Mikä on kuolleiden tila?
VAINAJIEN pelko perustuu yhteen olettamukseen – siihen, että kuolleella on sielu tai henki, joka on jäänyt eloon kuoleman jälkeen. Jos Raamatussa opetetaan selvästi, että tämä käsitys on väärä, kysymys siitä, voivatko kuolleet vahingoittaa meitä, voidaan haudata. Mitä Raamatussa sitten sanotaan?
Jumalan sanassa sanotaan kuolleiden tilasta: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.” (Saarnaaja 9:5, 6.)
Voivatko kuolleet tämän mukaan auttaa tai vahingoittaa sinua? Eivät voi, sanotaan Raamatussa. Kuolleet ovat tiedottomia ja hiljaa. He eivät pysty kommunikoimaan elävien kanssa, ilmaisemaan tunteitaan – rakkautta tai vihaa – eivätkä tekemään mitään. Heitä ei tarvitse pelätä.
Joidenkuiden mielestä tämä saattaa pitää paikkansa, kun puhutaan ruumiista, mutta ruumiin kuolema ei heidän mukaansa merkitse elämän päättymistä; se vain vapauttaa hengen ruumiista. He uskovat, että tuo henki voi auttaa tai vahingoittaa eläviä. Miljoonat ihmiset kautta maailman ajattelevat näin.
Esimerkiksi Madagaskarissa elämää pidetään pelkkänä siirtymävaiheena, joten hautajaiset ja vainajan tuominen esiin haudasta ovat siellä tärkeämpi tapahtuma kuin häät. Ihmisen ajatellaan tulleen esi-isiensä luota ja palaavan kuollessaan heidän luokseen. Elävien talot rakennetaan siksi puusta ja savitiilestä, materiaaleista, jotka hajoavat ajan mittaan, kun taas haudat, vainajien ”kodit”, ovat tavallisesti taidokkaampia ja kestävämpiä. Kun ruumis otetaan esiin haudasta, perhe ja ystävät ajattelevat, että heitä tullaan siunaamaan, ja naiset uskovat tulevansa hedelmällisiksi koskettaessaan kuolleen sukulaisen luita. Mutta mitä Jumalan sanassa sanotaan tästä asiasta?
Ihmisten ei ollut tarkoitus kuolla
On kiinnostavaa panna merkille, että Jehova Jumala loi ihmisen elämään ja sanoi, että kuolema tulisi ainoastaan tottelemattomuuden vuoksi (1. Mooseksen kirja 2:17). Valitettavasti ensimmäinen mies ja nainen tekivät syntiä, ja sen takia synti levisi koko ihmiskuntaan kuolemaa tuottavana perintönä (Roomalaisille 5:12). Siksi kuoleman voidaan sanoa olleen osa elämää – todella tuskallinen osa sitä – aina ensimmäisen ihmisparin tottelemattomuudesta saakka. Meidät luotiin elämään, mikä selittää osittain sen, miksi lukemattomien miljoonien on niin vaikeaa kohdata rohkeasti se, että kuolema päättää kaiken.
Raamatun kertomuksen mukaan Saatana yritti pettää ensimmäistä ihmisparia kuoleman suhteen kiistämällä sen Jumalan varoituksen, että tottelemattomuus aiheuttaisi kuoleman (1. Mooseksen kirja 3:4). Ajan myötä kävi kuitenkin selvästi ilmi, että ihmiset kuolevat juuri niin kuin Jumala oli sanonutkin. Vuosisatojen ajan Saatana vastasi tähän esittämällä vielä toisen valheen: jonkinlainen osa ihmisestä, henki, jää eloon ruumiin kuollessa. Tällainen petos sopii Saatana Panettelijalle, jota Jeesus sanoi ”valheen isäksi” (Johannes 8:44). Jumalan vastaus kuolemaan on puolestaan rohkaiseva lupaus.
Mikä lupaus?
Se on lupaus siitä, että monet saavat ylösnousemuksen. ”Ylösnousemukseksi” käännetty kreikan kielen sana on a·naʹsta·sis. Se merkitsee kirjaimellisesti ’jälleen ylös nousemista’ ja viittaa kuolleista heräämiseen. Ihminen tosiaankin makaa kuolleena maassa, mutta Jumalalla on voimaa herättää hänet jälleen ylös. Ihminen menettää elämän, mutta Jumala voi antaa hänelle jälleen elämän. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, sanoi, että ”tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin” (Johannes 5:28, 29). Apostoli Paavali kertoi, että hänellä oli ”Jumalaan kohdistuva toivo, – – että on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apostolien teot 24:15). Myös Job, joka oli Jumalan uskollinen palvelija esi-kristillisinä aikoina, ilmoitti uskovansa ylösnousemukseen: ”Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. Sinä [Jumala] kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.” (Job 14:14, 15.)
Eikö selvä opetus ylösnousemuksesta todistakin vääräksi sen käsityksen, että kuolleet ovat elossa henkinä? Jos kuolleet olisivat elossa taivaassa tai jossakin henkimaailmassa, mitä merkitystä olisi ylösnousemuksella? Eivätkö kuolleet olisi jo saaneet palkkansa ja saavuttaneet päämääränsä? Jumalan sanan tutkiminen paljastaa, että kuolleet ovat todella kuolleita, tiedottomia ja unessa siihen suureen heräämiseen saakka, joka tapahtuu ylösnousemuksessa rakkaudellisen Isämme, Jehovan, lupaamassa uudessa maailmassa, paratiisissa. Mutta jos kuolema ei merkitse sitä, että ruumis ja henki eroavat toisistaan, ja jos henki ei jää eloon, niin mitä voidaan sanoa viesteistä, joiden arvellaan tulleen henkimaailmasta?
