman uskontojen parlamentti”?

SATOJA uskonnollisia johtajia kokoontui ”Maailman uskontojen parlamentin” toiseen kokoukseen, joka pidettiin Chicagossa Yhdysvalloissa kesällä 1993. Buddhalaisuus, hindulaisuus, islamilaisuus, juutalaisuus ja kristikunta olivat kaikki edustettuina. Läsnä oli myös noitia ja pakanajumalattarien palvojia. Edustajat keskustelivat omasta osastaan sotien lopettamisessa. Kokouksen puheenjohtaja myönsi, että ”uskonnot ovat osallisia kahteen kolmasosaan maailman nykyisistä suurista selkkauksista”.

Sata vuotta sitten

Onnistuiko parlamentin kokous? Tarkastellaanpa, mitä tapahtui sata vuotta sitten ”Maailman uskontojen parlamentin” ensimmäisessä kokouksessa. Sekin pidettiin Chicagossa kesällä 1893, ja edustettuina oli yli 40 uskontoa. ”Maailman uskontojen parlamentin neuvosto” myöntää, että vuoden 1893 kokouksessa läsnä olleet edustajat ”uskoivat sen olevan ensimmäinen kokous sellaisten kansainvälisten uskontojenvälisten kokousten sarjassa, jotka lisäisivät ymmärtämystä, rauhaa ja edistystä. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Uskonnollinen suvaitsemattomuus ja väkivalta ovat olleet kuluneiden sadan vuoden aikana käytyjen sotien erottamaton osa ja ovat yhä.” Mistä epäonnistuminen johtuu? Siitä, että Jumala ei hyväksy koko ajatusta eri uskontojen välisestä yhteydestä. Raamatussa sanotaan: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa.” (2. Korinttolaisille 6:14–17.)

Vartiotornin vuoden 1893 syyskuun numerossa (engl.) tähdennettiin sitä, ettei Raamattu tue ajatusta ”Maailman uskontojen parlamentista”, kun siinä sanottiin hieman ivaillen: ”He ovat kaivaneet Babylonin ja muiden muinaisten kaupunkien raunioista esiin monta suurenmoista savilieriötä, mutta joitakin on vielä löytämättä. – – He eivät ole löytäneet ainuttakaan lieriötä, jossa kerrottaisiin Mooseksen ja Joosuan kutsuneen koolle mooabilaisia, ammonilaisia ja edomilaisia ’Uskontojen parlamenttiin’ – –. He eivät ole löytäneet yhtäkään, jossa kerrottaisiin vanhan kunnon Samuelin lähettäneen sanansaattajan Gatiin ja Ekroniin pyytämään Daagonin pappeja Siiloon Jehovan pappien kanssa pidettävään konferenssiin – –. He eivät ole löytäneet ensimmäistäkään, jossa kerrottaisiin nahkavöisen, vanhan Elian ehdottaneen Baalin ja Moolokin papeille viikon mittaista ’kongressia’, jossa keskusteltaisiin kunkin uskonnon opinkappaleista pyrkimyksenä lisätä keskinäistä kunnioitusta toistensa uskontoa kohtaan.”

Jumalan valtakunta ainoa toivo

”Maailman uskontojen parlamentti” ei tule onnistumaan. Sanomalehdet ja osanottajat käyttivät parlamentista puhuessaan muun muassa sanoja ”kaaos” ja ”sekasorto”. Erään raportin mukaan tarvittiin jopa poliisi rauhoittamaan kaksi poliittisten jakaumien aiheuttamaa häiriötä. Vuonna 1952 julkaisemassaan tiedotteessa parlamentti esitti tarkoituksensa olevan muun muassa ”perustaa pysyvä Uskontojen maailman parlamentti, joka työskentelisi YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN kanssa maailmanrauhan ja kaikkien ihmisten välisen ymmärtämyksen saavuttamiseksi”. Jeesus sitä vastoin sanoi, ettei hänen Valtakuntansa ollut osa tästä maailmasta. Raamatussa osoitetaan, että Jumalan valtakunta on ainoa ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin. (Daniel 2:44; Johannes 18:36.)