Onko joulu tosiaan kristillinen juhla?

ERÄÄN tietosanakirjan mukaan ”kristityt viettävät jouluna Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivää” (The World Book Encyclopedia). Samassa teoksessa kuitenkin todetaan: ”Varhaiskristityt eivät viettäneet – – [Jeesuksen] syntymää, koska he pitivät kenen tahansa syntymän juhlimista pakanallisena tapana.”

Eräässä jouluaiheisessa kirjassa myönnetään: ”Varhaiskristityt eivät viettäneet Kristuksen syntymää. Syntymäpäivät sinänsä liittyivät pakanallisiin tapoihin. Evankeliumeissa ei puhuta mitään Kristuksen syntymän tarkasta ajankohdasta.” (Golby ja Purdue, The Making of the Modern Christmas.)

Miten Kristuksen syntymäpäivästä sitten tuli näin merkittävä ”kristillinen” juhla, jos kerran syntymäpäivien vietto ei ole kristillistä perua?

”Joulun” pakanallinen alkuperä

”Kaikki juhlivat ja riemuitsivat, työnteko ja liiketoiminta olivat sesongin ajan täysin pysähdyksissä, talot oli koristeltu laakerinlehdillä ja ikivihreillä oksilla, ystävät kävivät toistensa luona ja vaihtoivat lahjoja, ja klientit antoivat lahjoja suojelusherroilleen. Koko sesonki oli ilon ja hyvän tahdon aikaa, ja kansa antautui kaikenlaisiin huvituksiin.” (J. M. Wheeler, Paganism in Christian Festivals.)

Sopiiko tämä kuvaus sinun tuntemiisi joulunviettotapoihin? Kyseessä ei yllättävää kyllä ole joulu! Kuvaus koskee sen sijaan saturnaliaa, viikon mittaista roomalaisten pakanallista juhlaa, joka liittyi talvipäivänseisaukseen (viereisen sivun kuva). Voittamattoman auringon syntymäpäivää vietettiin 25. joulukuuta, roomalaiseen Mithran palvontaan kuuluvana tärkeänä juhlapäivänä.

Hakuteoksen The New Encyclopædia Britannica mukaan ”kirkko omaksui joulukuun 25. päivän – iranilaisen valon jumalan Mithran syntymäpäivän ja – – voittamattomalle auringolle omistetun päivän sekä saturnalia-juhlan jälkeisen päivän – jouluksi, Kristuksen syntymäpäiväksi, taittaakseen noilta juhlilta kärjen”. Pakanallinen syntymäpäivien vietto jatkui siis niin, että pelkät nimet vaihtuivat – Mithrasta Kristukseksi!

Sinusta voi kuitenkin tuntua siltä, että Jumalan Pojan, Jeesuksen, syntymä oli jotain aivan erikoista, mikä ansaitsee tulla muistetuksi. Katsahdus Raamatun kertomukseen tästä tapahtumasta on hyvin valaiseva.

Iloinen tapahtuma

Tilannetta selostetaan Luukkaan evankeliumin 2. luvussa. Luukas kertoo, miten taivaalliset enkelit, vaatimattomat paimenet, Jumalan innokkaat palvelijat ja Maria itse suhtautuivat tähän merkittävään tapahtumaan.

Tarkastellaanpa ensin ”paimenia, jotka oleskelivat taivasalla ja pitivät vartiovuoroja yöllä laumoilleen”, mitä he eivät olisi tehneet sydäntalvella. Kun ”Jehovan enkeli” ilmestyi ja Jumalan kirkkaus säteili paimenten ympärillä, nämä aluksi pelästyivät. He rauhoittuivat enkelin sanoista: ”Älkää pelätkö, sillä katso, minä julistan teille hyvää uutista suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikella kansalla, koska teille on syntynyt tänään – – Pelastaja, joka on Kristus, Herra.” Kun näkyviin ilmestyi yhtäkkiä ”joukko taivaallista sotaväkeä”, enkeleitä, paimenet tajusivat, että tämä syntymä oli poikkeuksellinen. On kiinnostavaa, etteivät enkelit tuoneet vastasyntyneelle mitään lahjoja. Sen sijaan he ylistivät Jehovaa ja sanoivat: ”Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.” (Luukas 2:8–14.)

Paimenet halusivat tietenkin nähdä tämän lapsen itse, sillä onnellisesta tapahtumasta oli ilmoittanut Jehova. Kun he löysivät seimessä makaavan pienokaisen, he kertoivat vanhemmille, mitä enkelit olivat sanoneet. Sitten paimenet lähtivät ”kirkastaen ja ylistäen Jumalaa”, ei lasta. (Luukas 2:15–18, 20.)