Viestejä henkimaailmasta
Ihmiset ovat kertoneet lukuisista tapauksista, joissa on oletettavasti saatu sanomia henkimaailmasta. Mistä nuo viestit oikein ovat lähtöisin? Raamatussa varoitetaan, että ”itse Saatana naamioituu valon enkeliksi. Sen vuoksi hänen edustajiensa on helppoa naamioitua hyvän edustajiksi.” (2. Korinttolaisille 11:14, 15, The New English Bible.) Pettääkseen ja johtaakseen ihmisiä harhaan entistä helpommin demonit (kapinalliset enkelit) ovat viestineet elävien kanssa ja toisinaan teeskennelleet auttavansa näitä.
Apostoli Paavali varoittaa vielä tästä pettämisohjelmasta: ”Jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmaisuihin ja demonien opetuksiin.” (1. Timoteukselle 4:1.) Kuolleiden lähettäminä pidetyt vastaukset voivat siksi hyvinkin olla lähtöisin demoneista, jotka naamioituvat ”hyvän edustajiksi” ja edistävät uskonnollista valhetta; näin ne orjuuttavat ihmisiä taikauskolla, joka johtaa nämä pois Jumalan sanan totuudesta.
Psalmi 146:3, 4 vahvistaa sen, etteivät kuolleet voi sanoa, tehdä eivätkä tuntea mitään, kun siinä sanotaan: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” Mikä on se henki, joka ”lähtee” ihmisestä? Se on hänen elämänvoimansa, jota pidetään yllä hengittämällä. Kuolleen aistit eivät siksi enää toimi sen jälkeen, kun hän on lakannut hengittämästä. Vainaja on mennyt täydellisen tiedottomuuden tilaan, minkä vuoksi hän ei pysty hallitsemaan eläviä.
Juuri tämän vuoksi ihmisen kuolemaa verrataan Raamatussa eläimen kuolemaan ja sanotaan, että molemmat menevät kuollessaan tiedottomiksi ja palaavat tomuun, mistä ne on tehty. Saarnaajan 3:19, 20:ssä sanotaan: ”Ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.”
Jehova Jumala tietää demonien yrittäneen petollisesti saada ihmiset ajattelemaan, että he voivat viestiä kuolleiden kanssa ja että nämä voivat vaikuttaa heihin, ja siksi hän varoitti kansaansa, muinaista Israelia: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, – – joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle.” (5. Mooseksen kirja 18:10–12.)
Se käsitys, että kuolleet voivat vahingoittaa meitä, ei ole selvästikään lähtöisin Jumalasta. Hän on totuuden Jumala (Psalmit 31:6, UM; Johannes 17:17). Ja hän tulee antamaan suurenmoisen tulevaisuuden niille totuutta rakastaville, jotka palvovat häntä ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:23, 24).
Jehova, totuuden ja rakkauden Jumala
Rakkaudellinen taivaallinen Isämme, ”joka ei voi valehdella”, on antanut sanansa: miljoonat ja taas miljoonat ihmiset, jotka ovat kuolleet ja jotka on haudattu, saavat ylösnousemuksen ja mahdollisuuden elää ikuisesti vanhurskaassa uudessa maailmassa! (Tiitukselle 1:1, 2; Johannes 5:28.) Tämä rakkaudellinen ylösnousemuslupaus osoittaa, että Jehova on syvästi kiinnostunut ihmisluomustensa hyvinvoinnista ja haluaa hartaasti poistaa kuoleman, surun ja tuskan. Kuolleita ei tarvitse sen vuoksi pelätä eikä heistä ja heidän tulevaisuudestaan tule huolehtia liikaa. (Jesaja 25:8, 9; Ilmestys 21:3, 4.) Rakkaudellinen ja oikeudenmukainen Jumalamme Jehova voi herättää heidät kuolleista ja tulee tekemään niin, ja siten hän poistaa kuoleman aiheuttaman tuskan.
Jumalan sanassa Raamatussa kuvaillaan monin paikoin niitä olosuhteita, jotka vallitsevat maan päällä tuossa luvatussa vanhurskaassa uudessa maailmassa (Psalmit 37:29; 2. Pietarin kirje 3:13). Se tulee olemaan rauhan, onnen ja rakkauden aikaa kaikille ihmisille (Psalmit 72:7; Jesaja 9:6; 11:6–9; Miika 4:3, 4). Kaikilla on turvallinen, hyvä koti sekä nautittavaa työtä (Jesaja 65:21–23). Hyvää syötävää on runsaasti kaikille (Psalmit 67:7; 72:16). Kaikilla on hyvä terveys (Jesaja 33:24; 35:5, 6). Vaikka apostolit ja rajallinen määrä muita tulevat hallitsemaan taivaassa Jeesuksen kanssa, Raamatussa ei missään kohdin kerrota, että muita sieluja olisi siunattu antamalla niille elämä taivaassa kuoleman jälkeen (Ilmestys 5:9, 10; 20:6). Tämä olisi outoa, jos miljardit kuolleet eläisivät kuoleman jälkeen.
Se ei kuitenkaan ole outoa, kun tiedämme Raamatun selvän opetuksen: Kuolleet ovat lakanneet olemasta eläviä sieluja. Ne eivät voi vahingoittaa ketään. Muistohaudoissa olevat vain lepäävät tiedottomina, kunnes Jumala herättää heidät kuolleista määräaikanaan. (Saarnaaja 9:10; Johannes 11:11–14, 38–44.) Toiveemme ja halumme riippuvat siis Jumalasta. ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän” tuo (Jesaja 25:9).
[Kuva s. 7]
Kuten Jumalan sanassa selvästi osoitetaan, kuolleet ovat täysin toimettomia ylösnousemukseen saakka