Kuinka täsmällinen on juutalainen kalenteri?

TORSTAI 16. syyskuuta 1993 oli juutalaisen kalenterin mukaan roš hašana -juhlapäivä. Perinteiseen tapaan puhallettiin silloin šofariin, oinaansarvitorveen, alkavan uuden vuoden merkiksi. Tuo vuosi on 5754 (juutalaisessa kalenterissa), ja se kestää syyskuun 16. päivästä 1993 syyskuun 5. päivään 1994.

Huomaamme heti, että juutalaisen ajanlaskun ja nykyään länsimaissa yleisesti käytetyn gregoriaanisen kalenterin välillä on eroa 3 760 vuotta. Mistä se johtuu? Entä miten täsmällinen juutalainen kalenteri on?

Alkukohdan määritys

Kaikilla ajanlaskujärjestelmillä täytyy olla erityinen alku- tai tarkistuskohta. Esimerkiksi kristikunta laskee aikaa Jeesuksen Kristuksen oletetusta syntymävuodesta. Sen jälkeisiin vuosilukuihin liitetään usein lyhenne ”jKr.” eli ”jälkeen Kristuksen syntymän” (englanninkielisissä maissa vastaava lyhenne on latinasta tuleva A.D. eli anno Domini ’Herran vuonna’). Tuota aikaa edeltäviin vuosilukuihin merkitään eKr., ”ennen Kristuksen syntymää”.a Samaten perinteiset kiinalaiset laskevat aikaa vuodesta 2698 eaa., jolloin legendaarinen Huang Ti, Keltainen keisari, alkoi hallita. Siispä 10. helmikuuta 1994 alkoi kiinalainen kuuvuosi 4692. Mutta miten on juutalaisen kalenterin laita?

Hakuteoksessa The Jewish Encyclopedia sanotaan: ”Juutalaisilla on nykyään tapana merkitä jonkin tapahtuman vuosiluku ilmoittamalla, kuinka monta vuotta on kulunut maailman luomisesta.” Tämä järjestelmä, joka tunnetaan juutalaisten parissa ”luomisen ajanlaskuna”, otettiin yleiseen käyttöön 800-luvun tienoilla. Juutalaisen kalenterin vuosilukuja edeltää siksi tavallisesti lyhenne A.M. Se viittaa ilmaukseen anno mundi, jonka pitempi muoto on ab creatione mundi ’maailman luomisesta lähtien’. Koska kuluva vuosi on A.M. 5754, ”maailman luomisen” katsotaan tämän ajanlaskujärjestelmän mukaan tapahtuneen 5 753 vuotta sitten. Katsotaanpa, miten luku on saatu.

”Luomisen ajanlasku”

Hakuteoksessa Encyclopaedia Judaica (1971) annetaan seuraava selitys: ”’Luomisen ajanlasku’ alkoi eri rabbiinisissa laskelmissa syksyllä jonain vuonna vuosien 3762 ja 3758 eaa. välillä. 1100-luvulta eteenpäin kuitenkin hyväksyttiin, että ’luomisen ajanlasku’ alkoi vuonna 3761 eaa. (tarkasti sanottuna 7. lokakuuta tuona vuonna). Tämä laskelma perustuu ajanlaskuun liittyvien Raamatun mainintojen sekä Raamatun ajan jälkeisestä vanhasta juutalaisesta kirjallisuudesta löydettyjen laskelmien synkronointiin.”

Vuosiluvun laskeminen ”maailman luomisesta” perustuu pääasiassa rabbiinisiin tulkintoihin Raamatun kertomuksesta. Rabbiiniset oppineet uskovat, että maailma ja kaikki siihen kuuluva luotiin kuudessa kirjaimellisessa 24 tunnin päivässä, ja siksi he sekä kristikuntaan kuuluvat väittävät ensimmäisen ihmisen Aadamin luodun samana vuonna kuin maailma luotiin. Tämä on kuitenkin kaukana täsmällisyydestä.