Jeesuksen äiti Maria oli epäilemättä iloinen siitä, että hänen esikoisensa synnytys oli onnistunut. Mutta hän myös ”teki johtopäätöksiä sydämessään”. Sitten hän matkusti aviomiehensä Joosefin kanssa Jerusalemiin kuuliaisuudesta Mooseksen laille. Kyseessä ei ollut syntymäpäivän vietto. Sen sijaan oli aika esittää pienokainen Jumalalle, ”niin kuin Jehovan lakiin on kirjoitettu: ’Jokainen miespuolinen, joka avaa kohdun, on kutsuttava Jehovalle pyhäksi’”. (Luukas 2:19, 22–24.)

Maria ja Joosef tapasivat Jerusalemin temppelissä Simeonin, joka oli Luukkaan kuvauksen mukaan ”vanhurskas ja jumalaapelkäävä ja odotti Israelin lohdutusta”. Hänelle oli hengen välityksellä kerrottu, ettei hän kuolisi ennen kuin hän näkisi ”Jehovan Kristuksen”. Seuraavatkin tapahtumat sattuivat Jumalan ”hengen voiman alaisena”. Simeon otti pienokaisen syliinsä, ei antaakseen tälle lahjan, vaan siunatakseen Jumalaa sanoen: ”Nyt, Suvereeni Herra, sinä annat orjasi mennä vapaasti rauhassa julistuksesi mukaan, koska silmäni ovat nähneet sinun pelastuskeinosi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähden.” (Luukas 2:25–32.)

Seuraavaksi tuli iäkäs naisprofeetta Hanna lähelle. Hänkin ”rupesi kiittämään Jumalaa ja puhumaan lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin vapautusta”. (Luukas 2:36–38.)

Maria, Simeon, Hanna, paimenet sekä taivaalliset enkelit iloitsivat kaikki Jeesuksen syntymästä. Huomaa kuitenkin, että he eivät antautuneet mihinkään syntymäpäiväriehaan eivätkä antaneet lahjoja. Sen sijaan he kirkastivat Jehovaa, heidän pelastuskeinonsa taivaallista Järjestäjää.

Silti jotkut ehkä ajattelevat, että joululahjojen antaminen ei voi olla väärin, koskapa ”kolme itämaan tietäjää” osoitti kunnioitusta Jeesukselle lahjoilla.

Joululahjat

Katsotaanpa jälleen kyseistä Raamatun kertomusta. Se on kirjoitettu Matteuksen evankeliumin 2. lukuun. Siinä ei puhuta mistään syntymäpäivän vietosta eikä mainita mitään tiettyä aikaa, vaikka tapahtumat sattuvat ilmeisesti jonkin ajan kuluttua Jeesuksen syntymästä. Matteus sanoo vierailijoita jakeessa 1 ”tähdistäennustajiksi [kreikaksi maʹgoi]”, jotka saapuivat ”itäisiltä seuduilta” ja olivat siten Jehova Jumalasta tietämättömiä pakanoita. Näiden miesten seuraama tähti ei johtanut heitä suoraan Jeesuksen syntymäpaikkaan Betlehemiin, vaan kuningas Herodeksen hallituskaupunkiin Jerusalemiin.

Kun tämä jumalaton hallitsija kuuli heidän tiedustelevan ”sitä, joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi”, hän neuvotteli pappien kanssa saadakseen tietää tarkasti, ”missä Kristuksen oli määrä syntyä”, jotta hän voisi tapattaa lapsen. Papit vastasivat lainaamalla Miikan ennustusta, joka osoitti Messiaan syntymäpaikaksi Betlehemin (Miika 5:1). Herodes neuvoi vierailijoitaan ulkokultaisesti: ”Menkää ja etsikää tarkoin lapsukaista, ja kun olette löytäneet sen, ilmoittakaa minulle, jotta minäkin menisin kumartamaan sitä.” Tähdistäennustajat lähtivät matkaan, ja tähti ”kulki heidän edellään, kunnes se pysähtyi sen paikan yläpuolelle, missä lapsukainen oli”. Huomaa, että häntä sanotaan ”lapsukaiseksi”, ei vastasyntyneeksi. (Matteus 2:1–10.)

Kuten oli sopivaa itämaisille ylimyksille, jotka tekivät vierailun hallitsijan luo, nuo pakanalliset tähdistäennustajat lankesivat maahan ja ”antoivat sille [lapsukaiselle] lahjoja: kultaa ja suitsutuspihkaa ja mirhaa”. Matteus jatkaa: ”Mutta koska heille annettiin unessa jumalallinen varoitus olla palaamatta Herodeksen luo, he poistuivat maahansa toista tietä.” (Matteus 2:11, 12.)

