Voiko jakautunut kirkko pysyä pystyssä?

”KAIKKI, jotka tunnustavat Kristuksen pelastavan totuuden, kuuluvat näkyvään kirkkoon. Kristikunnan jakaumat – idän ja lännen sekä Rooman ja protestanttisten kirkkojen välillä – ovat tämän yhden kirkon sisäisiä jakaumia.” (Christians in Communion.) Tällä tavalla muuan kirjoittaja näkee kristillisyyden – laajalle hajaantuneena uskontojen perheenä, jossa kaikki tunnustavat jonkinlaista uskoa Jeesukseen Kristukseen.

Se on kuitenkin jakautunut perhe, jolla on keskenään ristiriitaisia uskonkäsityksiä ja toimintaperiaatteita. ”Nykypäivän kristillisyys – – vaatii jäseniltään vähemmän kuin vaaditaan niiltä, jotka nousevat bussiin”, sanoo eräs tarkkailija. Millaiseksi meidän siis pitäisi määrittää sen hengellinen tila? Katolinen piispa Basil Butler päättelee: ”Jakautunut kristikunta on todellakin hyvin sairas.” (The Church and Unity.) Mistä sairaus alkoi? Onko toivoa toipumisesta?

”Laittomuuden ihminen”

Apostoli Paavali varoitti, että eripuraisuutta tulisi kehittymään. Hän kirjoitti niille Tessalonikan kristityille, jotka ajattelivat Kristuksen läsnäolon olevan käsillä: ”Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, koska se [Jehovan päivä] ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty, tuhon poika.” (2. Tessalonikalaisille 2:3.)

Tämä ”laittomuuden ihminen” pani alulle luopumuksen ja kapinoinnin kristillisessä seurakunnassa. Kuka hän on? Ei kukaan yksityinen ihminen, vaan kristikunnan pappisluokka. Tämä luokka korotti itsensä luopioseurakunnan johtoon suhteellisen pian Jeesuksen apostolien kuoleman jälkeen ja alkoi lopulta opettaa pakanallisia käsityksiä, esimerkiksi kolminaisuutta ja ihmissielun kuolemattomuutta (Apostolien teot 20:29, 30; 2. Pietarin kirje 2:1–3). Tappavan viruksen tavoin se saastutti kristilliseksi tunnustautuvan seurakunnan demonien henkeyttämillä ajatuksilla, jotka johtaisivat väistämättä eripuraisuuteen (Galatalaisille 5:7–10).

Tartunta oli alkanut levitä jo apostoli Paavalin päivinä. Hän kirjoitti: ”Tosin tämän laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa, mutta vain siihen asti kun se, joka parhaillaan pidättää, tulee olemaan poissa tieltä.” (2. Tessalonikalaisille 2:7.) Apostolit olivat se, joka pidätti myrkyllistä luopumusta. Kun heidän yhdistävä vaikutuksensa oli poissa, pidäkkeetön luopumus levisi kuin kuolio (1. Timoteukselle 4:1–3; 2. Timoteukselle 2:16–18).

Tämän ”laittomuuden ihmisen” toiminta jatkuu laantumattomana. Tuoreessa raportissa, joka koski ”seksuaalisessa ja teologisessa piinassa olevaa kirkkoa”, kerrottiin erään Englannin kirkon arkkidiakonin valittaneen: ”Aloitteita, joissa papistoa pyydetään olemaan antautumatta avioliiton ulkopuolisiin sukupuolisuhteisiin, tyrmätään. Aktiivisia homoseksuaaleja vihitään papeiksi. He ovat muuttaneet hyvän pahaksi ja pahan hyväksi.” (The Sunday Times Magazine, Lontoo, 22.11.1992.)

Vehnä ja rikkaruohot

Itse Jeesus Kristus opetti, että tosi kristillisyys katoaisi tilapäisesti näkyvistä. Hän sanoi, että kristillisen seurakunnan perustaminen oli ikään kuin mies olisi kylvänyt hyvää siementä peltoonsa. Mutta, Jeesus sanoi, ”hänen vihollisensa [tuli] ja kylvi vehnän sekaan rikkaruohoja”. Kun pellon omistajan orjat kysyivät, pitäisikö heidän yrittää kitkeä rikkaruohot, hän sanoi: ”[Ei], jottette vain sattuisi rikkaruohoja kerätessänne nyhtämään vehnää niiden mukana.” Kuinka pitkään vehnä ja rikkaruohot kasvaisivat tällä tavoin sekaisin? Pellon omistaja sanoi: ”Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti.” (Matteus 13:25, 29, 30.)

Epäaidot kristityt kasvoivat tosi kristittyjen rinnalla ”elonkorjuuseen” eli ”asiainjärjestelmän” viimeisinä päivinä tapahtuvaan erottelun aikaan asti (Matteus 28:20). Saatana Panettelija loi luopioiden avulla turmeltuneen ja jakautuneen jäljitelmän kristillisestä seurakunnasta (Matteus 13:36–39). He tuottivat häpeällisen väärennöksen aidosta kristillisyydestä (2. Korinttolaisille 11:3, 13–15; Kolossalaisille 2:8). Kirkon hajaantuessa moneen osaan vuosisatojen varrella tuli yhä vaikeammaksi tunnistaa tosi kristityt.

Uusia jakaumia

Kirjassa The Testing of the Churches—1932–1982 sanotaan, että lähempänä nykyaikaa ”on syntynyt uusia jakaumia, etenkin karismaattinen liike, joka painottaa henkilökohtaista uskoa ja kokemusta”. On kiinnostavaa, että joidenkuiden mielestä karismaattiset uudestisyntyneiden liikkeet ovat merkkejä hengellisestä elpymisestä eivätkä uusista jakaumista. Esimerkiksi Pohjois-Irlanti koki tällaisen heräämisen 1850-luvulla. Toiveet olivat korkealla. Eräässä raportissa puhuttiin ”presbyteeristen, wesleyläisten ja independenttien sananpalvelijoiden – – veljellisestä sovusta” ja sanottiin, että ”jokainen päivä toi tullessaan uusia tarinoita transseista, unitiloista, näyistä, unista ja ihmeistä” (Religious Revivals).