1. Mooseksen kirjan ensimmäinen luku alkaa sanoilla: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” Sitten siinä aletaan kuvailla, mitä Jumala teki kuutena peräkkäisenä ”päivänä” muuttaessaan maan ”autiosta ja tyhjästä” tilasta ihmisille sopivaksi asuinpaikaksi. (1. Mooseksen kirja 1:1, 2.) Näiden kahden vaiheen välillä on voinut kulua miljoonia vuosia. Lisäksi luomispäivät eivät olleet 24-tuntisia jaksoja, ikään kuin sellainen rajoitus sitoisi Luojan toimia. Se että ”päivä” voi tässä tekstiyhteydessä olla pitempi kuin 24 tuntia, käy ilmi 1. Mooseksen kirjan 2:4:stä, jossa kaikista luomisjaksoista puhutaan yhtenä ”päivänä” (UM). Ensimmäisen luomispäivän jälkeen meni tuhansia vuosia ennen kuudetta luomispäivää, jolloin Aadam luotiin. Hänen luomisensa ajoittaminen samaan kohtaan kuin fyysisten taivaiden ja maan luominen ei ole raamatullista eikä tieteellistä. Miten kuitenkin määriteltiin, että ”luomisen ajanlasku” alkoi vuonna 3761 eaa.?

Ajanlaskun perusta

Valitettavasti suurin osa siitä juutalaisesta kirjallisuudesta, johon tarkasteltavanamme olevat laskelmat pohjautuvat, on hävinnyt. Jäljellä on ajanlaskua koskeva teos, jonka alkuperäinen nimi on Seder ʽOlam (Maailmanjärjestys). Sen tekijän ajatellaan olevan 100-luvulla elänyt Talmud-oppinut Yose ben Halafta. Tässä teoksessa (jota alettiin myöhemmin kutsua nimellä Seder ʽOlam Rabbah erotukseksi keskiaikaisesta kronikasta nimeltä Seder ʽOlam Zuṭa) esitetään kronologisesti historia Aadamista siihen kapinaan asti, johon juutalaiset ryhtyivät 100-luvulla Roomaa vastaan väärän Messiaan Bar-Kokhban johdolla. Mistä kirjoittaja sai tietonsa?

Yose ben Halafta pyrki seuraamaan Raamatun kertomusta mutta lisäsi silti omia tulkintojaan silloin, kun vuosiluvut eivät käyneet selvästi ilmi tekstistä. ”Monissa tapauksissa – – hän ilmoitti vuosiluvut perinteen mukaisina ja lisäsi sitä paitsi joukkoon aikaisempien rabbien ja aikalaistensa lausuntoja ja perinteitä”, sanotaan hakuteoksessa The Jewish Encyclopedia. Toiset eivät ole yhtä ystävällisiä arvioissaan. Teoksessa The Book of Jewish Knowledge väitetään: ”Hän lähti laskuissaan luomisen ajanlaskusta ja liitti sen mukaisesti kuviteltuja vuosilukuja juutalaisten eri tapahtumiin, joiden oletettiin sattuneen Aadamin, ensimmäisen ihmisen, ja Aleksanteri Suuren välisenä aikana.” Miten sitten tällaiset tulkinnat ja lisäykset vaikuttivat juutalaisen ajanlaskun täsmällisyyteen ja luotettavuuteen?

Perinteitä ja tulkintoja

Yose ben Halafta laski rabbiinisen perinteen mukaisesti, että Jerusalemin toinen temppeli oli pystyssä kaikkiaan 420 vuotta. Tämä perustui rabbiiniseen tulkintaan Danielin profetian ”seitsemästäkymmenestä viikosta” eli 490 vuodesta (Daniel 9:24). Tuo aikajakso sovellettiin ensimmäisen temppelin tuhon ja toisen temppelin hävityksen väliseen aikaan. Yose ben Halafta vähensi 70 vuotta Babylonin pakkosiirtolaisuuden vuoksi ja päätteli, että toinen temppeli oli pystyssä 420 vuotta.

Tämä tulkinta törmää kuitenkin vakavaan ongelmaan. Sekä Babylonin kukistumisen (vuonna 539 eaa.) että toisen temppelin tuhon (vuonna 70) ajankohdat ovat historiallisesti tunnettuja. Näin ollen toisen temppelin kauden olisi pitänyt kestää 605 vuotta eikä 420 vuotta. Laskemalla tälle kaudelle vain 420 vuotta juutalainen ajanlasku menee vikaan 185 vuotta.