Jotkut ihmiset ovat ehkä taipuvaisia etsimään tästä lyhyestä Raamatun kertomuksesta tukea joululahjojen antamiselle. Eräässä joulunviettotapoja käsittelevässä kirjassa kuitenkin selitetään, että nykyinen tapa antaa lahjoja juontaa juurensa saturnalia-juhlasta, jossa roomalaiset antoivat lahjoja köyhille lähimmäisilleen (Discovering Christmas Customs and Folklore). ”Varhaiskirkko – – muuttikin sen merkityksen taitavasti siten, että sen aikana tuli tavaksi muistella itämaan tietäjien antamia lahjoja.” Millainen vastakohta tämä onkaan tosi palvojille – esimerkiksi vaatimattomille paimenille – jotka ainoastaan ylistivät Jumalaa Jeesuksen synnyttyä!

Kunnioita Kristusta Kuninkaana!

Jeesus ei enää nykyään ole pieni lapsi. Hän on voimakas Valtias, Jumalan taivaallisen valtakunnan Kuningas, ja sellaisena häntä tulisi kunnioittaa (1. Timoteukselle 6:15, 16).

Jos sinä olet jo aikuinen, niin oletko koskaan tuntenut oloasi vaivautuneeksi, kun ihmiset ovat sinun läsnä ollessasi näyttäneet sinusta kuvia ensimmäisiltä kuukausiltasi? Toki nuo kuvat palauttavat vanhempiesi mieleen sen ilon, jota he kokivat synnyttyäsi. Mutta nyt kun sinulla on oma identiteetti, niin etkö tavallisesti toivoisi ihmisten näkevän sinut sellaisena kuin olet? Ajattelehan samaan tapaan, miten epäkunnioittavaa Kristusta Jeesusta kohtaan on se, että hänen seuraajikseen itseään väittävät ihmiset antautuvat joka vuosi niin täysin pakanallisiin jouluperinteisiin ja pienokaisen kunnioittamiseen, että he eivät kunnioita häntä lainkaan Kuninkaana. Perustelihan kristitty apostoli Paavali jo ensimmäisellä vuosisadalla sitä, kuinka sopivaa on ajatella Kristusta sellaisena kuin hän on nyt – taivaassa olevana Kuninkaana. Paavali kirjoitti: ”Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, niin nyt emme varmasti enää tunne häntä siten.” (2. Korinttolaisille 5:16.)

Jumalan valtakunnan Kuninkaana Kristus toteuttaa pian profeetallisen lupauksen poistaa kipu, kärsimykset, sairaudet ja kuolema. Juuri hän varmistaa sen, että jokaisella on sopiva asunto ja antoisaa työtä paratiisioloissa täällä maan päällä. (Jesaja 65:21–23; Luukas 23:43; 2. Korinttolaisille 1:20; Ilmestys 21:3, 4.) Tässä on totisesti riittävästi syitä olla halventamatta Jeesusta!

Tosi kristityt pyrkivät Kristuksen omaa esimerkkiä jäljitellen antamaan lähimmäisilleen yhden suurimmista lahjoista, minkä kukaan voi toiselle antaa – ymmärryksen Jumalan tarkoituksesta, mikä voi johtaa ikuiseen elämään (Johannes 17:3). He saavat paljon iloa tällaisesta lahjojen antamisesta, niin kuin Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35; Luukas 11:27, 28.)

Kristityt, jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita toinen toisestaan, ilmaisevat rakkauttaan spontaanisti kaikkina vuoden aikoina, eikä se heistä ole vaikeaa (Filippiläisille 2:3, 4). Yksinkertaisena esimerkkinä voitaisiin mainita se, miten koskettavaa on saada kuva kristityltä lapselta, joka on piirtänyt sen kiitokseksi kuulemastaan raamatullisesta puheesta! Yhtä rohkaiseva on yllätyslahja sukulaiselta tämän kiintymyksen ilmauksena. Samoin saavat kristityt vanhemmat paljon iloa siitä, että he pitkin vuotta valitsevat sopivia hetkiä antaa lahjoja lapsilleen. Tällaista kristillistä anteliaisuutta ei tahraa juhlapäiviin liittyvä kuviteltu velvollisuus sen enempää kuin pakanallinen perinnekään.

Niinpä yli neljä ja puoli miljoonaa kristittyä kaikista kansoista ei nykyään vietä joulua. He ovat Jehovan todistajia, jotka todistavat lähimmäisilleen säännöllisesti ja ahkerasti Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta (Matteus 24:14). Saatat hyvinkin tavata heidät heidän tullessaan sinun ovellesi, kenties piankin. Ota avoimesti vastaan se, mitä he tuovat, ja koitukoon se perheellenne suureksi iloksi saadessanne tietää, miten ylistää Jehova Jumalaa vuoden jokaisena päivänä (Psalmit 145:1, 2).

[Kuva s. 7]

Kristityt antavat lähimmäisilleen yhden suurimmista lahjoista – ikuiseen elämään johtavan ymmärryksen Jumalan tarkoituksesta

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

Culver Pictures