Sodaton maailma – milloin?

YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN peruskirja astui voimaan 24. lokakuuta 1945. Se on ihmisten kaikkien aikojen laajamittaisin toimintasuunnitelma maailmanrauhan hyväksi. Yhdistyneistä kansakunnista, johon kuului alun perin 51 jäsenvaltiota, tuli maailmanhistorian suurin kansainvälinen järjestö. Lisäksi ensi kertaa jokin kansainvälinen järjestö saattoi nyt armeijan avulla pakottaa rauhaan ja saada aikaan sodattoman maailman.

Nykyään Yhdistyneet kansakunnat, johon kuuluu 185 jäsenvaltiota, on voimakkaampi kuin koskaan ennen. Miksi tämä historian mahtavin kansainvälinen järjestö ei sitten ole pystynyt täysin toteuttamaan jaloja tavoitteitaan?

Huomattavana esteenä uskonto

Tilannetta mutkistaa suuresti uskonnon rooli maailman asioissa. Aivan Yhdistyneiden kansakuntien alusta alkaen maailman valtauskonnot ovat tosin luvanneet tukea tuota järjestöä. Paavi Johannes Paavali II sanoi Yhdistyneitä kansakuntia ”rauhan edistämisen ja turvaamisen ensisijaiseksi välikappaleeksi” puhuessaan sen 50-vuotispäivästä. Uskonnollisten johtajien maailmanlaajuinen yhteisö on samaa mieltä hänen kanssaan. Tämä uskonnon ja valtion välinen taktinen yhteistyö ei voi kuitenkaan peittää sitä tosiasiaa, että uskonto on estänyt ja haitannut Yhdistyneiden kansakuntien toimintaa.

Juuri uskonto on satojen vuosien ajan aiheuttanut tai tukenut kansallismielisyyteen liittyviä vihantunteita, sotia ja kansanmurhia. Viime vuosina naapurukset ovat tappaneet toisiaan hartaan uskonnollisuuden varjolla. Ilmausta ”etninen puhdistus” on käytetty laajalti Balkanilla käytävästä sodasta puhuttaessa. Väkivaltainen viha, jota monet siellä asuvat ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan, perustuu kuitenkin pikemmin uskontoon liittyviin seikkoihin kuin rotuun, sillä useimmilla heistä on samat etniset juuret. Uskonnon on tosiaan kannettava suuri vastuu entisen Jugoslavian verilöylystä, jota Yhdistyneet kansakunnat ei ole pystynyt lopettamaan.

Erään yliopiston uskontotieteen professori sanoikin jokin aika sitten, että ”kylmän sodan jälkeisessä maailmassa, jossa uskonnollinen taistelunhalu lisääntyy, uskonnon ja kansanmurhan tutkiminen saattaa olla tärkeimpiä aiheitamme sen synnyttämästä epämukavuudesta huolimatta”. Nykyisin on selvästikin herätty tajuamaan, että uskonto on esteenä maailmanrauhan saavuttamiselle.

Eräässä vuonna 1981 julkaistussa YK:n julistuksessa todettiin: ”Huolestuneina siitä, että joissakin osissa maailmaa on yhä suvaitsemattomuutta ja syrjintää uskontoon tai vakaumukseen liittyvissä asioissa; päättäneinä ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin tällaisen suvaitsemattomuuden eliminoimiseksi nopeasti, ilmenipä se missä muodossa ja millä tavalla tahansa, sekä torjua uskonnosta tai vakaumuksesta johtuvaa syrjintää ja taistella sitä vastaan.”

Julistuksensa mukaisesti Yhdistyneet kansakunnat on julistanut vuoden 1995 suvaitsevaisuuden vuodeksi. Näyttääkö kuitenkaan järkevästi ajatellen siltä, että uskonnon jakamassa maailmassa voidaan koskaan saavuttaa rauhaa ja turvallisuutta?

Uskonnon tulevaisuus

Raamatun Ilmestyskirjan ennustus vastaa tähän kysymykseen. Siinä puhutaan vertauskuvallisesta ”suuresta portosta”, joka istuu ”kuningattarena” ja jolla on ”maan kuninkaita ylempi valtakunta”. Tuo portto elää ”häpeämättömässä ylellisyydessä” ja on suhteissa maailman hallitusten kanssa. Nuo hallitukset kuvataan ”helakanpunaiseksi pedoksi”, jolla portto mukavasti ratsastaa. (Ilmestys 17:1–5, 18; 18:7.) Tämä ”Suurena Babylonina” tunnettu mahtava ja moraaliton nainen on saanut nimensä muinaisen Babylonin, epäjumalanpalvelusta harjoittavan uskonnon kehdon, mukaan. Portto edustaakin nykyään sopivasti kaikkia maailman uskontoja, jotka ovat sekaantuneet hallitusten asioihin.

Kertomuksessa sanotaan edelleen, että aikanaan Jumala panee pedon sotilaallisten ainesten sydämeen ajatuksen ryhtyä toimimaan. Ne ”tulevat vihaamaan porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet kokonaan tulella” (Ilmestys 17:16).a Näin Jehova Jumala itse ottaa aloitteen ohjaamalla voimakkaat kansakunnat kampanjaan väärän uskonnon poistamiseksi. Maailmanlaajuinen uskonnollinen järjestelmä loistavine temppeleineen ja pyhäkköineen tuhotaan täysin. Uskonto ei voi sitten enää olla rauhan ja turvallisuuden esteenä. Mutta vallitseeko maan päällä vielä silloinkaan todellinen rauha ja turvallisuus?

Epätäydellinen ihmisluonto

Onko mitään takeita siitä, että uskonnon poistaminen todella raivaa tien sodattomalle maailmalle? Ei ole. Yhdistyneiden kansakuntien edessä on yhä ironinen tilanne. Toisaalta ihmiset haluavat rauhaa ja turvallisuutta, mutta toisaalta juuri ihmiset ovat rauhan ja turvallisuuden suurin uhka. Kaikki ristiriidat ja sodat juontavat juurensa sellaisista inhimillisistä ominaisuuksista kuin viha, ylpeys, itsekkyys ja tietämättömyys (Jaakobin kirje 4:1–4).

Raamatussa ennustettiin, että meidän aikanamme ihmiset olisivat ”itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä” (2. Timoteukselle 3:1–4).

Pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali myönsi, että ”maailma kärsii sosiaalisesta ja moraalisesta kriisistä, joka on monissa yhteiskunnissa suunnattoman suuri”. Mitkään diplomaattiset toimet eivät pysty poistamaan epätäydellisen ihmisluonnon vahingollisia piirteitä (vrt. 1. Mooseksen kirja 8:21; Jeremia 17:9).

Jeesus Kristus – Rauhan Ruhtinas

Yhdistyneet kansakunnat ei selvästikään pysty saamaan aikaan maailmanrauhaa. Sen jäsenet ja tukijat ovat kaikki epätäydellisiä ihmisiä huolimatta ylevistä päämääristään. Raamatussa sanotaan, ”ettei ihmisen tie kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.) Lisäksi Jumala varoittaa: ”Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu.” (Psalmit 146:3.)

Raamatussa ennustetaan, mitä Jehova saa aikaan Poikansa, ”Rauhan Ruhtinaan”, välityksellä. Jesajan 9:6, 7:ssä sanotaan: ”Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, ja ruhtinasvalta tulee olemaan hänen hartioillaan. Ja hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Ruhtinasvallan runsaudella ja rauhalla ei ole loppua.”

Maailman kansakunnat ovat kuluttaneet 50 vuotta turhauttaviin ponnisteluihin. Hyvin pian ne tuhoavat porton kaltaiset uskonnolliset järjestöt. Sitten Jeesus Kristus, ”kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra”, ja hänen taivaallinen soturiarmeijansa hävittävät kaikki ihmishallitukset ja surmaavat kaikki ne, jotka hylkäävät Jumalan suvereeniuden. (Ilmestys 19:11–21; vrt. Daniel 2:44.) Näin Jehova Jumala saa aikaan sodattoman maailman.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 7]

KRISTILLINEN NÄKEMYS YHDISTYNEISTÄ KANSAKUNNISTA

Raamatun ennustuksissa ihmishallitusten vertauskuvana ovat usein pedot (Daniel 7:6, 12, 23; 8:20–22). Vartiotorni-lehdessä on sen vuoksi kymmenien vuosien ajan osoitettu, että Ilmestyksen 13. ja 17. luvun pedot ovat nykyajan maailmallisia hallituksia. Näihin kuuluu Yhdistyneet kansakunnat, jota kuvaillaan Ilmestyksen 17. luvussa seitsenpäiseksi ja kymmensarviseksi helakanpunaiseksi pedoksi.

Tämä raamatullinen kanta ei anna kuitenkaan oikeutta suhtautua epäkunnioittavasti hallituksiin tai niiden virkailijoihin. Raamatussa sanotaan selvästi: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina. Sen tähden se, joka vastustaa tätä valtaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan; ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat itselleen tuomion.” (Roomalaisille 13:1, 2.)

Jehovan todistajat, jotka pitävät tiukasti kiinni poliittisesta puolueettomuudesta, eivät sen vuoksi puutu ihmishallitusten asioihin. He eivät ole vallankumouksellisia eivätkä syyllisty kansalaistottelemattomuuteen. Sen sijaan he tunnustavat, että jonkinlaista hallitusta tarvitaan lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi ihmisyhteiskunnassa. (Roomalaisille 13:1–7; Titukselle 3:1.)

Jehovan todistajat suhtautuvat Yhdistyneiden kansakuntien järjestöön samalla tavalla kuin muihinkin elimiin, jotka käyttävät valtaa tässä maailmassa. He myöntävät, että Yhdistyneet kansakunnat on edelleen olemassa Jumalan sallinnalla. Sopusoinnussa Raamatun kanssa Jehovan todistajat kunnioittavat asianmukaisesti kaikkia hallituksia ja tottelevat niitä, kunhan niiden totteleminen vain ei vaadi heitä tekemään syntiä Jumalaa vastaan (Apostolien teot 5:29).