Monien mielestä nämä dramaattiset ilmaukset olivat todiste siitä, että Jumalan henki pyrki herättämään hänen kirkkonsa. ”Jumalan kirkko”, sanoi eräs huomioitsija, ”on herätetty näillä seuduilla henkiin sen korkeimmassa merkityksessä.” Mutta vaikka tätä nimenomaista herätystä tervehdittiin ”loistoisana ja ennennäkemättömänä kautena Ulsterin uskonnollisessa historiassa”, ei se eivätkä muutkaan senkaltaiset herätykset ole tuoneet uskonnollista yksimielisyyttä niille, jotka väittävät syntyneensä hengellisesti uudelleen.

Tällaiset ihmiset vakuuttavat olevansa yksimielisiä perusasioista. Mutta samaa sanoo muu kristikunta, joka järkeilee, että ”se, mikä yhdistää kristittyjä, on sentään paljon tärkeämpää kuin ne seikat, jotka heitä vielä jakavat” (The Church and Unity). Kristikunta julistaa: ”Pohjimmainen ykseytemme toinen toisemme kanssa ja kaikkien kristittyjen tovereidemme kanssa on ankkuroitunut kasteeseemme Kristuksessa.” (Christians in Communion.) Se että jakaumia sanotaan epäolennaisiksi, koska usko Jeesukseen on yhteistä, on kuitenkin samaa kuin sanoisi, ettei syöpä ole vaarallinen niin kauan kuin sydän on vahva.

Todellisuudessa tällaiset uudet uskonnolliset liikkeet ovat lisänneet sekaannusta ja synnyttäneet hengellisen anarkian, kun suostuttelevat opettajat kokoavat itselleen seuraajia. Jim Jones ja David Koresh ovat tuoreita esimerkkejä sellaisista hengellisistä johtajista, jotka ovat eksyttäneet tuhansia ihmisiä (Matteus 15:14). Muuan baptistipappi on Ku Klux Klanin johtavia jäseniä. Hän kytkee valkoisten ylivallan puolesta käymänsä kampanjan uskonnolliseen herätykseen ja sanoo, että ne, jotka osallistuvat siihen, saavat ”korkealla olevan kaitselmuksen voiman, Hänen [Jeesuksen Kristuksen] rohkeutensa, joka kuoli Golgatalla”.

Entä sitten Jeesuksen nimessä tehdyt oletetut ihmeet, voimateot ja tunnusmerkit? Muistakaamme Jeesuksen Kristuksen voimakas varoitus, etteivät hänen hyväksyntäänsä saa ne, jotka vain sanovat ”Herra, Herra”, vaan ne, jotka tekevät hänen Isänsä tahdon. Monet eivät nykyään edes tiedä hänen Isänsä nimeä Jehova. Jeesus varoitti niistä, jotka ajaisivat ulos demoneja hänen nimessään ja tekisivät voimatekoja hänen nimessään ja olisivat kuitenkin ”laittomuuden tekijöitä”. (Matteus 7:21–23.)

”Lähtekää siitä ulos, minun kansani”

Millainen on sairaan kristikunnan taudinennuste? Hyvin huono. Pitäisikö meidän siksi noudattaa katolisen piispan Butlerin neuvoa ”liittyä – – [kirkkoon] pitemmittä puheitta ja antaa apuamme sen jatkuvaan ’puhdistamiseen’ sen omista riveistä käsin”? Ei pitäisi! Jakautunut ja jakava kristikunta ei pysy pystyssä (Markus 3:24, 25). Se kuuluu väärän uskonnon maailmanmahtiin, jota sanotaan Suureksi Babyloniksi (Ilmestys 18:2, 3). Tätä verivelkaista uskonnollista järjestelmää odottaa nopeasti lähestyvä tuho Jumalan kädestä.

Raamattu ei ehdota, että aidot kristityt jäisivät tähän turmeltuneeseen uskonnolliseen järjestöön ja yrittäisivät uudistaa sitä sisältäpäin. Sen sijaan se kehottaa: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. Sillä hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa.” (Ilmestys 18:4, 5.)

”Lähtekää ulos” mihin? Palauta mieleesi Jeesuksen lupaus siitä, että elonkorjuun aikana tosi kristityt koottaisiin jälleen yhteen maailmanlaajuiseen ykseyteen. Profeetta Miikakin ennusti tällaisen jälleenkokoamisen sanoen: ”Minä tahdon – – saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan.” (Miika 2:12.) Onko näin tapahtunut?

On kyllä! Aitoja kristittyjä kootaan parhaillaan yksimieliseen veljesseuraan joka puolella maailmaa. Keitä he ovat? He ovat Jehovan todistajien kristillinen seurakunta, jonka jäsenet julistavat yksimielisesti hyvää uutista Jumalan valtakunnasta 231 maassa. He ovat hylänneet kristikunnan jakavat opetukset ja pyrkivät palvomaan Jumalaa hänen Sanansa totuuden mukaisesti (Johannes 8:31, 32; 17:17).

Kannustamme sinua lämpimästi puhumaan heidän kanssaan. Jos haluaisit tietää Jehovan todistajista enemmän, ota heihin yhteyttä omalla paikkakunnallasi tai kirjoita johonkin tämän lehden sivulla 2 olevaan sopivaan osoitteeseen.

[Kuva s. 7]

”Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa”