Tiede, uskonto ja totuudenetsintä

”Sillä, että monet väärät uskonnot ovat levinneet – – oli jossain määrin vaikutusta minuun.” (Charles Darwin)

1800-LUVUN alkupuolella tiede ja uskonto elivät kaikessa sovussa keskenään. Kirjassa Darwin: Before and After sanotaan: ”Tieteellisissäkään kirjoituksissa kirjoittajat eivät epäröineet puhua Jumalasta ilmeisen luonnollisesti ja vilpittömästi.”

Darwinin Lajien synty vaikutti osaltaan siihen, että tilanne muuttui. Tiede ja kehitysoppi liittoutuivat keskenään, eikä uskonto – ja Jumala – enää mahtunut kuvaan. Sir Julian Huxley sanoo: ”Kehitysopillisessa ajattelussa ei ole enää tarvetta eikä tilaa yliluonnolliselle.”

Nykyään väitetään, että kehitysteoria on tieteen korvaamaton tukipilari. Tähtitieteilijä Fred Hoyle tunnistaa tärkeimmän syyn tähän suhteeseen: ”Puhdasoppiset tiedemiehet ovat kiinnostuneempia siitä, miten saisivat estetyksi paluun niihin äärimmäisiin uskonnollisiin näkemyksiin, joita oli menneisyydessä, kuin totuuden odottamisesta.” Mitä ovat ne äärimmäiset näkemykset, joiden vuoksi uskonnosta on tullut niin vastenmielinen tieteelle?

Uskonto saattaa luomisen huonoon valoon

Yrittäessään oman käsityksensä mukaan puolustaa Raamattua ”kreationistit” – jotka ovat liittoutuneet pääasiassa fundamentalististen protestanttien kanssa – ovat väittäneet, että maapallo ja koko muu kaikkeus ovat alle 10 000 vuotta vanhoja. Geologien, tähtitieteilijöiden ja fyysikkojen mielestä tämä äärimmäinen näkemys on naurettava, koska se on ristiriidassa heidän havaintojensa kanssa.

Mutta mitä Raamattu todellisuudessa sanoo? ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” (1. Mooseksen kirja 1:1.) Tässä ei käsitellä aikaan liittyvää kysymystä. Luomisen ”ensimmäisestä päivästä” puhutaan vasta 1. Mooseksen kirjan 1:3–5:ssä. ”Taivas ja maa” olivat jo olemassa ennen kuin tämä ensimmäinen ”päivä” alkoi. Voisivatko siis taivas ja maa olla miljardeja vuosia vanhoja, kuten tiedemiehet sanovat? Voisivat hyvinkin. Raamattu ei yksinkertaisesti ilmaise sitä, miten pitkästä ajasta on kyse.

Eräs uskonnon äärimmäisistä näkemyksistä on se, miten luomisen kuutta ”päivää” tulkitaan. Jotkut fundamentalistit väittävät näitä päiviä kirjaimellisiksi, eli he sanovat, että maapalloa koskevat luomistyöt suoritettiin 144 tunnissa. Tämä saa tiedemiehet epäilevälle kannalle, koska tämä väite on heidän mielestään ristiriidassa selvien tieteellisten havaintojen kanssa.

Fundamentalistien tulkinta Raamatusta – ei itse Raamattu – on ristiriidassa tieteen kanssa. Raamattu ei sano, että luomisen ”päivät” olisivat olleet 24 tuntia pitkiä. Tosiasiassa se sisällyttää kaikki nämä ”päivät” paljon pitempään ”päivään, jona Jehova Jumala teki maan ja taivaan”, mikä osoittaa, etteivät kaikki Raamatussa mainitut ”päivät” ole vain 24 tunnin mittaisia (1. Mooseksen kirja 2:4, UM). Jotkin niistä ovat voineet olla tuhansia vuosia pitkiä.a

Kreationistit ja fundamentalistit ovat siis saattaneet ajatuksen luomisesta huonoon valoon. Heidän opetuksensa kaikkeuden iästä ja luomisen ”päivistä” eivät ole sopusoinnussa sen enempää järkeenkäyvän tieteen kuin Raamatunkaan kanssa. Mutta on muitakin äärimmäisiä näkemyksiä, joiden vuoksi uskonnosta on tullut vastenmielinen tiedemiehille.

Vallan väärinkäyttö

Kautta historian uskonto on syyllistynyt moniin epäoikeudenmukaisuuksiin. Esimerkiksi keskiajalla luomisoppia vääristeltiin, jotta se antaisi kirkolle oikeuden tukea Euroopan autokratiaa. Ajatus oli, että Jumala määräsi ihmiset asemaansa, rikkaiksi tai köyhiksi. Kirjassa The Intelligent Universe selitetään: ”Rikkaiden nuoremmille pojille kerrottiin, että näitä koskevan ’Jumalan järjestelyn’ mukaisesti nämä eivät saa juuri mitään perheen omaisuudesta, ja työläistä kehotettiin jatkuvasti tyytymään siihen ’asemaan, johon Jumala oli nähnyt hyväksi hänet kutsua’.”

Ei ihme, että monet pelkäävät palata ”niihin äärimmäisiin uskonnollisiin näkemyksiin, joita oli menneisyydessä”! Sen sijaan, että uskonto olisi tyydyttänyt ihmisten hengellisen tarpeen, se on usein käyttänyt sitä hyväkseen (Hesekiel 34:2). Eräässä India Today -lehden pääkirjoituksessa sanottiin: ”Kun ajattelemme, millaisen maineen uskonto on hankkinut aikojen kuluessa, tuntuu ihmeelliseltä, että uskontoon ylipäänsä luotetaan enää missään määrin. – – Korkeimman Luojan nimessä – – ihmiset ovat tehneet mitä inhottavimpia julmuuksia toisilleen.”

Väärän uskonnon kauhistuttavalla maineella oli suuri vaikutus Darwinin ajatteluun. ”Menetin vähitellen uskoni siihen, että kristinusko on Jumalan ilmoitus”, hän kirjoitti. ”Sillä, että monet väärät uskonnot ovat levinneet kulovalkean tavoin laajoille alueille maapallolla, oli jossain määrin vaikutusta minuun.”

Tosi uskonnon riemuvoitto

Uskonnollinen ulkokultaisuus ei ole uutta tässä maailmassa. Jeesus sanoi oman aikansa valtaa himoitseville uskonnollisille johtajille: ”Tekin näytätte ihmisten silmissä moitteettomilta, mutta sisältä olette täynnä teeskentelyä ja pahuutta.” (Matteus 23:28, UTN.)

Tosi kristillisyys ei kuitenkaan ole osa maailmasta (Johannes 17:16). Sen kannattajat eivät ole mukana turmeltuneessa uskonnollisessa toiminnassa ja politiikassa, eivätkä Luojan olemassaolon kieltävät filosofiat ole johtaneet heitä harhaan. ”Tämän maailman viisaus on tyhmyyttä Jumalan edessä”, kirjoitti apostoli Paavali (1. Korinttolaisille 3:19).

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että tosi kristityt olisivat tieteellisesti valistumattomia. Päinvastoin tiede kiehtoo tosi uskonnon kannattajia. ”Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut?”, sanottiin muinoin eläneelle profeetta Jesajalle (Jesaja 40:26). Samalla tavoin Jobia kannustettiin tutkimaan luontoa ja kaikkeutta, jotta hän saisi paremman käsityksen Luojasta (Job 38–41).

Ne, jotka uskovat Luojaan, tarkastelevat luomakuntaa kunnioittavaa pelkoa tuntien (Psalmit 139:14). Lisäksi he luottavat siihen, mitä Luoja, Jehova Jumala, sanoo ihastuttavasta tulevaisuudentoivosta (Ilmestys 21:1–4). Raamattua tutkimalla miljoonat saavat tietää, ettei sokea sattuma saanut aikaan ihmistä tai muovaa hänen tulevaisuuttaan. Jehovalla oli tarkoitus, kun hän loi ihmisen, ja tuo tarkoitus toteutuu kaikkien tottelevaisten ihmisten siunaukseksi. Kehotamme sinua itse perehtymään tähän asiaan.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 6]

TIETÄMÄTTÖMIÄ TODISTEISTA?

”JEHOVAN TODISTAJILLAKIN on paljon tietoa biologiasta”, kirjoitti lakimies Norman Macbeth vuonna 1971 ilmestyneessä kirjassaan Darwin Retried—An Appeal to Reason. Luettuaan kehitysoppia käsitelleen kirjoituksen Herätkää!-lehdestä Macbeth toteaa: ”Havaitsin hämmästyksekseni, että siinä kritisoitiin darvinismia terävästi.” Pantuaan merkille, kuinka perusteellisesti asiaan oli perehdytty ja kuinka arvostelukykyisesti alan asiantuntijoita oli lainattu, hän päätteli: ”Simpson ei voi enää aiheellisesti sanoa: ’– – ne, jotka eivät usko siihen [kehitysoppiin], ovat lähes poikkeuksetta ilmeisen tietämättömiä tieteellisistä todisteista.’”

[Kuva s. 7]

Ihmiskunnan tulevaisuus ei ole sokean sattuman varassa