Danielin profetia ei koske sitä, miten pitkään Jerusalemin temppeli pysyisi pystyssä. Sen sijaan siinä ennustettiin ajankohta, jolloin Messias ilmaantuisi. Profetiassa sanotaan selvästi, että ”siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa” (Daniel 9:25, 26). Vaikka temppelin perustus laskettiin toisena vuonna (vuonna 536 eaa.) sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet pakkosiirtolaisuudesta, niin ”sana” Jerusalemin kaupungin jälleenrakentamiseksi tuli vasta ”kuningas Artahsastan [Artakserkseen] kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena” (Nehemia 2:1–8). Tarkka maallinen historiankirjoitus osoittaa vuoden 455 eaa. tuoksi vuodeksi. Kun siitä lasketaan eteenpäin 69 ”vuosiviikkoa” eli 483 vuotta, tullaan vuoteen 29 ya. Silloin koitti aika Messiaan ilmaantua, mikä toteutui Jeesuksen kasteen yhteydessä.b

Eräs rabbiiniseen tulkintaan kuuluva seikka, joka johti merkittävään ristiriitaisuuteen juutalaisessa ajanlaskussa, koskee Aabrahamin syntymäaikaa. Rabbit laskivat yhteen 1. Mooseksen kirjan 11:10–26:een merkittyjen peräkkäisten sukupolvien vuodet ja päättelivät, että vedenpaisumuksesta ehti kulua 292 vuotta Aabrahamin (Abramin) syntymään. Ongelma piilee kuitenkin jakeen 26 rabbiinisessa tulkinnassa. Siinä sanotaan: ”Kun Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyivät hänelle Abram, Naahor ja Haaran.” Juutalaiset otaksuvat perinteisesti tämän perusteella, että Terah sai Abramin ollessaan 70-vuotias. Jakeessa ei kuitenkaan sanota nimenomaan, että Terahista tuli Aabrahamin isä 70-vuotiaana. Sen sijaan siinä vain kerrotaan, että hän sai kolme poikaa täytettyään 70 vuotta.

Saadaksemme tietää, minkä ikäinen Terah todella oli Aabrahamin syntyessä, meidän ei tarvitse muuta kuin lukea Raamatun kertomusta eteenpäin. 1. Mooseksen kirjan 11:32–12:4:ssä kerrotaan, että sen jälkeen kun Terah kuoli 205-vuotiaana, Aabraham lähti perheineen Harranista Jehovan käskystä. Aabraham oli tuolloin 75-vuotias. Hänen on siksi täytynyt syntyä Terahin ollessa 130- eikä 70-vuotias. Vedenpaisumuksen ja Aabrahamin syntymän välinen aika oli siis 352 vuotta eikä 292 vuotta. Tällä kohtaa juutalainen ajanlasku erehtyy 60 vuodella.

Uskonnollinen jäänne

Tällaiset virheet ja ristiriitaisuudet Seder ‘Olam Rabbah -teoksessa ja muissa Talmudin mukaisissa ajanlaskua koskevissa teksteissä ovat aiheuttaneet paljon hämmennystä ja keskustelua juutalaisten oppineiden parissa. Tätä ajanlaskua on yritetty lukuisia kertoja sovittaa yhteen tunnettujen historiallisten tosiasioiden kanssa, mutta siinä ei kuitenkaan ole täysin onnistuttu. Syy on se, että ”kiinnostus ei ole ollut niinkään akateemista kuin uskonnollista”, huomautetaan hakuteoksessa Encyclopaedia Judaica. ”Perinnettä oli pidettävä yllä hintaan mihin hyvänsä, etenkin erimielisten lahkolaisten edessä.” Sen sijaan, että perinteistä johtuvat epäselvyydet olisi poistettu, jotkut juutalaiset oppineet yrittivät mustata Raamatun kertomukset. Toiset koettivat saada tukea babylonialaisista, egyptiläisistä ja hindulaisista legendoista ja perinteistä.

Historioitsijat eivät tästä syystä enää pidä ”luomisen ajanlaskua” vakavasti otettavana ajanlaskutapana. Vain harvat juutalaiset oppineet yrittäisivät puolustella sitä, ja jopa sellaiset arvovaltaiset hakuteokset kuin The Jewish Encyclopedia ja Encyclopaedia Judaica suhtautuvat siihen yleensä kielteisesti. Maailman luomisesta lähtevää perinteistä juutalaista ajanlaskutapaa ei siksi voida pitää täsmällisenä Raamatun ajanlaskun näkökulmasta katsottuna, ajanlaskun joka paljastaa Jehova Jumalan profeetallisen aikataulun.

[Alaviitteet]